Bill Mantlo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

William Timothy Mantlo[1] (syntynyt 9. marraskuuta 1951)[2] on yhdysvaltalainen sarjakuvakäsikirjoittaja pääosin Marvel-kustantamolla. Hänet tunnetaan parhaiten kahdesta Marvel-universumiin sijoittuvasta lisenssisarjasta: Micronauts ja Rom the Space Knight ja myös hahmojen Rocket Raccoon ja Viitta ja Tikari luonnin avustamisesta. Julkisena puolustusasianajajana toiminut Mantlo joutui onnettomuuteen vuonna 1992 ja on aina siitä lähtien ollut laitoshoidossa.

Varhaiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bill Mantlo syntyi Brooklynissä, New York Cityssä William W. ja Nancy Mantlon vanhimpana poikana.[1] Mantlo oli kiinnostunut sarjakuvista jo lapsena ja kävi Manhattanin High School of Art and Design -lukion.[1] Cooper Union -korkeakoulussa hän opiskeli maalaamista ja valokuvausta.[3] Valmistumisensa jälkeen Mantlo toimi useissa virkamiestehtävissä ja toimi muotokuvavalokuvaajana.lähde?

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjakuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opiskelukaverin kautta Mantlo pääsi vuonna 1974 töihin Marvel-kustantamolle tuotantopäällikkö John Verpoortenin avustajaksi. Hän aloitti uransa värittäjänä,[3] useissa sarjakuvissa lokakuusta 1974 huhtikuuhun 1975.[4] Pian Mantlo pääsi kirjoittamaan täytekäsikirjoituksen Sons of the Tiger -sarjaan Deadly Hands of Kung Fu -lehdessä, mikä johti vakituiseen uraan kyseisessä lehdessä.[5] Deadly Hands -tarinaa käsikirjoittaessaan Mantlo ja taiteilija George Peréz loivat White Tiger -hahmon, maailman ensimmäisen hispaanisen supersankarin.[3][6]

Marvelin silloinen päätoimittaja Marv Wolfman keksi uuden keinon, jolla yritystä vaivanneet aikatauluista myöhästymiset saataisiin loppumaan: myöhästymisten varalta tehtiin täytesarjoja.[7] Mantlosta tuli pian "täytesarjakuningas". Hän teki sarjoja tiukkojen aikataulujen puitteissa, mutta monet niistä jäivät julkaisematta.[5] Wolfmanin mukaan Mantlo "oli sekä hyvä että nopea, ja siihen aikaan hänellä ei ollut monta säännöllistä tehtävää".[7] 1970-luvun loppupuolella Mantlo oli kirjoittanut tarinoita melkein jokaiseen Marvelin lehteenlähde?.

Myöhemmin Mantlosta tuli vakituinen käsikirjoittaja Marvelilla, varsinkin Micronauts-[8] ja Rom-lisenssisarjoissa.[9] Mantlo muisteli kuinka yhtenä jouluna hän tutki joitain poikansa Adamin lahjaksi saamia Mego Corporationin Micronauts-hahmoja. Hän kertoi alkaneensa kuvitella hahmoja "pieninä, jopa mikroskooppisina, eläen erillisessä universumissa joka liittyy omaamme", ja kertoi

Space Glider näytti ehdottavan Reed Richards -tyyppistä jaloutta, komentavaa ja arvokasta olomuotoa. Acroyear, kasvoton, kiiltävässä haarniskassa, fantastinen miekka kylmässä metallisessa kädessään, näytti viittaavan Mr. Spockiin soturina. Jostain syystä Galactic Warrior näytti hyönteismäiseltä - melkein kuulen naksahdukset ja vihellykset ja outoa rapinaa hänen puheessaan. Mutta Time Traveler - siinä oli mysteeriä, kosmisen lakeuden kimalletta, tiedon intiimiyttä ja aika ja avaruus purettuina ja koottuna uudelleen joksikin aivan uudeksi, käsittämättömäksi, erilaiseksi.[10]

Mantlo vakuutti silloisen päätoimittajan Jim Shooterin hankkimaan lisenssin näihin leluihin; Shooter palkkasi Mantlon kirjoittamaan sarjojen tarinat.[10] Micronauts-sarjasta, kuten myös sarjoista Kuuritari ja Ka-Zar the Savage, tuli yksi Marvelin ensimmäisistä sarjoista joita myytiin vain sarjakuvakaupoissa alkaen numerosta #38 (helmikuu 1982).[11]

