Bar-Lev-linja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bar-Lev-linja
Bar-Lev-linjaan kuuluva bunkkeri ja juoksuhauta
Bar-Lev-linjaan kuuluva bunkkeri ja juoksuhauta
Sijainti Siinai
Koordinaatit 30°31′30″N, 32°19′45″E
Valmistumisvuosi 1969
Rakennuttaja  Israel
Käyttäjä Israelin puolustusvoimat
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Bar-Lev-linja on linnoitusketju, jonka Israel rakensi kuuden päivän sodassa valtaamalleen Suezin kanavan itärannalle Siinain niemimaalle. Nimensä se sai Israelin puolustusvoimien silloisen esikuntapäällikön Haim Bar-Levin mukaan. Tarkoituksena oli saada ennakkovaroitus egyptiläisten hyökkäyksen mahdollisesti tapahtuessa linjaan kuuluvilta tarkkailuasemilta. Egyptiläiset pääsivät kuitenkin läpi linjasta odottamattoman nopeasti. Vaikka Israel voitti lopulta vuonna 1973 alkaneen jom kippur -sodan, itse Bar-Lev-linja oli osoittautunut paljolti hyödyttömäksi.

Rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bar-Lev-linjan linnoituksia kartalla.

Israel oli miehittänyt Egyptille kuuluneen Siinain kuuden päivän sodassa 1967. Tilanne jatkui kuitenkin niin sanottuna näännytyssotana. Egyptin puolelta tehtiin ajoittain sissihyökkäyksiä ja tykistöiskuja israelilaisten asemia vastaan. Niin sanotun Bar-Lev-linjan rakentamisesta päätti Israelin puolustusvoimien tuolloinen esikuntapäällikkö Haim Bar-Lev vuonna 1968. Tarkoitus oli suojella israelilaisten tarkkailuasemia, joiden tehtävänä olisi puolestaan varoittaa mahdollisesta hyökkäyksestä Suezin kanavan yli. Hankkeen hinta oli noin 500 miljoonaa dollaria. Rakennustyöt valmistuivat maaliskuussa 1969.[1]

Linjan piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bar-Lev-linja koostui noin 20:stä betonista valmistetusta tarkkailuasemasta Suezin kanavan varrella noin 150 kilometrin matkalla. Linjaa miehitti noin 500 sotilasta kerrallaan ja yhtä tarkkailuasemaa 15–20. Kaikki tarkkailuasemat eivät olleet jatkuvassa käytössä. Aivan kanavan eteen rakennettiin noin 20 metriä korkea hiekkavalli 45° kulmassa. Ensimmäisen vallin takana parin kilometrin päässä oli vielä toinen hiekkavalli. Tarkkailuasemien suojana oli vielä erikseen tykistö- ja panssarivaunuyksiköitä. Kanavalle rakennettiin myös putkilinjoja, joista hyökkäyksen uhatessa oli tarkoitus valuttaa öljyä kanavaan ja sytyttää se palamaan. Suunnitelmat olivat kuitenkin hyvin riippuvaisia siitä, että puolustajat saisivat tiedon mahdollisesta hyökkäyksestä ajoissa etukäteen. Kaiken kaikkiaan linjan tarkoitus ei ollut kuitenkaan staattinen puolustus, vaan Israelin asevoimien päästrategia nojautui edelleen liikkuvaan puolustukseen. Linjan tietyt heikkoudet alkoivat paljastua jo näännytyssodan aikoihin egyptiläisten ajoittaisten iskujen jatkuessa. Puolustusvoimien mukaan linja oli kuitenkin riittävä varustus mahdollisen hyökkäyksen ennakkovaroituksen kannalta.[1]

Jom kippur -sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Egyptiläinen maalaus linjan murtamisesta.
Suezin kanavaa ylittäviä egyptiläisjoukkoja.

Egyptin presidentti Anwar Sadat alkoi suunnitella yhdessä maansa sotilasjohdon kanssa hyökkäystä Suezin kanavan yli.[1] Egyptissä tunnustettiin kuuden päivän sodan aikana havaitut armeijan heikkoudet. Nyt tarkoitus oli toteuttaa tiukasti etukäteen laadittua suunnitelmaa ja samalla hyökätä mahdollisimman vähän. Israeliin asti hyökkääminen ei ollut armeijan kykyjen mukaista, mutta Bar-Lev-linja murtamalla saatettaisiin aiheuttaa kolaus Israelin itseluottamukselle ja pakottaa näin Israel rauhanneuvotteluihin. Armeijalle alettiin antaa koulutusta Suezin kanavan ylittämisestä.[2] Israelin tiedustelu oli tietoinen Egyptin armeijan harjoituksista, mutta ne tulkittiin normaaliksi asevoimien koulutukseksi. Vain muutamaa tuntia ennen hyökkäystä annetiin rajallinen kutsu aseisiin reseviläisille.[1]

Egyptiläisten hyökkäys alkoi 6. lokakuuta 1973 juutalaisten pyhänä päivänä jom kippurina. Omien ilmatorjuntaohjustensa katveessa egyptiläiset alkoivat ylittää kanavaa. Bar-Lev-linjan hiekkavalleihin kanavan reunalla tehtiin aukkoja ponttooneilla tuoduilla vesitykeillä. Hiekan paino oli puolestaan romahduttanut putket, joita israelilaisten oli tarkoitus käyttää kanavan sytyttämiseen öljyllä. Pian kanavan yli oli tullut 80 000 miestä ja niitä tukevia panssariajoneuvoja. Bar-Lev-linjan pienet varuskunnat piiritettiin. Niiden miehistö pääsi joko pakenemaan tai heidät otettiin sotavangeiksi. Israelin puolustusvoimat tunnustivat vihollisen päässeen kokonaan läpi Bar-Lev-linjasta 9. lokakuuta.[1]

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka itse sota kääntyi myöhemmin edullisemmaksi Israelille, egyptiläisten menestys kanavaa ylittäessä osoitti Israelin luottaneen liikaa Bar-Lev-linjaan ja ennakkovaroituksen mahdollisuuteen. Vaikka linjaa ei ollut tarkoitettu varsinaiseksi staattiseksi puolustuslinjaksi, sen tavoitteiden epäonnistuminen johti myöhemmin sen rinnastamiseen muihin samalla tavalla epäonnistuneisiin puolustuslinjoihin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Spencer C. Tucker: The Encyclopedia of The Arab-Israel Conflict : A Political, Social, and Military History, s. 195–196. ABC-CLIO, 2008. ISBN 978-1-85109-842-2. (englanniksi)
  2. Andrei Sergejeff: ”Anwar Sadat”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus, 2019. ISBN 978-952-345-573-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]