Bedlingtoninterrieri

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bedlingtoninterrieri

Boutchie apres championnat 004.JPG

Avaintiedot
Alkuperämaa Iso-Britannia
Määrä Suomessa rekisteröity 1 047[1]
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö perheen monitoimikoira; toi perheelle ruokaa, piti jyrsijät kurissa ja toimi lasten vahtina
Nykyinen käyttö seurakoira
Elinikä pitkäikäinen; saattaa elää jopa 17-vuotiaaksi
Muita nimityksiä bedlari, vanupuikko
FCI-luokitus ryhmä 3
jaos 1
#9
Ulkonäkö
Paino 8–10,5 kg
Säkäkorkeus n. 41 cm
Väritys Sininen, maksan- tai hiekanvärinen tan värin kera tai ilman, ei valkoinen

Bedlingtoninterrieri on brittiläinen koirarotu. Rotu on harvinaistunut, vaikka sitä on kasvatettu Suomessakin jo vuosikymmeniä.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bedlingtoninterrierin säkäkorkeus on noin 41 cm. Rodulle karitsan tapaisen ulkonäön antaa sen kaareva selkä ja kummallisen näköinen pää. Pää on muodoltaan päärynämäinen, kallo on kapea ja selvästi pyöristyvä, päälaella tupsu. Silmät ovat pienet ja sijaitsevat syvällä. Korvat ovat keskipitkät ja kapeat, korvien päissä on tupsut. Häntä on melko pitkä ja alaspäin kaareutuva. Karva on paksuhkoa, pellavamaista ja kihartuu päässä. Väriltään koira on siniharmaa, maksanvärinen, hiekanruskea, tai edellämainittujen värien sekoitus.

Luonne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bedlingtoninterrieri on rohkea, rauhallinen, ystävällinen ja älykäs. Bedlingtoninterrieri on kotioloissa miltei huomaamaton, mutta ärsytettynä siitä tulee rohkea. Bedlingtoni tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa, ja myös muiden eläinten, kunhan Bedlingtoninterrieri on kasvanut niiden kanssa. Bedlarit haukkuvat vain tarvittaessa. Karitsamaisesta ulkonäöstään huolimatta bedlingtoninterrieri oli ennen agressiivinen ja erittäin hyvä metsästyskoira. Määrätietoisella jalostuksella rodun luonne on saatu pehmeämmäksi.

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bedlingtoninterrieri on terve rotu. Sillä esiintyy Kuparitoksikoosi-nimistä sairautta. Se on aineenvaihduntatauti, jossa maksa ei pilko tai kuljeta kuparia, joka kertyy vähitellen koiran maksasoluihin ja aiheuttaa pysyviä vaurioita, jotka pahimmillaan johtavat krooniseen maksasairauteen eli hepatiittiin. Myös erilaiset silmäsairaidet ovat yleisiä. Luusto- ja nivelongelmat ovat harvinaisempia.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bedlingtoninterrieri on peräisin Northumberlandista, Bedlingtonin ja Rothburyn kaupungeista. Rodun loivat 1800-luvulla englantilaiset kaivostyöläiset, jotka halusivat saada monipuolisen metsästyskoiran kettujen ja kaniinien luolametsästykseen. Bedlingtoninterrierit saatiin syntymään luultavasti risteyttämällä karkeakarvainen metsästysterrieri, joka on bedlingtoninterrierin ja Dandiedinmontinterrierin yhteinen esi-isä, muun muassa Whippetin kanssa.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tapio Eerola: Suomen koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1997.
  • Suomen bedlingtonkerhon kotisivut
  • Gino Pugnetti: Koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1983.
  • www.hankikoira.fi[2]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 11.8.2016)
  2. Löydä juuri sinulle sopiva koira - HankiKoira.fi www.hankikoira.fi. Viitattu 17.3.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta bedlingtoninterrieri.
Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.