Benoît Mandelbrot

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Benoît Mandelbrot
Henkilötiedot
Syntynyt20. marraskuuta 1924
Varsova, Puola
Kuollut14. lokakuuta 2010 (85 vuotta)
Cambridge, Yhdysvallat
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja Paul Lévy
Oppilaat Eugene Fama
Tutkimusalue Fraktaali
Aiheesta muualla
users.math.yale.edu/mandelbrot

Benoît B. Mandelbrot (20. marraskuuta 1924 Varsova, Puola14. lokakuuta 2010 Cambridge, Yhdysvallat[1]) oli ranskalainen matemaatikko, jonka ansiosta suuri yleisö kiinnostui fraktaaligeometriasta.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mandelbrot syntyi Puolassa mutta asui nuoruutensa Ranskassa, jonne perhe pakeni Hitlerin vainoja 1930-luvulla hänen ollessaan yksitoistavuotias. Hänen perheellään oli akateeminen tausta: äiti oli lääkäri ja setä Szolem Mandelbrot oli kuuluisa pariisilainen matemaatikko, joka opetti hänelle matematiikkaa. Mandelbrot opiskeli sodan jälkeen Ranskassa ja Kaliforniassa ja väitteli tohtoriksi vuonna 1952. Hän aloitti IBM:n tutkijana 1958 ja oli yrityksen palveluksessa vuoteen 1987, jolloin hän jäi eläkkeelle vaikkakin jatkoi yhä uraansa tutkijana ja työskenteli professorina Yalen yliopistossa vuoteen 2005. Hän oli sekä Ranskan että Yhdysvaltojen kansalainen.[1]

Mandelbrot kehitti Gaston Julian matematiikkaa. Hän kehitti fraktaaligeometrian, ja Mandelbrotin joukkona tunnettu fraktaali on nimetty hänen mukaansa. Hän löysi fraktaalin yrittäessään määritellä Britannian rantaviivan pituutta. Hänen tutkimuksensa olivat kaaosteorian kannalta erittäin merkittäviä, vaikkakin jotkut matemaatikot pitivät häntä ”pop-matemaatikkona”. Hänen teorioidensa sovellutuksia ovat esimerkiksi ohjelmat, joilla voi pakata kuvia ja luoda maisemia animaatioihin. Klassikoksi noussut teos The Fractal Geometry of Nature ilmestyi 1982.[1]

Mandelbrot vieraili Suomessa syksyllä 1993 ja luennoi Helsingin yliopistossa.

Mandelbrot kuoli haimasyöpään sairaalassa Yhdysvalloissa.[1]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mandelbrot on saanut muun muassa Wolfin palkinnon fysiikassa (1993) ja jaetun Japani-palkinnon (2003).[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Fractal Geometry of Nature, 1982. ISBN 0-7167-1186-9
  • Fractal: Form, Chace and Dimension, 1977.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gleick, James: Kaaos. (Chaos, 1987.) Suomentanut Raimo Keskinen. Helsinki: Art House, 1990. ISBN 951-884-012-1.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Paukku, Timo: Matemaatikko löysi luonnon murtoviivat. (Muistokirjoitus.) Helsingin Sanomat 21.10.2010, s. C 5. Artikkelin verkkoversio.
  2. Benoit Mandelbrot Encyclopædia Britannica. Viitattu 8.8.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]