Siirry sisältöön

Beta Comae Berenices

Wikipediasta
Beta Comae Bernices
Bayerin designaatio Beta Comae Bernices, Beta Com
Flamsteedin designaatio 43 Com
HR-designaatio HR 4983
HD-designaatio HD 114710
Muut nimet 43 Com, Beta Com, Gl 502, GJ 876, BD +28°2193, GCTP 3015.00, LHS 348, LFT 978, LTT 13815, SAO 82706, FK5 492, HIP 64394.
Fyysiset ominaisuudet
Näennäinen kirkkaus 4,26 mv
Absoluuttinen kirkkaus 4,45 Mv
Valovoima 1,42 aurinkoa
Spektriluokka G0V
Väri-indeksi B-V 0,57
U-B 0,07
Lämpötila 6 000 K
Massa 1,05 M
Säde 1,19 R
Muuttujatyyppi Ei
Pyörimisnopeus ~6 km/s. (~10 päivää)
Metallipitoisuus 146%
Ikä 1,7-4,4  × 109
Astrometriset ominaisuudet
Tähdistö Coma Berenices
Rektaskensio (J2000) 13h 11 m 52.4s
Deklinaatio (J2000) +27° 52' 41"
Etäisyys 30,20±0,01 valovuotta eli
9,26±0,01 parsekia
Parallaksi 108,87 ±0,69 mas
Säteisnopeus +5,2 km/s
Ominaisliike RA:-801,94
dekl:882,70 mas/v
Näkyy leveysasteiden 90° N
ja 63° S välillä.

Beta Coma Berenices (β Comae Berenices / β Com) on Bereniken hiusten tähdistössä oleva, Aurinkoa muistuttava keltainen pääsarjan tähti noin 30 valovuoden päässä Auringosta, kirkkaudeltaan noin 4,3 magnitudia.[1] Kreikkalainen kirjain beeta (β) tarkoittaa yleensä, että kyseisellä tähdellä on toiseksi suurin näennäinen magnitudi tähdistössään. β Com on kuitenkin hiukan kirkkaampi kuin α Comae Berenices. Sen voi nähdä paljaalla silmällä paikoissa, missä ei ole paljoa valosaastetta.

Tähti on Aurinkoa hieman kirkkaampi ja kuumempi; sen spektriluokka on G0V[2] ja pintalämpötila noin 6000 K. Sillä on havaittu 16,6 vuoden auringonpilkkujakso spektriviivoissa sekä myös toissijainen 9,6 vuoden jakso.[3]

Tähti ei ole spektroskooppinen kaksoistähti, eikä sen ympäriltä ole havaittu eksoplaneettoja tai pölykiekkoa. Sen arvellaan olevan Aurinkoa nuorempi, iältään noin kaksi miljardia vuotta.[4] Sen elinkelpoinen vyöhyke, eli etäisyys, jolla maankaltaisella planeetalla voisi esiintyä nestemäistä vettä, on 0,918 - 1,96 AU.[5]

  1. H.L. Johnson, B. Iriarte, R.I. Mitchell & W.Z. Wisniewskj: UBVRIJKL photometry of the bright stars. Communications of the Lunar and Planetary Laboratory, 1966, 4. vsk, nro 99, s. 99. Bibcode:1966CoLPL...4...99J (englanniksi)
  2. R.O. Gray, M.G. Napier, L.I. Winkler: The Physical Basis of Luminosity Classification in the Late A-, F-, and Early G-Type Stars. I. Precise Spectral Types for 372 Stars. The Astronomical Journal, huhtikuu 2001, 121. vsk, nro 4, s. 2148–2158. doi:10.1086/319956 Bibcode:2001AJ....121.2148G (englanniksi)
  3. S.L Baliunas et al: Chromospheric variations in main-sequence stars. Astrophysical Journal, Part 1, tammikuu 1995, 438. vsk, nro 1, s. 269-287. doi:10.1086/175072 Bibcode:1995ApJ...438..269B (englanniksi) Ks. liite A
  4. Eric E. Mamajek & Lynne A. Hillenbrand: Improved Age Estimation for Solar-Type Dwarfs Using Activity-Rotation Diagnostics. The Astrophysical Journal, marraskuu 2008, 687. vsk, nro 2, s. 1264-1293. doi:10.1086/591785 Bibcode:2008ApJ...687.1264M (englanniksi)
  5. Justin R. Cantrell, Todd J. Henry, Russell J White: The Solar Neighborhood XXIX: The Habitable Real Estate of Our Nearest Stellar Neighbors. The Astronomical Journal, October 2013, 146. vsk, nro 4, s. 99. doi:10.1088/0004-6256/146/4/99 Bibcode:2013AJ....146...99C (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]