Mantlon ensimmäisissä tarinoissa Hämähäkkimies-lehdessä White Tiger -hahmo esiintyi monesti.[6] Hän käytti sarjaa saadakseen loppuun keskenjääneet juonielementit The Champions -sarjasta[12] ja kirjoitti moniosaisen sarjan joka sisälsi taiteilija Frank Millerin ensimmäisen piirrokset Daredevil-hahmosta.[13] Mantlo päätti ensimmäisen työnsä sarjassa juoniristeytymään Ihmenelosten numeron #218 (toukokuu 1980) kanssa.[14] Mantlo, Mark Gruenwald ja Steven Grant kirjoittivat yhdessä Marvel Treasury Edition -lehden numeron #25 (1980) jossa oli tarina jossa Hämähäkkimies ja Hulk esiintyvät talviolympialaisissa 1980.[14]

Kirjoittaessaan The Champions -lehteä Mantlo teki yhteistyötä taiteilija Bob Hallin kanssa, joka sanoi vuonna 2013: "Bill oli loistava - hyvin avulias kun aloitin [sarjakuva-alalla]... mielestäni olimme molemmat innoissamme tästä sarjasta, mutta enemmän koska olimme töissä Marvelilla kuin sarjan itsensä vuoksi."[15]

Mantlo alkoi kirjoittaa Hulk-lehteä numerosta #245 alkaen (maaliskuu 1980). Hänen viisivuotinen uransa lehdessä muistetaan hänen tavastaan näyttää Hulk tunteikkaana ja inhmillisenä eikä petomaisena tai villinä.[16] Hänen luomiaan vihollisia ovat U-Foesit[17] ja Soviet Super-Soldiers.[18] Mantlo muisteli varhaisia vuosiaan Hulk-sarjassa: "Tein uusintoja vanhoista Hulk-sarjosta löytääkseni uuden suunnan, ja toistin vain mitä oli jo tapahtunut. Sitten [päätoimittaja] Al Milgrom sanoi: 'Älä tyydy tähän. Jos haluat tehdä muutoksia, tee niitä. Ota riskejä.' Silloin päätimme antaa Hulkille Bruce Bannerin älykkyyden. Silloin minusta tuntui että aloin viimeinkin hallita hahmoa. Joten kesti puolestatoista kahteen vuotta tajuta pointti."[16] Mantlo ja taiteilija Ed Hannigan loivat yhdessä Viitta ja Tikari -hahmot[19] Hämähäkkimies-lehden numerossa #64 (maaliskuu 1982). Mantlo, Gruenwald ja Grant liittyivät yhteen kirjoittamaan Marvel Super Hero Contest of Champions -sarjan,[20] Marvelin ensimmäisen rajoitetun sarjan. Mantlon muihin töihin kuuluu tarinoita Rautamies- ja Alpha Flight -sarjoissa.[4]

Asianajaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvun puolessavälissä Mantlo alkoi opiskella lakia. Vaikka hän jatkoi töitään Marvelilla, hänen työnsä vähenivät hänen riitaannuttuaan johdon kanssa.[21] Hän oli vähän aikaa töissä DC Comics -kustantamolla vuonna 1988, kirjoittaen Invasion!-minisarjaa. Tuolloin hän oli selvinnyt loppukokeestaan, ja vuonna 1987 hän aloitti työnsä puolustusasianajajana Legal Aid Societyssä Bronxissa.[22][23]

Henkilökohtainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mantlo oli naimisissa Karen Mantlon (o.s. Pocock) kanssa, joka toimi joitain vuosia sarjakuvien tekstien kirjoittajana.[5] Heillä on poika Adam[3] ja tytär Corinna (syntynyt 1980).[24]

17. heinäkuuta 1992 Mantloon osui auto hänen ollessaan rullaluistelemassa.[25] Ajaja pakeni paikalta eikä häntä tunnistettu.[26] Mantlo kärsi vakavia päävammoja. Hänen elämänkertojansa sarjakuvapiirtäjä David Yurkovichin mukaan vuonna 2006 "Bill oli vähän aikaa koomassa. Vaikka hän ei ole enää koomassa, hänen kärsimänsä aivovammat ovat parantumattomia. Hänen päivittäinen elämänsä on hyvin rajoittunutta ja hän elää terveydenhuoltolaitoksessa täysihoidossa."[26] Mantlon veljen ja huoltajan Michaelin mukaan: "Bill on jäänyt vangiksi harhan ja epätoivon maailmaan onnettomuuden jälkeen. Hänen vammansa ovat jättäneet hänet kyvyttömäksi ajatella tai ymmärtää tilannettaan, ja hänellä on päivittäin vaikeuksia hallita omaa mieltään. Ottaen huomioon hänen älynsä ja mielikuvituksensa, tämä oli pahin mahdollinen vaurio joka hänelle olisi voinut sattua."

