Beisa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Beisa
Orice 44.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Hevosantiloopit Hippotraginae
Suku: Oryx
Laji: gazella
Kaksiosainen nimi
Oryx gazella
(Linnaeus, 1758)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Beisa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Beisa Commonsissa

Beisa eli keihäsantilooppi (Oryx gazella) on Afrikassa elävä suurisarvinen antilooppi. Beisa on yleisin keihäsantilooppilaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amnh fg02.jpg

Beisat ovat 180–195 sentin pituisia ja 180–240 kilon painoisia. Beisalla on jopa 150-senttiset suipot sarvet. Ruumis on lihaksikas ja paksun kaulan päällä on harja. Korvat ovat leveät ja kärjestä pyöristyneet. Beisan häntä on pitkä ja se päättyy mustaan karvatupsuun. Beisan ruumiin väri vaihtelee ruskeankeltaisesta ruskeaan. Naama on mustan ja valkoisen kirjava. Selässä ja hieman vatsan yläpuolella on musta viiva. Vatsa on valkoinen. Melko hoikissa jaloissa vuorottelee musta ja valkoinen.

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beisoja elää etelässä Namibiassa, Botswanassa ja Etelä-Afrikassa. Itä-Afrikassa beisoja tavataan Somaliassa, Etiopiassa, Keniassa ja Tansaniassa. On epäselvää ovatko Itä-Afrikan, ja Eteläisen Afrikan kannat eri lajia. Beisat elävät aavikoilla, puoliaavikoilla sekä kuivilla ja avoimilla savanneilla. Beisa ei ole välittömässä vaarassa.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beisat elävät tyypillisesti korkeintaan 20 yksilön laumoissa. Sadekautena ne voivat kokoontua hyville ruokamaille jopa satojen yksilöiden laumoiksi. Lauma koostuu yleensä hallitsevasta naaraasta, useista muista aikuisista naaraista ja niiden poikasista. Laumassa on myös yksi hallitseva uros. Johtajanaaras johtaa laumaa hyville ruokamaille ja uros seuraa lauman hännillä. Useimmat urokset elävät yksin. Ne perustavat oman reviirin ja yrittävät paritella sinne tulleiden naaraiden kanssa. Koiraat kisailevat usein keskenään sarvilla kalistellen parantaakseen asemaansa. Beisat haavoittuvat melko harvoin pahasti otteluissaan, vaikka sarvet voisivat tehdä pahaa jälkeä. Hävinnyt alistuu painamalla päänsä alas, asettaa sarvensa pitkin niskaa, kävelee kyyryssä ja heiluttaa häntäänsä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oryx Gazella Namibia(2).jpg

Beisat syövät mieluiten heinää, mutta ne syövät myös muita ruohovartisia kasveja sekä lehtiä ja silmuja. Vaikka beisan tarvitsee juoda vain harvoin, se juo aina tilaisuuden tullen. Beisa löytää tarkasti paikat missä on satanut. Ne myös kaivavat vettä kuivuneista joenuomista, kun sitä ei muuten ole tarjolla. Ne saavat vettä myös mukuloista, juurista, hedelmistä ja muista vetisistä kasveista.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Beisat lisääntyvät ympäri vuoden. Hallitseva uros puolustaa keräämäänsä naarashaaremia muilta uroksilta. Koiras paimentaa voittamansa naaraslaumat alueelleen ja parittelee kiimassa olevien naaraiden kanssa. Naaras kantaa poikasta 8,5 kuukautta ja synnytyksen lähestyessä se erkanee laumasta. Naaras pysyy vasan kanssa kuusi viikkoa ennen kuin se palaa laumaan. Vasan väri sulautuu hyvin ruskeaan heinikkoon. Emo imettää poikasta 14 viikkoa jonka jälkeen se on valmis huolehtimaan itsestään. Naaraspuoliset poikaset jäävät synnyinlaumaansa, urokset lähtevät omille teilleen. Naaraat tulevat sukukypsiksi noin kolmevuotiaina, koiraat viisivuotiaina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim.): Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08247-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Oryx gazella IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)