Bertel Schwindt
Sigfrid Bertel Schwindt (26. helmikuuta 1907 Harbin Siperia – 20. kesäkuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen juristi ja korkeimman oikeuden oikeusneuvos.[1]
Siperiassa syntyneen Bertel Schwindtin vanhemmat olivat eversti Ludwig A. Schwindt ja Sivi Aurora Amanda Langolain. Hänen puolisonsa vuodesta 1944 oli Sirkka Margaretha Anttonen. Bertel Schwindt tuli ylioppilaaksi Nya svenska läroverketistä 1925, suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1929 ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi 1935, joka oli vuodesta 1948 lisensiaatin tutkinto. Varatuomarin arvon hän sai 1932.[1]
Schwindt oli Viipurin hovioikeuden kanslisti 1937, mutta tuli jo samana vuonna ensin ylimääräiseksi virkamieheksi ja sitten notaariksi korkeimpaan oikeuteen. Sotapalveluksensa 1940–1942 hän suoritti sotatuomarina. Schwindt oli sotien jälkeen vuodesta 1945 korkeimman oikeuden oikeussihteeri ja ylimääräinen oikeusneuvos vuodesta 1950 lähes koko ajan vuoteen 1955 asti, erikoistuen maanhankinta-asioihin. Vuosina 1945–1946 hän oli lisäksi ylimääräinen virkamies tasavallan presidentin kansliassa, minkä lisäksi hänellä oli työuransa aikana useita luottamus-, asiantuntija- ja opetustehtäviä.[1]
Schwindt oli vuodesta 1955 Helsingin hovioikeuden hovioikeudenneuvos vuoteen 1957, jolloin hänestä tuli korkeimman oikeuden vakinainen oikeusneuvos. Tätä virkaa hän hoiti lähes 70-vuotiaaksi, vuoteen 1977 asti.[1][2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Kautto, Timo: Schwindt, Bertel (1907–1982) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 6.7.2024.
- ↑ Dödsfall. Hufvudstadsbladet, 1.7.1982, nro 172, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 6.7.2024. (ei-vapaa)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bertel Schwindt Biografiasampo.
|
