Sumusireeni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nautofoni majakkalaiva Helsingin keulamastossa,

Sumusireeni on merenkulun turvalaite, jonka sovelluksia käytetään myös yleishälyttiminä.

Varsinaisesti sumusireeniksi kutsutaan joko käsikäyttöistä kampikoneistolla toimivaa tai erillistä mekaanisella/sähköisellä voimanlähteellä toimivaa laitetta, jossa on yleensä lieriönmuotoiseen runkoon sijoitettu sarja siipipyöriä, jotka pyöriessään suurella nopeudella kehittävät korkean ujeltavan äänen. Laitteeseen liittyy aina kiinteänä osana koosta riippuvainen kaikusuppilo, joka vahvistaa ja kohdistaa äänen.

Paineilmalla toimiva sumutorvi on puolestaan laite, jonka olennainen osa on ilmavirtauksella eli puhalluksella toimiva torvi; puhalluksen kehittää erillinen ilmanpuristin, ja sitä säädeltiin yleensä mekaanisella kellokoneistolla, joka oli säädetty esimerkiksi antamaan kuuden sekunnin puhallus puolen minuutin välein. Ilmanpuristinta käytti yleensä polttomoottori. Tätä laitteistoa kutsutaan nimellä tyfooni; siitä on kehitetty edelleen nykyaikaiset sähkömoottorilla toimivat paineilmatorvet.

Sähköisesti toimivaa sumusireeniä kutsutaan nautofoniksi; sen toiminta perustuu määrätyn taajuiseen sähkövirtaan, joka saa erityisrakenteiset metallilevyt värähtelemään tavalla, joka kehittää erittäin voimakkaan ja puhtaan ujeltavan äänen. Laitetta käytetään yhä palo- ja yleishälyttimenä; korkealle talojen katoille sijoitetut, ulkoasultaan sientä muistuttavat yleishälytyssireenit ja paloasemien yhteydessä olevat kiinteät hälytyslaitteet toimivat samalla periaatteella kuin nautofoni; suurin ero tyfooniin verrattuna on se, että kun nautofoni tai vastaava sähkösireeni sammutetaan, sen ääni hiipuu ennen loppumistaan, kun taas tyfoonin ääni katkeaa kuin leikattuna ilmavirran loppuessa.

Harvinaisimpia sumumerkkilaitteita olivat höyryllä toimivat torvimalliset laitteet; niitä käytettiin ensisijaisesti majakkalaivoissa; maakäytössä vastaavia laitteita oli asennettu mm. Hangon Rautatien käyttämiin Baldwin A4 -vetureihin, joita ulkomuotonsa johdosta kutsuttiin Suomessa "Villin Lännen vetureiksi"; näistä vetureista sanottiin, että kun sellainen toitotti höyrysireenillään Riihimäen ratapihalla, ääni kuultiin Hausjärvellä asti.

Myös höyryvihellintä on käytetty jossain määrin sumumerkin antamiseen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seppo Laurell: Majakat
  • Seppo Laurell: Aalloilla keinuvat majakat
  • Suomen rannikon loistot 1980
  • Resiina-lehti
  • Vapaapalokuntien koulutusmateriaalit