Besiki
Besarion Gabašvili (georg. ბესარიონ გაბაშვილი, 1750 – 25. tammikuuta 1791), joka tunnetaan yleisesti nimellä Besiki (georg. ბესიკი, Besik'i), oli georgialainen runoilija, poliitikko ja diplomaatti. Hänet tunnetaan politiikassa ja rakkaudessa käymiensä seikkailujen lisäksi ensiluokkaisten rakkauslaulujen ja sankarirunouden kirjoittajana.lähde?
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Besiki syntyi ja vietti lapsuutensa Georgian pääkaupungissa Tbilisissä. Hänen isänsä Zakaria oli georgialainen ortodoksipappi ja kuningas Teimuraz II:n tunnustaja. Zakaria ekskommunikoitiin kirkosta ja karkotettiin vuonna 1764, mutta kuningas Erekle II salli Besikin jäädä kuninkaalliseen hoviin, jossa hän sai koulutuksensa ja aloitti uransa leikarina. Hänen varhaiseen tyyliinsä vaikuttivat persialainen runous ja hänen vanhempi aikalaisensa, monikielinen tbilisiläinen armenialaisrunoilija Sajat-Nova. Nuoresta iästään huolimatta Besiki sai hovissa lukuisia vihollisia, pääasiassa satiiriensa ja erityisesti katolikos Anton I:tä vastaan kohdistettujen loukkausten vuoksi. Huhut Georgiassa ovat liittäneet Besikin myös Ereklen sisar Anaan, joka oli häntä noin 28 vuotta vanhempi, pääasiassa Besikin rakkausrunon "Dedopals Anakhed" (georg. დედოფალს ანაზედ, "Kuningatar Anasta") vuoksi.lähde?
Anton I syytti vuonna 1777 Besikiä säädyttömyydestä, nimesi hänet antikristukseksi ja ilmiantoi hänet kuninkaalle. Konfliktin seurauksena Besiki karkotettiin Tbilisistä, ja hänen täytyi muuttaa Länsi-Georgiaan Imeretin kuningaskuntaan, jossa kuningas Solomon I toivotti hänet tervetulleeksi ja nimitti hänet kanslerikseen. Myöhemmin hän sekaantui lyhyeen sotaan Imeretin kruunusta Solomonin kuoleman jälkeen ja palveli diplomaattina seuraavan Imeretin kuninkaan, Solomon II:n alaisuudessa. Besiki sotkeutui jälleen hovin juonitteluihin. Hänen kiintymyksensä Solomon II:n nuorempaan vaimoon Anaan, omaa sukua Orbelianiin, saattoi hyvinkin olla syy siihen, että kuningas lähetti hänet vaarallisille retkille. Viimeinen niistä suuntautui Venäjälle, ja sen tarkoituksena oli saada Venäjän suojelus Imeretille Venäjän–Turkin sodan aikana. Kolmen vuoden ajan Besiki seurasi venäläistä sotamarsalkka Grigori Potjomkinia taisteluissa Osmanien valtakuntaa vastaan. Hän kuoli yllättäen 25. tammikuuta 1791 Romaniassa Iașissa, jonne hänet haudattiin.[1]
Runous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Besikin myrskyisän elämän ja jatkuvien ulkomaanmatkojen vuoksi monet hänen käsikirjoituksistaan katosivat lopullisesti. Hän kuoli julkaisematta yhtään teosta, mutta satoja kopioita hänen käsikirjoituksistaan kiersi vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen. Useiden runojen otsikot ja sivuhuomautukset saattavat olla amatöörikopioijien keksintöä.[1]
Besikin monipuolisessa runollisessa perinnössä huomattavaa on musikaalisuus ja spontaanius.[2] Hänen hienoimmat runonsa – "Sevdis baghs ševel" (georg. სევდის ბაღს შეველ, 'Astuin melankolian puutarhaan'), "Me mivkhvdi magas šensa bralebsa" (georg. მე მივხვდი მაგას შენსა ბრალებსა, 'Ymmärrän syytöksesi'), "Šašvni šavni" (georg. შაშვნი შავნი, "Mustarastaat") ja erityisesti "T'ano t'at'ano" (georg. ტანო ტატანო, 'Kauneuden korkeus') ja "Dedopals Anakhed" – on omistettu intohimoiselle, joskus selkeästi eroottiselle, rakkaudelle eleganttiin ja hieman melankoliseen sävyyn.[3]
Besikin sankarirunouteen kuuluvat runot "Asp'indzisatvis" (georg. ასპინძისათვის, 'Aspindzan taistelusta') ja "Rukhis omi" (georg. რუხის ომი, 'Rukhin taistelu') on molemmat omistettu Georgian sotilaallisille voitoille turkkilaisista ja abhasialais–tšerkessiläisistä joukoista. Runossa Aspindzan taistelusta Besiki ylistää Georgian armeijan taistelutaitoa Aspindzan taistelussa (1770) ja kehuu prinssi Davit Orbelianin sotilaskykyjä. Orbeliani oli georgialainen etulinjan komentaja ja itsekin runoilija.[4] Samaan aikaan runossa tuomitaan voimakkaasti venäläinen komentaja Tottleben, joka oli hylännyt georgialaiset liittolaisensa juuri ennen taistelua.[1]
Besiki oli myös satiirisen runouden mestari, mistä Rdzal-dedamtiliani (georg. რძალ-დედამთილიანი, "Anoppi ja miniä") ja Tš'abua Orbeliankhe (georg. ჭაბუა ორბელიანზე, "Tšabua Orbelianista") ovat huomionarvoisia esimerkkejä.[3] Runoilija käytti muutamia uusia keinoja runomitassa ja muodossa ja keksi uusia sanoja. Hän uudisti ja rikasti georgialaista runoutta tuoreilla kielikuvilla.[4] Besiki on jättänyt huomattavan jäljen Georgian kirjallisuuden historiaan. Erityisesti hänen runoutensa on vaikuttanut Georgian 1800-luvun alun romantikkoihin, ja jälkiä siitä tapaa heidän teoksissaan paikka paikoin.lähde?
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Rayfield, Donald (2000), The Literature of Georgia: A History: 2. painos, s. 124–6. Routledge, ISBN 0-7007-1163-5.
- ↑ Mikaberidze, Alexander (2007). "Besiki (Bessarion Gabashvili)". Dictionary of Georgian National Biography (Wayback Machine)
- ↑ a b Kveselava, M. (2002), Anthology of Georgian Poetry, s. 181. The Minerva Group, ISBN 0-89875-672-3.
- ↑ a b Baramidze, A. G., Gamezardashvili, D. M. (2001), Georgian Literature, s. 45. The Minerva Group, ISBN 0-89875-570-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Besiki Wikimedia Commonsissa
- Kokoelma Besikin runoja (georgiaksi).
| ||||||||||||||
