Baudot-koodi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paperinauhassa olevat reiät edustavat Baudot-koodia.

Baudot-koodi on kaukokirjoitinlaitteissa käytetty merkistö, jonka historia alkaa ranskalaisen Émile Baudot’n 1870-luvulla kehittämästä ensimmäisestä kaukokirjoittimesta. Baudot-koodia voidaan luonnehtia 5-bittiseksi, vaikka biteistä ei vielä puhuttu kaukokirjoittimien yhteydessä eikä tekniikkaa osattu yleensä yhdistää binäärijärjestelmään. Alun perin Baudot-koodia syötettiin 5-näppäimisellä koskettimistolla, jossa kunkin koskettimen voi sanoa vastanneen yhtä lähetettävän merkin bittiä.

Kaukokirjoittimeen kirjoituskonemaisen näppäimistön liittänyt Donald Murray teki vuonna 1901 muutoksia myös Baudot-koodiin, ja myöhemmin amerikkalainen lennätinyhtiö Western Union teki vielä lisämuutoksia. Merkistöön lisättiin ohjauskoodeja, ja esimerkiksi ranskan kielen É-kirjain jäi pois. 1930-luvulla Western Unionin merkistön pohjalta laadittiin ITA2 (International Telegraph Alphabet No 2 eli kansainvälinen sähkötysaakkosto nro 2), joka tunnetaan myös Kansainvälisen televiestintäliiton (CCITT:n) standardina CCITT No 2. Nykyään Baudot-koodilla tarkoitetaan yleensä juuri ITA2-merkistöä, jota käytetään yhä radioamatöörien RTTY-liikenteessä ja kuulovammaisten tekstipuhelimissa.

1960-luvulla Baudot-koodin seuraajaksi kaukokirjoittimissa ja tietokoneissa kehitettiin 7-bittinen Ascii-merkistö, johon mahtui enemmän merkkejä (esimerkiksi kirjaimista erikseen sekä suuraakkoset että pienaakkoset). Moni Asciihin sisältyvä ohjauskoodi periytyy Baudot-koodista, mutta merkkien järjestys on erilainen.

ITA2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baudot-koodissa on käytössä kaksi tilaa, joista kirjaintilassa voidaan kirjoittaa suuraakkosia ja kuviotilassa numeroita sekä väli- ja erikoismerkkejä. Tilasta toiseen voidaan vaihtaa erityisillä ohjauskoodeilla: ITA2-merkistössä koodi LTRS vaihtaa kirjaintilaan ja FIGS vaihtaa kuviotilaan.

Seuraavissa kaavioissa merkkikoodit on ilmaistu heksadesimaalimuodossa, mikä rinnastaa ne nykyaikaisiin tietokonemerkistöihin. Merkkien järjestys vaikuttaa ASCII-koodaukseen nähden täysin epäloogiselta, mutta tämä selittyy muun muassa sillä, että yleisemmin käytetyt koodit haluttiin saada helpommiksi tuottaa koskettimistolla. Ratkaisu liittyy samaan aikaan latomakoneissa käytettyyn ETAOINSHRDLU -näppäimistöön, koodaus pyrkii antamaan nopeimmin näppäiltävät ja helpoimmin erotettavat koodit englanninkielen yleisimmille kirjaimille. Myös omaksuttavuus ja yhteydet Morse-sähkötysaakkostoon saattoivat vaikuttaa järjestykseen.

Kirjaintilan merkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

| 00 NUL | 01 E   | 02 LF  | 03 A    |
| 04 SP  | 05 S   | 06 I   | 07 U    |
| 08 CR  | 09 D   | 0A R   | 0B J    |
| 0C N   | 0D F   | 0E C   | 0F K    |
| 10 T   | 11 Z   | 12 L   | 13 W    |
| 14 H   | 15 Y   | 16 P   | 17 Q    |
| 18 O   | 19 B   | 1A G   | 1B FIGS |
| 1C M   | 1D X   | 1E V   | 1F LTRS |

Kuviotilan merkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

| 00 NUL | 01 3   | 02 LF  | 03 -    |
| 04 SP  | 05 '   | 06 8   | 07 7    |
| 08 CR  | 09 ENQ | 0A 4   | 0B BEL  |
| 0C ,   | 0D !   | 0E :   | 0F (    |
| 10 5   | 11 +   | 12 )   | 13 2    |
| 14 £   | 15 6   | 16 0   | 17 1    |
| 18 9   | 19 ?   | 1A &   | 1B FIGS |
| 1C .   | 1D /   | 1E ;   | 1F LTRS |