Baudot-koodi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Paperinauhassa olevat reiät edustavat Baudot-koodia.

Baudot-koodi on kaukokirjoitinlaitteissa käytetty merkistö, jonka historia alkaa ranskalaisen Émile Baudot’n 1870-luvulla kehittämästä ensimmäisestä kaukokirjoittimesta. Baudot-koodia voidaan luonnehtia 5-bittiseksi, vaikka biteistä ei vielä puhuttu kaukokirjoittimien yhteydessä eikä tekniikkaa osattu yleensä yhdistää binäärijärjestelmään. Alun perin Baudot-koodia syötettiin 5-näppäimisellä koskettimistolla, jossa kunkin koskettimen voi sanoa vastanneen yhtä lähetettävän merkin bittiä.

Kaukokirjoittimeen kirjoituskonemaisen näppäimistön liittänyt Donald Murray teki vuonna 1901 muutoksia myös Baudot-koodiin, ja myöhemmin amerikkalainen lennätinyhtiö Western Union teki vielä lisämuutoksia. Merkistöön lisättiin ohjauskoodeja, ja esimerkiksi ranskan kielen É-kirjain jäi pois. 1930-luvulla Western Unionin merkistön pohjalta laadittiin ITA2 (International Telegraph Alphabet No 2 eli kansainvälinen sähkötysaakkosto nro 2), joka tunnetaan myös Kansainvälisen televiestintäliiton (CCITT:n) standardina CCITT No 2. Nykyään Baudot-koodilla tarkoitetaan yleensä juuri ITA2-merkistöä, jota käytetään yhä radioamatöörien RTTY-liikenteessä ja kuulovammaisten tekstipuhelimissa.

1960-luvulla Baudot-koodin seuraajaksi kaukokirjoittimissa ja tietokoneissa kehitettiin 7-bittinen Ascii-merkistö, johon mahtui enemmän merkkejä (esimerkiksi kirjaimista erikseen sekä suuraakkoset että pienaakkoset). Moni Asciihin sisältyvä ohjauskoodi periytyy Baudot-koodista, mutta merkkien järjestys on erilainen.

ITA2[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baudot-koodissa on käytössä kaksi tilaa, joista kirjaintilassa voidaan kirjoittaa suuraakkosia ja kuviotilassa numeroita sekä väli- ja erikoismerkkejä. Tilasta toiseen voidaan vaihtaa erityisillä ohjauskoodeilla: ITA2-merkistössä koodi LTRS vaihtaa kirjaintilaan ja FIGS vaihtaa kuviotilaan.

Seuraavissa kaavioissa merkkikoodit on ilmaistu heksadesimaalimuodossa, mikä rinnastaa ne nykyaikaisiin tietokonemerkistöihin. Merkkien järjestys vaikuttaa täysin epäloogiselta, mutta tämä selittyy muun muassa sillä, että yleisemmin käytetyt koodit haluttiin saada helpommiksi tuottaa koskettimistolla. Myös omaksuttavuus ja yhteydet sähkötysaakkostoon saattoivat vaikuttaa järjestykseen.

Kirjaintilan merkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

| 00 NUL | 01 E   | 02 LF  | 03 A    |
| 04 SP  | 05 S   | 06 I   | 07 U    |
| 08 CR  | 09 D   | 0A R   | 0B J    |
| 0C N   | 0D F   | 0E C   | 0F K    |
| 10 T   | 11 Z   | 12 L   | 13 W    |
| 14 H   | 15 Y   | 16 P   | 17 Q    |
| 18 O   | 19 B   | 1A G   | 1B FIGS |
| 1C M   | 1D X   | 1E V   | 1F LTRS |

Kuviotilan merkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

| 00 NUL | 01 3   | 02 LF  | 03 -    |
| 04 SP  | 05 '   | 06 8   | 07 7    |
| 08 CR  | 09 ENQ | 0A 4   | 0B BEL  |
| 0C ,   | 0D !   | 0E :   | 0F (    |
| 10 5   | 11 +   | 12 )   | 13 2    |
| 14 £   | 15 6   | 16 0   | 17 1    |
| 18 9   | 19 ?   | 1A &   | 1B FIGS |
| 1C .   | 1D /   | 1E ;   | 1F LTRS |