Biogeokemiallinen kierto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Biogeokemiallinen kierto tarkoittaa kemiallisten aineiden, kuten hiilen, hapen ja fosforin, kiertoa eliöiden ja elottoman ympäristön välillä.[1] Eliöt ottavat aineita maaperästä ja ilmasta, ja aineet kulkevat ravintoketjuissa ja -verkoissa. Luonnon kiertokulussa aineita palautuu luontoon eliöiden kuollessa ja energia kiertää eliöiden elintoiminnoissa.[2] Alkuaineet kiertävät ilman, maan, veden ja niiden eliöiden muodostamassa biosfäärissä, johon kuuluvat ihmiskunta ja sen kuluttajakehä. Hiilen kiertokulussa metsät ovat hiilinieluja, mikä on tärkeää viime aikojen ilmakehän CO2-pitoisuuden kasvun takia.[3] Vesi kiertää luonnossa, kun sadevesi synnyttää puroja ja jokia, jotka virtaavat lampiin, järviin ja meriin. Vesistöistä ja kasveista vettä haihtuu vesihöyrynä pilviin, jotka tuovat sateen.[4] Typen kiertokulku on toinen tärkeä biokemiallinen kierto. Ihmiskunta on lisännyt ilmakehän typpipitoisuutta teollisuuden ja liikenteen päästöillään. Maatalouden lannoitteet lisäävät maaperän ja vesistöjen typpipitoisuutta.[5]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Biogeochemical Cycles Reports. 2014. National Climate Assessment. Viitattu 13.1.2020. (englanniksi)
  2. Ravinnekierrot Web Archive 12.8.2011 (Aaltojen alla.fi). Viitattu 17.10.2016.
  3. Hiilen kiertokulku ja kiertotalus Forestbiofacts. 3.12.2020. Viitattu 5.7.2022.
  4. Veden kiertokulku Vesi.fi. 1.10.2019. Viitattu 5.7.2022.
  5. Typen kierto ja ihmislähteiset päästöt luontoon Mediumi.net. Viitattu 5.7.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]