Berdjanskin alempi majakka
Berdjanskin alempi majakka (ukr. Нижній Бердянський маяк) on merkkivalolla varustettu majakka Berdjanskin kynnään loppupäädyssä, Berdjanskin piirissä, Zaporižžjan alueella, Ukrainassa.[1]
Vuonna 1838 rakennettu Berdjanskin alempi majakka on edelleen aktiivinen[5], osoittaa tietä Berdjanskin lahdelle ja vastaa navigoinnin turvallisuudesta Asovanmeren reiteillä Mariupol–Berdjansk" ja "Berdjansk–Kertš".[2][6] Majakan sisäänkäynnin kohdalla on teksti: "Majakat ovat merten pyhäkköjä, ne kuuluvat kaikille ja ovat loukkaamattomia kuten valtionpäämiehet."[3][7] Majakalle ja sen 1,3328 hehtaariselle alueelle[8] ei silti ole vapaata pääsyä.[2] Majakan omistaa Ukrainan valtion merenkulku- ja hydrografiavirasto eli Deržhydrografia.[8]
Vuodesta 2009 alkaen Berdjanskin alempi majakka kuuluu Ukrainan postimerkillä esitettävien kuuden joukkoon.[9]
Majakan historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kerrotaan, että Berdjanskin kynnään erikoinen muoto aiheutti suurta karilleajon vaaraa, joten tällä vilkkaalla merenkulun paikkakunnalla on merkkivalona kokkoa sytytetty ikimuistoisista ajoista lähtien. Majakan rakentamisesta särkkämuodostuman reunalle keskusteltiin jo vuonna 1825, mutta edelleen oli epäselvää, vastaako uuden sataman läpimeno tätä merkittävää investointia. Sen takia vuonna 1833 ensimmäisen Berdjanskin satamalaiturin rakentamisurakoitsija ja myöhempi pormestari N.S. Kobozev[4] antoi lähelle kaupunkia pystyttää majakannäköisen puupylvään helpottaakseen kala- ja suolakauppaa käyvien alusten merenkulkua lahdella. Kaupan kasvun myötä laivojen liikkuminen lisääntyi, joten syntyi tarve isompaan merimajakkaan. Epäilyksien kerrotaan hälvenneen lopullisesti vuonna 1836, kun kreivi Mihail Vorontsov saapui henkilökohtaisesti Berdjanskiin ja vakuuttui siitä, että nuori kaupunki kehittyi nopeasti ja jopa ulkomaisia aluksia vieraili satamassa yhä enemmän.[2] Berdjanskin kynnään majakan rakentamissopimuksen sai Kertšin ensimmäisen killan kauppias Karl Tomazini.[10][11] Majakan rakentaminen 600 metriä rannasta kynnään eteläisemmässä kärjessä aloitettiin 22. huhtikuuta 1838 kello 2 iltapäivällä. Rakentamisen rahoitti Taurian maakuntakomissio, rakennus tehtiin tätä varten tuodusta kivestä[3] ja töitä valvoi vänrikki Laskin. Kahdeksankulmainen majakka otettiin käyttöön 3. syyskuuta samana vuonna[9], Zaporižžjan alueellisen matkailuneuvontakeskuksen mukaan vuonna 1840.[10]
Aluksi tämä tornimainen rakennus oli kokonaan kalkittu valkoiseksi. Kun sitä alettiin sekoittaa 51 kilometrin päässä sijaitsevaan[8], vuonna 1835 rakennettuun Bilosarain majakkaan, valkoiseen pintaan päätettiin maalata kirkkaanpunainen raita.[4][12] Joidenkin lähteiden mukaan 12. lokakuuta 1857 julkaistussa sanomalehdessä ”Odessan vestnik” nro 114 annettiin "tiedoksi merimiehille, että Berdjanskin majakka eroaa selvästi Bilosarain majakasta näin, että se on koko korkeudessaan ulkorakennuksen katosta lyhtyihin saakka jaettu kolmeen yhtäsuureen osioon, joista keskimmäinen on maalattu punaiseksi".[4] Useissa lähteissä mainitaan myös oranssi raita.[3][13][14]
Viisikerroksiseen rakennukseen asennettiin valaistuslaite 8[4] tai 15 lampulla ja heijastimella, jotka loistivat joko 24[1] tai 25,5 metrin[4] korkeudessa merenpinnan yläpuolella välkkyvällä valolla 15 merimailia. Siihen aikaan majakalla ei ollut juomavettä ja se piti tuoda Berdjanskista, joka on 25 kilometrin päässä. Melko usein myrskyisellä säällä meri eristi kynnään kärjen, jossa majakka seisoi, ja yhteys kaupungin kanssa katkesi ja majakalle pääsi vain veneellä. Joskus tätä kesti monta päivää peräkkäin.[1]
