Berghemin reunamoreeni
Berghemin reunamoreeni (ruots. Berghemmoränen, Berghem linje, Berghem-Moslätt linje [1], engl. Berghem moraine [2]) on reunamoreeni Etelä-Ruotsin länsirannikon tuntumassa. Moreenimuodostuma on noin 150 kilometriä pitkä ja se seuraa länsirannikkoa korkeintaan 35 kilometrin etäisyydellä. Muodostuma on syntynyt noin 14 000 vuotta sitten.[3][4]
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etelä-Ruotsin länsirannikon moreenimuodostumat liittyvät kaikki Veiksel-jääkaudella Fennoskandian mannerjäätikköön kuuluneen Keski-Ruotsin virtauskielekkeen toimintaan. Viime jääkauden loppuvaiheessa mannerjäätikkö on alkanut sulaa, jolloin myös Pohjanmerellä ollut jäätikkö on hajonnut. Avomereltä tulleen veden lämmittämänä on virtauskieleke sulanut nykyiselle rantavyöhykkeelle usean vuosituhannen ajan. Jäätikön reunan eteen on eri aikoina syntynyt moreenimuodostumia ja kerrostunut jäätikköjokimuodostumia. Berghemin reunamoreeni on yksi näistä rinnakkain kulkevista moreenimuodostumista.[3][5]
Moreenimuodostuma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Berghemin reunamoreeniksi kutsutaan moreeniselänteiden ja kumpumoreenien sekä muiden reunamuodostumien harvahkoa ketjua, jonka näkyvä osa alkaa pohjoisessa Kosterin saarilta (ruots. Kosteröarna). Se seuraa Etelä-Ruotsin länsirannikkoa hieman kauempaa Göteborgin reunamoreenin ja Trollhättanin reunamoreenin [5] välissä ja samaan pohjois-luoteesta etelä-kaakkoon osoittavaan suuntaan kuin nämä. Pohjoispäässä kulkevat muodostumat Tanumsheden, Munkedalin ja Uddevallan kautta kaakkoiseen suuntaan. Uddevallassa moreenilinja ylittää Byfjordenin lahden samoin kuin tekee valtatie E6, joka seuraa pohjoisessa moreenilinjaa läheltä. Götajoen jokilaaksossa Nolassa [6] moreenilinja käännähtää lyhyeksi matkaa lähes itä-länsi- suuntaiseksi, mutta palaa sen jälkeen entiseen suuntaansa. Muodostuman eteläosat sijaitsevat Göteborgin ja Boråsin puolivälissä, josta ne jatkavat madaltuen kohti itäkaakkoa ja Gislavedin suuntaa. Tällä metsäisellä osuudella moreenilinja ohittaa Mjörnin, Sävelångenin ja Östra Nedsjönin järvet niiden lounaispuolelta.[1][4]
Berghemin reunamoreeni muodostaa monin paikoin kaksi rinnakkaista moreeniketjua, jonka vuoksi sitä voidaan kutsua myös Berghem-Moslätt linjaksi. Moninkertainen rakenne katsotaan johtuvan jäätikön edestakaisesta liikkeestä, jossa ensimmäinen moreeniketju on ehtinyt muodostua jäätikön puskemana ennen kuin ilmasto lämpeni. Silloin on jäätikön reuna perääntynyt taaemmaksi. Ilmaston taas viillennyttyä on jäätikkö edennyt lähes entiseen asemaansa ja puskenut näkyville toisen moreenilinjan. Toinen eteneminen on tapahtunut vain seudun laaksoissa, kun taas mäkien päällä on jäätikkö pysytellyt paikoillaan.[1]
Merkittäviä kohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sunninge Sund on Byfjordenin poikki kulkeva suuri moreenimuodostuma Uddevallassa. [1][4]
- Dössebacka on hyvin paksu moreeni- ja hiekkaselänne, jonka Götajokeen sortunut seinämä näkyy Nolissa kauaksi. [6]
Tutkimushistoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Muodostuma on ajoitettu vuosina 1975–1995 noin 11 100–12 400 vuoden ikäiseksi. Esimerkiksi Berglundin kalibroidut ajoitukset antavat niille 14 400–14 200 vuoden iän. Tällaiset ajoitukset sijoittaisivat Vanhempaan dryaskauteen tai Böllingin vaiheeseen. Vuonna 2014 on ajoitukseksi saatu 14 000 vuotta. Uudet ajoitukset vanhentavat muodostumia ja sijoitetaan nykyään Grönlannin kairausnäytteistä havaittuun stadiaaliin GI-1d tai aikaisemmin käytettyyn siitepölyistä määritettyyn Böllingin vaiheeseen. [1].[3]
Vasta 2000-luvulla havaittiin kytkös Etelä-Ruotsin itärannikolle asti ulottuvaan Vimmerbyn reunamoreeniin. Se tehtiin laserkeilauskuvista, jossa samanaikaisiksi ajoitettujen Berghemin ja Vimmerbyn moreenimuodostumien väliltä löytyi matalien moreenimuodostumien rivistö, joka on tulkittu reunamoreeneja yhdistäväksi ketjuksi. Uusien muodostumien ajoitus on vielä tekemättä.[7][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Lundqvist, Jan & Wohlfarth, Barbara: Timing and east−west correlation of south Swedish ice marginal lines during the Late Weichselian. Quaternary Science Reviews, 2001, 20. vsk, s. 1127–1148. Amsterdam, Alankomaat: Elsevier Science Ltd.. ISSN 0277-3791. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 19.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Lowe, J.J. & Walker, M.J.C.: ”2.3.2.1 Northern Europe”, Reconstructing Quaternary Environments, s. 26–28. Routledge, 2014. ISBN 9781317894506. GoogleBooks-kirjamerkki (viitattu 19.10.2021). (englanniksi)
- ↑ a b c d Stoeven, Arjen & al.: Deglasiation of Fennoscandia. Quaternary Science Reviews, 2016, nro 147, s. 91–121. Elsevier Ltd.. doi:10.1016/j.quascirev.2015.09.016. ISSN 0277-3791. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 19.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Andersen, S & Pedersen, S.S (toimittajat): Israndslinier i Norden, s. 61–66, s. 207–209. , 1998. TemaNord 1998:584. ISBN 978-92-89302555. Google-Books-linkki (PDF) (viitattu 19.10.2021). (ruotsiksi)
- ↑ a b Gyllencreutz, Richard & al.: Holocene sedimentation in the Skagerrak interpreted from chirp sonar and core data. Journal of Quaternary Science, 2005, 20. vsk, nro 1, s. 21–32. John Wiley & Sons, Ltd.. doi:10.1002/jqs.892. ISSN 0267-8179. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b ”4.1 Geological conditions”, Landslide risks in the Göta River valley in a changing climate, s. 40–42. osa 2/2. Lindköping, Ruotsi: Ruotsin geologinen instituutti, 2012. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 21.10.2021). (englanniksi)
- ↑ Peterson, Gustaf & al.: Glacial geomorphology of the south Swedish uplands – focus on the spatial distribution of hummock tracts. Journal of Maps, 2017, 13. vsk, nro 2, s. 534–544. doi:10.1080/17445647.2017.1336121. ISSN 1744-5647. Artikkelin verkkoversio (PDF). Viitattu 21.10.2021. (englanniksi)