Beppe Grillo
| Beppe Grillo | |
|---|---|
 Beppe Grillo vuonna 2015 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 21. heinäkuuta 1948 Savignone, Italia |
| Poliitikko | |
| Puolue | Viiden tähden liike |
| Asema | Viiden tähden liikkeen puheenjohtaja |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| Virallinen sivu | |
Giuseppe Piero ”Beppe” Grillo, (s. 21. heinäkuuta 1948, Savignone, Italia) on italialainen koomikko, näyttelijä, poliitikko ja politiikan kommentoija.[1]
Grillo yritti pääministeri Silvio Berlusconin haastajaksi pyrkimällä Demokraattisen puolueen johtajaehdokkaaksi kansalaisäänestyksessä lokakuussa 2009[2]. Grillon ehdokkuus estettiin, joten hän perusti Viiden tähden liike -puolueen. Grillo sanoo pyrkivänsä uudistamaan Italian korruptoituneen poliittisen järjestelmän.
Nuoruus ja uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grillo kasvoi Genovan San Fruttuoson keskiluokkaisessa kaupunginosassa. Hänen isällään oli pieni kauppa ja hänen äitinsä oli taiteilija ja muusikko. Teini-ikäisenä Grillo alkoi esiintyä paikallisissa yökerhoissa, ensin laulaja-kitaristina ja sitten standup-koomikkona. 20-vuotiaana Grillo meni kolmen vuoden ajaksi isänsä kauppaan töihin kirjanpitäjäksi. Sen jälkeen hän teki töitä koomikkona ja suuren farmarihousuvalmistajan myyntimiehenä, kunnes hänet erotettiin esimiehen nähtyä hänet esiintymässä öisin yökerhoissa ja epäili Grillon kykyä hoitaa päivätyötään. Vuodesta 1975 lähtien Grillo esiintyi Milanon klubeissa ja pääsi vuonna 1977 Italian televisioon esiintymään varietee-show’ssa nimeltä "Secondo Voi". Hänen improvisoidut monologinsa nostivat hänet kansallisesti suosituksi.[3]
Auto-onnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1981 Grillo ajoi ulos tieltä Alpeilla, ja kolme hänen autossa matkustanutta ystäväänsä kuoli. Grillo tuomittiin kuolemantuottamuksesta, sillä tie oli onnettomuushetkellä virallisesti liikenteeltä suljettu. Grillo menetti suurimman osan omaisuudestaan uhrien vahingonkorvauksiin.[3]
Siirtyminen poliittiseen komediaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Onnettomuuden jälkeen Grillon komedia vakavoitui. Vuonna 1984 hän kiinnostui ympäristöasioista ja alkoi tehdä poliittista komediaa Italian televisioyhtiö RAIn sensurointiyrityksistä huolimatta. Vuonna 1986 Grillo siirrettiin syrjään Italian yleisradion ohjelmista seitsemäksi vuodeksi hänen nälvittyään pääministeri Bettino Craxin sosialisteja.[3]
Vuoden 1986 jälkeen Grillo lähti komedioineen tien päälle ja esiintyi pikkukaupungeissa. Hänen yhtenä tavaramerkkinään on siitä lähtien ollut kävellä esityksensä aikana yleisön joukossa ja heijastaa videokuvaa itsestään isolle kankaalle.[3]
Vuonna 1989 Grillo esiintyi San Remon musiikkifestivaalilla 22-miljoonaiselle televisioyleisölle ja havaitsi ihmisten kuuntelevan häntä myös sosiaalisena kommentoijana, ei vain koomikkona. Vuonna 1993 Grillo paljasti julkisesti Italian kansallisen puhelinyhtiön laittoman veronkierron, ja 2000-luvun alussa hän ennakoi Parmalat-maitovalmistajan konkurssin kaksi vuotta etukäteen pilkkaamalla sen heikkoa taloudenhoitoa esityksissään. Grillo kykeni näkemään tukijoidensa avustamana suurten italialaisyhtiöiden taloudelliset ongelmat ja väärinkäytökset pelkästään niiden julkisista dokumenteista, ja hänen maineensa ja suosionsa Italiassa kasvoi.[3]
Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grillo julkaisee kriittisiä kommenttejaan etenkin suositussa blogissaan, jonka hän perusti vuonna 2005. Samana vuonna hän aloitti "Puhdas parlamentti" -kampanjan, jossa hän julkaisi Italian parlamentissa istuvien rikoksista tuomittujen edustajien nimet blogissaan. Hän julkaisi kokosivun lehti-ilmoituksen, jossa hän kutsui minkä tahansa maan, jolla on yhtä paljon rikollisia parlamentissaan kuin Italialla, ryhtymään Italian ystävyysvaltioksi. Hän ehdotti myös lakia, joka estäisi tuomittujen rikollisten valitsemisen parlamenttiin, rajoittaisi lainsäätäjien uran 10 vuoteen ja muuttaisi vaalijärjestelmää nykyistä suoremmaksi.[3]
Grillo järjesti 8. syyskuuta 2007 korruptionvastaisen V-Day-protestitapahtuman, johon osallistui kaksi miljoonaa italialaista eri puolilla maata. "V" tarkoittaa paitsi voittoa (ital. 'vittore'), myös “vaffanculo” (suom. vapaasti käännettynä "haistakaa paska").[3]
Vuoden 2007 joulukuussa Grillo tapasi maahan vierailulle tulleen 14. dalai-laman, jota Italian poliittinen johto ei ollut suostunut tapaamaan.[3]
Vuonna 2010 Grillo perusti Viiden tähden liikkeen, joka on nopeasti noussut yhdeksi Italian suosituimmista poliittisista puolueista.[4]
Grillo sanoo haluavansa lakkauttaa poliittisen järjestelmän, joka on hajottanut maan, ja rakentaa tilalle uutta, joka palauttaa Italiaan osallistuvan demokratian.[4] Hän ei omasta mielestään ole poliittisella asteikolla oikealla tai vasemmalla, vaan sen yläpuolella. Hän ei kaihda populistin leimaa, jota hänen kriitikkonsa hänelle tarjoavat.[5] Grillo ei itsekään pääse puolueensa parlamenttiehdokkaaksi vanhan auto-onnettomuustuomionsa vuoksi[5].
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grillo on naimisissa ja hänellä on kaksi omaa lasta.[3]
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Grillo on näytellyt kolmessa elokuvassa:[6]
- Cercasi Gesù, 1982
- Scemo di guerra, 1985
- Topo Galileo, 1988
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jeff Israely: Seriously Funny (European Heroes 2005) Time. 2005. Arkistoitu 13.10.2005. Viitattu 14.7.2009.
- ↑ Koomikko pyrkii Berlusconin haastajaksi. Helsingin Sanomat, 14.7.2009, s. A13.
- ↑ a b c d e f g h i Mueller, Tom: Beppe’s Inferno 4.2.2008. The New Yorker. Viitattu 20.3.2013.
- ↑ a b LIZ ALDERMAN ja ELISABETTA POVOLEDO: A Jester No More, Italy’s Gadfly of Politics Reflects a Movement 3.3.2013. New York Times. Viitattu 20.3.2013.
- ↑ a b John Hooper: Beppe Grillo: populist who could throw Italy into turmoil at general election 11.2.2013. Guardian. Viitattu 20.3.2013.
- ↑ Beppe Grillo IMDb. Viitattu 10.6.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