Vuodesta 1883 lähtien majakka on varustettu pyörivällä sähkövalolla, joka valaisi koko horisontin voimakkailla kirkkailla välähdyksillä joko jokaisen neljän ja puolen[2][15] tai 5 sekunnin verran, jota seurasi kolmen sekunnin tauko. Se oli silloisen Venäjän keisarikunnan toinen Odessan jälkeen ja koko maailmassa joko neljästoista tai viidestoista sähköllä toimiva majakka.[1][10] Ensimmäiset sähkökoneet olivat epäluotettavia ja hajosivat usein, jolloin jouduttiin palaamaan siihen, että talvella majakan valaistus toimi ajoittain petroli-[10][13] tai kerosiinilampulla. Sumujen ja lumimyrskyjen aikana se antoi sumusireenimerkkejä vuonna 1889 asennetulla höyryviheltimellä. Vasta vuonna 1911 vanhat höyrykattilat ja sähkögeneraattorit vaihdettiin uusiin, luotettavampiin ja tehokkaampiin.[1] Myös joidenkin lähteiden mukaan Rostovin arkistoon tallennetut asiakirjat kertovat siitä, että 15. helmikuuta 1911 Berdjanskin alemmassa majakassa puhelinlinjan asennustyöt saatiin päätökseen.[4] Uusi sumusireeni annettiin kolmesta erikokoisesta ja -tyyppisestä viheltimestä.[1]
Ensimmäisen maailmansodan aikana Berdjanskin alempi majakka kytkettiin päälle satunnaisesti ja myöhemmin se sammutettiin kokonaan. Pysyvä sähkövalaistus kunnostettiin vuonna 1923. Toisen maailmansodan aikana Berdjanskin kynnäs ja sen mukana majakka olivat Natsi-Saksan miehittämiä vuoden 1941 lokakuun alusta 17. syyskuuhun 1943 asti. Silloin saksalaisten vetäytymisen yhteydessä majakkapäällikkö määrättiin tuhoamaan rakennus. Räjähteen lanka vedettiin torniin ja tekniseen rakennukseen, mutta vain tornin kupoli räjähti, mutta muu rakennus[2] ja torni säästyivät vahingoilta.[12]
Ensimmäisen kerran sodan jälkeen Berdjanskin alempi majakka oli taas toiminnassa vuonna 1947.[2] Vuosina 1956 –1957 tehtiin sodanjälkeinen jälleenrakennus, jolloin tekninen rakennus kunnostettiin ja tänne asennettiin saksalainen äänijärjestelmä. Kun näkyvyys heikkeni kuuteenkymmeneen kilometriin, laitettiin äänihälytys päälle, jotta alukset voisivat määrittää etäisyyden majakkaan äänen perusteella. Toiminta jatkui vuoteen 1981 asti, jolloin asennettiin varoituslaitteet, joissa oli ohjainliitin.[15] Vuonna 1958 tänne lisättiin radiomajakka.[15]
Siitä 20 vuoden kuluttua majakka modernisoitiin, kunnostettiin ja siihen asennettiin tutkamajakka. Tähän perustettiin varsinaisen majakkatornin ja kaksikerroksisen asuinrakennuksen lisäksi paikallinen lämpöverkko ja luotettavat sähkönsyöttölaitteet.[1] 21. maaliskuuta 1985 sanomalehti "Izvestija" raportoi lasermajakan asentamisesta Berdjanskin satamaan.[16]
Viimeaikaiset uudistukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Berdjanskin majakka ei ole käytännössä muuttunut ulkonäöltään viimeisen puolentoista vuosisadan aikana. Muutokset ovat koskeneet vain navigointilaitteita ja teknistä varustelua. Tällä hetkellä 70 metrin korkeudelle on asennettu radiomajakka, joka kytketään päälle tarvittaessa.[2][13] Vuonna 2006 suunniteltiin majakan purkamista ja sen tilalle uuden rakentamista, mutta lopulta sitä ei tehty.