Bean – äärimmäinen katastrofielokuva

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bean – äärimmäinen katastrofielokuva
Bean
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Mel Smith
Käsikirjoittaja Rowan Atkinson
Richard Curtis
Robin Driscoll
Tuottaja Rowan Atkinson
Richard Curtis
Säveltäjä Howard Goodall
Kuvaaja Francis Kenny
Leikkaaja Chris Blunden
Pääosat Rowan Atkinson
Peter MacNicol
Burt Reynolds
Pamela Reed
Richard Gant
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Iso-Britannia
Tuotantoyhtiö Polygram
Levittäjä PolyGram Filmed Entertainment
Netflix
Ensi-ilta Australia 3. heinäkuuta 1997
Yhdistynyt kuningaskunta 1. elokuuta 1997
Suomi 29. elokuuta 1997
Kesto 90 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 22 000 000 $
Tuotto 232 000 000 $
Katsojat 386 976 suomessa
Seuraaja Mr. Bean lomailee
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
AllMovie

Bean – äärimmäinen katastrofielokuva on vuonna 1997 ensi-iltansa saanut brittiläinen komediaelokuva. Elokuvan ovat käsikirjoittaneet Rowan Atkinson, Richard Curtis ja Robin Driscoll sekä ohjannut Mel Smith.

Elokuvan päähenkilönä on Rowan Atkinsonin näyttelemä Mr. Bean, joka on aiemmin esiintynyt komediasarjassa Nolojen tilanteiden mies. Bean – äärimmäinen katastrofielokuva on Mr. Beanin ensimmäinen kokoillan elokuva; sitä seurasi Mr. Bean lomailee.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuvan tapahtumat saavat alkunsa siitä, kun National Galleryn työntekijäksi palkattu Mr. Bean lähetetään Los Angelesiin, Yhdysvaltoihin pitämään puhe tilaisuuteen, jossa James McNeill Whistlerin maalaus Whistlerin äiti julkistetaan yleisölle. Yhdysvalloissa Bean otetaan vastaan kokeneena taiteen asiantuntijana. Hän tapaa museon kuraattorin David Langleyn (Peter MacNicol) ja muuttaa asumaan tilapäisesti tämän luokse. Davidin vaimo ja hänen kaksi lastaan eivät pidä Beanista, vaan muuttavat isoäitinsä luokse siksi aikaa, että Bean lähtee.

Kun Bean jätetään taidemuseolla "taiteilijan äidin" kanssa hetken ajaksi samaan huoneeseen, hän aivastaa vahingossa taulua päin. Yrittäessään pyyhkiä aivastuksen jälkeä nenäliinalla hän tulee sotkeneeksi taulun maaleja. Bean kiidättää taulun nopeasti huoneeseen jossa säilytetään maaleja ja puhdistusvälineitä ja yrittää puhdistaa maalauksen tinnerillä. Hän luulee jo onnistuneensa, kunnes huomaa, että lian lisäksi myös maalauksen maalit ovat liukenemassa tinneriin. Hän hankaa taulua nenäliinallaan epätoivoissaan niin kauan, kunnes "taiteilijan äidin" pään kohdalla on pelkkä suttuinen ja harmaa läikkä. Hän palauttaa taulun alkuperäiseen huoneeseensa. Kun David palaa, hän huomaa, ettei taulu ole paikallaan seinällä ja kysyy Beanilta, mihin tämä on pannut sen. Kun Bean vetää kankaan pois taulun päältä, David alkaa huutaa nähdessään, että Bean on tuhonnut taulun ja piirtänyt vielä "taiteilijan äidin" kasvojen kohdalle kuulakärkikynällä karikatyyrin hiuksettomasta omasta itsestään. Taulu palautetaan alkuperäiselle paikalleen, ja Bean ja David poistuvat galleriasta.

Bean ratkaisee tilanteen tunkeutumalla taidegallerian tiloihin keskellä yötä ja korvaamalla alkuperäisen maalauksen värittömällä kynsilakalla ja kananmunalla sivellyllä, 9,90 dollaria maksaneella julisteella. Ennen sitä hän on hoidellut tieltään museon yövartijan sekoittamalla ulostuslääkettä hänen kahvikuppiinsa ja pitänyt huolen siitä, että vartija on niin keskittynyt miesten vessaan pääsemiseen ettei huomaa häntä, koska Bean on hetkeä aiemmin vaihtanut avainten paikkaa. Seuraavana päivänä Bean pitää puheensa taidemuseossa ilman, että kukaan huomaa tätä huijausta ja David on hyvin helpottunut.

Pian tämän jälkeen Davidin tytär Jennifer joutuu moottoripyöräonnettomuuteen ja joutuu tajuttomana sairaalaan. Beania luullaan erehdyksessä lääkäriksi ja hän herättää Davidin tyttären tämän syvästä kooman kaltaisesta unesta. Kiitollisena Davidin vaimo leppyy Beanille ja tämä saa asua perheen luona ylimääräisen viikon. Palattuaan kotiin Bean käpertyy nukkumaan omaan vuoteeseensa Teddykarhunsa kanssa, oikean Whistlerin äidin riippuessa hänen huoneensa seinällä.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Rowan Atkinson  Mr. Bean  
 Peter MacNicol  David Langley  
 John Mills  puheenjohtaja  
 Pamela Reed  Alison Langley  
 Harris Yulin  George Grierson  
 Burt Reynolds  kenraali Newton  
 Larry Drake  Elmer  
 Danny Goldring  vartija Buck  
 Johnny Galecki  Stingo Wheelie  
 Chris Ellis  etsivä Butler  
 Andrew Lawrence  Kevin Langley  
 Peter Egan  Lord Walton  
 Peter Capaldi  Gareth  
 June Brown  Delilah  
 Peter James  tohtori Rosenblum  
Edeltäjä:
1996: Independence day – Maailmojen sota
Suomen lippukassan ykkönen 1997 Seuraaja:
1998: Titanic