Tämä on lupaava artikkeli.

Balthasar Russow

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Balthasar Russow
Kuollut 24. marraskuuta 1600
Tallinna
Tyylilajit kronikka
Pääteokset Liivinmaan kronikka
Tuotannon kieli keskialasaksa
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Balthasar Russow (? Tallinna24. marraskuuta 1600 Tallinna) oli virolainen pappi ja kronikoitsija, joka tunnetaan kirjoittamastaan Liivinmaan kronikasta. Vuodesta 1563 hän toimi Tallinnan Pyhän Hengen seurakunnan pappina ja vuodesta 1566 kirkkoherrana kuolemaansa asti. Vuonna 1578 Russow julkaisi Rostockissa kotimaansa historiaa käsittelevän teoksen Chronica der prouintz Lyfflandt eli Liivinmaan kronikka. Se kirjaa tapahtumia muodostumassa olevassa Virossa 1100-luvun lopulta kirjoittajan omiin päiviin asti. Teoksen alkukieli on keskialasaksa, mutta se on käännetty 1900-luvulla kaksi kertaa viroksi.

Vaikka Russowin kronikkaa ei alun perin kirjoitettu viroksi, se luetaan vironkielisen kirjallisuuden perusteoksiin.[1] Jaan Kross kirjoitti Russowin elämästä ja työstä pääteoksensa Uppiniskaisuuden kronikka.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Russowin tarkaa syntymäaikaa ei tiedetä[2][3]. Syntymäajaksi on ehdotettu vuosia 1520–1525, 1530 tai 1542–1543. Hänen kansallisuudestakaan ei ole täyttä varmuutta, mutta viime aikojen tutkimuksen mukaan hän oli virolainen. Häntä pidettiin aiemmin saksalaisena, koska hän käytti teoksessaan hyvää saksan kieltä ja koska Balthasar oli tyypillinen saksalainen nimi tuohon aikaan. Lisäksi hänen sukunimensä Russow voitiin yhdistää Pohjois-Saksan Mecklenburgiin. Kuitenkin monet hänen arvostelijansa viittasivat häneen usein "ei-saksalaisena", nimityksellä jota käytettiin Liivinmaan alkuperäisväestöstä. Paul Johansenin mukaan Balthasar oli Simon Rissowin poika. Simon Rissowin juuret taas olivat lähellä Tallinnaa sijainneessa Kurglan kylässä, jossa oli Rysz- tai Russe-nimiselle suvulle kuuluneet kaksi kolmen koukun kokoista tilaa. Russowin tiedetään käyttäneen allekirjoituksissaan sukunimeä, joka lausutaan Ryssouw tai Rysow. Tilat olivat varsin suuria, ja ne olivatkin luultavasti vapaatalonpoikien omistamia. Simon Rissowe muutti Tallinnaan vuoden 1550 paikkeilla, ja hänellä tiedetään olleen suuri omaisuus. Russowin äidistä ei ole säilynyt varmoja tietoja.[2]

Russow opiskeli Stettinin pedagogiassa eli sisäoppilaitoksessa vuosina 1559–1562. Hän jätti koulun kesken tuntemattomasta syystä. Stettinin akatemian rehtorin Tallinnan kaupunginraadille osoittaman kirjeen mukaan Russow oli karannut akatemiasta maksamatta opiskelumaksuaan.[3] Vuonna 1562 hänet valittiin Tallinnan Pyhän Hengen seurakuntaan apulaispapiksi. Pappivihkimyksensä hän vuoden 1563 maalis- tai marraskuussa, ja 3. maaliskuuta 1563 hänestä tuli kirkkoherra ja köyhäinkassan hoitaja. Hän oli tässä virassa 33 vuotta eli kuolemaansa saakka vuonna 1600. Kaupunginraadin pöytäkirjoissa mainitaan Russowin kuolleen 25. maaliskuuta 1600 kärsittyään puristuksesta rinnassa.[2]

Russow avioitui 14. heinäkuuta 1571 paikallisen varakkaan porvarin Hans von Gandersenin tyttären kanssa. Avioliitosta syntyi viisi lasta. Vuonna 1580 Tallinnassa riehunut rutto tappoi Russowin vaimon ja kaksi lasta. Russow meni uusiin naimisiin vuonna 1582 piispa Johan Robert Gelderin tyttären kanssa[2], ja sai tätä kautta pienen moision ja myllyn isännyyden myötäjäisinä[3]. Uusi vaimo kuoli vuonna 1590 ja tämän lisäksi hänen lapsistaan oli elossa enää vanhin poika. Russow meni vielä kerran naimisiin vuonna 1593 pormestari Heinrich von Lohnin sisarentyttären kanssa ja varmisti näin nousunsa Tallinnan yläluokan kärkeen.[2]

Russowin kronikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tallinnan kaupunginraadin pöytäkirjoista selviää, että Russow teki kronikkaansa kaupunginraadin tietäen. Kaupunginraadilla oli tarve selittää Ruotsin puolelle siirtyminen Baltian valtatyhjiössä. Russowin itsensä mukaan hän kirjoitti kronikkansa, jotta kristinuskon tulo saksalaisten mukana ei unohtuisi ja tulevatkin polvet tietäisivät, miksi Tallinna asettui Ruotsin puolelle. Kronikka alkaa kristinuskon tulosta Liivinmaalle vuonna 1158 ja päättyy Liivinmaan sodan päättäneeseen rauhaan vuonna 1583. Teos on osin luettelomainen, mutta siinä on myös laajempaa kerrontaa etenkin Russowin omakohtaisista kokemuksista kertovissa kohdissa. Russow käytti lähteinään myös aiempia kronikoita, kuten Nuorempaa suurmestarikronikkaa ja Vanhempaa Liivinmaan runokronikkaa.[2]

Kronikan ensimmäinen painos ilmestyi Rostockissa vuonna 1578. Vuonna 1584 ilmestyi korjailtu painos, johon Russow oli täydentänyt uudemia tapahtumia ja omien sanojensa mukaan edellisestä painoksesta unohtuneita asioita. Toisesta painoksesta oli pyritty myös tekemään tietokirjamaisempi, sillä siitä oli poistettu ensimmäisen painoksen lopussa olleet Russowin pohdiskelut talonpoikien asemasta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jaan Kross: Uppiniskaisuuden kronikka (WSOY, 2003) s.1233.
  2. a b c d e f g Balthasar Russow: Liivinmaan kronikka. Suomentanut Timo Reko. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-652-8.
  3. a b c Jouko Vanhanen, puheenvuoro kansallisarkistossa 27. toukokuuta 2003. Tuglas-seura. Viitattu 3.6.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]