[12] Helmikuun 14. päivänä 2006 "Svitlotechnika"-yhtiön uusin optinen laite asennettiin Berdjanskin alempaan majakkaan, joka on nyt automaattisesti käynnistyvä ennen auringonlaskua ja sammuva aamuisin. Majakan virrankulutusta on vähennetty aikaisemmin käytettyjen hehkulamppujen kuluttamasta 1000 watista uusien laitteiden 40 wattiin. Myös uusissa laitteissa käytettyjen ledien vähintään 100 000 tunnin toimivuus on lisännyt majakan luotettavuutta.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k Маяк Бердянський Нижній (Bedrjanskin alempi majakka) Ukrainan meri- ja sisävesiliikenteen ja laivaliikenteen valtionviraston "Valtion merenkulku- ja hydrografiaviraston" virallinen verkkosivusto (ukr. Держгідрографія. Офіційний сайт державної установи "Держгідрографія" державної служби морського і внутрішнього водного транспорту та судноплавства України). Arkistoitu 18.7.2020. Viitattu 18.9.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d e f g h Бердянський маяк Бердянський маяк (Berdjanskin majakka) IGotoWorld.com. Viitattu 18.9.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d Нижній Бердянський Маяк (Berdjanskin alempi majakka) bezviz.co.ua. Viitattu 18.9.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d e f g «Порт при сей косе...» (Satama kynnään yhteydessä …) pubhtml5.com. Viitattu 18.9.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b N5454 Berdyanskiy Nizhniy S end of spit (N5454 Berdjanskin alempi S on kynnään päätyä) List of Lights. Viitattu 18.9.2024. (saksaksi), (englanniksi)
- ↑ Порты Украины (Ukrainan satamat) www.ukrport.org.ua. Viitattu 18.9.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b Нижній Бердянський Маяк (Berdjanskin alempi majakka) Travello cайт. Viitattu 18.9.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c Маяк Бердянський Нижній (Бердянськ) (Berdjanskin alempi majakka (Berdjansk)) wikimapia.org. Viitattu 18.9.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b Viktoria Andrejeva: Джарилгацький, Бердянський й не тільки: маяки України, які треба відвідати (Džarylgatin, Berdjanskin ja useat muut: Ukrainan majakat, joissa sinun täytyy käydä) 27.7.2021. 24tv.ua. Viitattu 18.9.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c d Нижній Бердянський маяк (Berdjanskin alempi majakka) Zaporižžjan alueellisen matkailuneuvontakesku (ukr. Запорізький обласний туристично-інформаційний центр , Zaporizkyj oblasnyj turistitšno-informatsijnyj tsentr). Viitattu 18.9.2024. (ukrainaksi)
- ↑ Кто бы мог подумать, что недобросовестный подрядчик более 180 лет назад свяжет истории Алушты и … Бердянска! (Kuka olisi uskonut, että epärehellinen urakoitsija yli 180 vuotta sitten - yhdistäisi Aluštan ja Berdjanskin historian!) Taurian keskusmuseo (ven. Центральный музей Тавриды, Tsentralnyj muzej Tavridy). Viitattu 18.9.2024. (venäjäksi)
- ↑ a b c Нижній Бердянський маяк (Berdjanskin alempi majakka) omore.city. Viitattu 18.9.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c Бердянские маяки (Berdjanskin majakat) lighthouse21v.narod.ru. Viitattu 18.9.2024. (venäjäksi)
- ↑ Нижній Бердянський маяк (Berdjanskin alempi majakka) guru.ua. Viitattu 18.9.2024. (ukrainaksi)
- ↑ a b c Півстоліття на маяку (Puoli vuosisataa majakalla) 3.6.2017. ukrainer.net. Viitattu 18.9.2024. (ukrainaksi), (englanniksi), (saksaksi), (venäjäksi), (ranskaksi), (puolaksi), (turkiksi), (espanjaksi), (japaniksi), (tšekiksi), (georgiaksi), (kreikaksi)
- ↑ Бердянський маяк (Berdjanskin majakka) Otdyhaem.com.ua. Viitattu 18.9.2024. (ukrainaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Berdjanskin alempi majakka Wikimedia Commonsissa