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Micronauts voitti vuoden 1979 Eagle Award -palkinnon parhaasta uudesta sarjasta.[27]

Vuonna 2014 Mantlo sai Bill Finger Award -palkinnon.[28]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Seitz, Lee K. (13. tammikuuta 2000). "Bill Mantlo". Viitattu 2. helmikuuta 2009.
  2. Comics Buyer's Guide #1636 (joulukuu 2007); sivu 135
  3. a b c d "Micromails: Meet the Micro-Makers: Bill Mantlo", Micronauts #7 (Marvel, heinäkuu 1979).
  4. a b Bill Mantlo Grand Comics Databasessa
  5. a b c Bill Mantlon haastattelu InnerspaceOnline.comissa. BEM: The Comics News Fanzine (29), heinäkuu 1979. Viitattu 2. helmikuuta 2009.
  6. a b Manning, Matthew K.; Gilbert, Laura (toim.): "1970s" (2012). Spider-Man Chronicle Celebrating 50 Years of Web-Slinging. Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta: Dorling Kindersley, s. 96.  ISBN 978-0756692360.
  7. a b Eury, Michael (huhtikuu 2018): "How I Defeated the Dreaded Deadline Doom". Back Issue!. Raleigh, Pohjois-Carolina: TwoMorrows Publishing (103): 4.
  8. Sanderson, Peter; Gilbert, Laura (toim.): "1970s" (2008). Marvel Chrtonicle A Year by Year History. Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta: Dorling Kindersley, s. 180.  ISBN 978-0756641238.
  9. Sanderson, "1970s", Gilbert (2008), s. 191.
  10. a b "The Micronauts: Gil Kane Thinks Small (InnerspaceOnline.com)". Amazing Heroes. Stamford, Connecticut: Fantagraphics Books (7), joulukuu 1981. Viitattu 15. helmikuuta 2009.
  11. Catron, Michael (heinäkuu 1981). "Micronauts to be sold exclusively through comics shops". Amazing Heroes. Stamford, Connecticut: Fantagraphics Books (2): 22-23.
  12. Manning "1970s", Gilbert (2012), s. 101.
  13. Saffel, Steve (2007). "A Not-So-Spectacular Experiment". Spider-Man the Icon: The Life and Times of a Pop Culture Phenomenon, Titan Books, s. 73.  ISBN 978-1-84576-324-4.
  14. a b Manning "1980s", Gilbert (2012), s. 113.
  15. Walker, Karen (heinäkuu 2013). "'We'll Keep on Fighting 'Til the End': The Story Of Champions". Back Issue!. Raleigh, Pohjois-Carolina: TwoMorrows Publishing (65): 20-23.
  16. a b Shayer, Jason (helmikuu 2014). "Hulk Smash More!: The Incredible Hulk in the 1980s". Back Issue!. Raleigh, Pohjois-Carolina: TwoMorrows Publishing (70): 50-63.
  17. DeFalco, Tom: "1980s", Gilbert (2008), s. 199.
  18. DeFalco "1980s", Gilbert (2008), s. 201.
  19. DeFalco "1980s", Gilbert (2008), s. 207.
  20. DeFalco "1980s", Gilbert (2008), s. 208.
  21. Kelly, Dave (1. tammikuuta 1989). "Mantlo Wants Cloak and Dagger Back! Bill Mantlo's Fall From Grace". Amazing Heroes. Seattle, Washington: Fantagraphics Books (156): 48-50.
  22. Mantlo, Bill (19. tammikuuta 1990): "To the Editor: Grand Juries Can Defend Rights of the Accused". The New York Times. Viitattu 15. helmikuuta 2009.
  23. Johnson, Dan (toukokuu 2006). "Marvel's Toy Story: Rom's Sal Buscema and Micronauts' Jackson Guice: A 'Pro2Pro' Interview". Back Issue!. Raleigh, Pohjois-Carolina: TwoMorrows Publishinhg (16).
  24. Shooter, Jim: "Bullpen Bulletins", Iron Man #148 (heinäkuu 1981).
  25. Coffin, Bill (7. marraskuuta 2011): "Tragic Tale". National Underwriter Life & Health. Viitattu 23. toukokuuta 2012.
  26. a b Hatcher, Greg (27. lokakuuta 2006). "Friday with David Yurkovich", Comic Book Resources. Viitattu 2. helmikuuta 2009.
  27. "Eagle Awards 1979", Eagle Awards.
  28. "Finger Award - Robert Kanigher, Bill Mantlo, Jack Mendelsohn to Receive 2014 Bill Finger Award", San Diego Comic-Con International 2014.