Börje Söderström

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Börje Lennartson Söderström (13. huhtikuuta 1896 Helsinki4. lokakuuta 1977) oli suomalainen jääkärieverstiluutnantti. Söderström oli sotilaskoulutuksensa Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikana saanut jääkäri. Hän sai tulikasteensa sotilaana Saksan itä-rintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Suomen Valkoisen armeijan riveissä muun muassa prikaatin lähettiupseerina jääkärijoukoissa. Sisällissodan jälkeen ja seuraavien sotien aikana hän toimi muun muassa presidentin adjutanttina kolmen eri presidentin virkakaudella.[1][2]

Perhe ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Söderströmin vanhennat olivat kamreeri Lennart Hjalmar Söderström ja Amelie Ekblom. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Aune Helanderin kanssa, josta hän erosi vuonna 1922 ja avioitui uudelleen vuonna 1923 Judith Eleonora Damstenin kanssa. Hän kävi yhdeksän luokkaa Helsingin uutta ruotsalaista yhteiskoulua ja yhden lukukauden Kauppakorkeakoulua. Sotilaskoulutusta hän sai vuosina 1920–1921 Italian Pinerolon ratsuväkikoulussa ja vuonna 1924 Centocellen lentokoulussa. Suomessa hän suoritti sotilaspedagogisen kurssin vuonna 1925 ja Ilmavoimien ohjaajakurssin vuonna 1925 sekä tähystäjäkurssin vuosina 1925–1926. Hän suoritti opintomatkan Tanskaan vuonna 1923, jossa hän seurasi syyssotaharjoituksia. Seuraavan opintomatkansa hän teki vuonna 1928, jolloin hän oli suojeluskuntain päällikön mukana tutustumassa Italian puolustuslaitokseen. Vuonna 1933 hän teki sotaväen päällikön mukana opintomatkan Italiaan, Unkariin, Puolaan, Latviaan ja Viroon, joissa he tutustuivat paikallisiin puolustuslaitoksiin.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoona 27:n 4. komppania.

Söderström liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 13. tammikuuta 1916. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Söderström suoritti Saksan Sotakoulun B-kurssi Libaussa vuonna 1917.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Söderström astui Suomen valkoisen armeijan palvelukseen, vannottuaan sotilasvalan ja allekirjoitettuaan palvelusitoumuksen 11. helmikuuta 1918. Tässä yhteydessä hänet ylennettiin vänrikiksi. Takaisin Suomeen hän palasi jääkärien pääjoukon mukana Vaasaan 25. helmikuuta 1918. Vaasasta hänet komennettiin aluksi joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin 6. jääkäripataljoonaan, josta hänet kumminkin siirrettiin jo maaliskuun puolivälissä eversti Eduard Ausfeldin johtamaan 1. jääkäriprikaatin esikuntaan, jossa hän toimi lähettiupseerina. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Karjalankannaksella.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Ryti ja 1. adjutantti Söderström tutkailevat tilannekarttaa jatkosodan puhjettua Linnan goottilaisessa salissa.

Söderström palveli sisällissodan jälkeen lähettiupseerina Vuoristoprikaatin esikunnassa, josta hänet siirrettiin 25. syyskuuta 1918 alkaen Uudenmaan rakuunarykmenttiin, jossa hänet määrättiin rykmentin adjutantiksi. Aliupseerikoulun johtajaksi hänet siirrettiin 16. heinäkuuta 1919 ja 1. eskadroonan päälliköksi 14. tammikuuta 1920. Hänet komennettiin 8. syyskuuta 1922 ja lopulta siirrettiin vakinaiseksi 1. syyskuuta 1924 Suojeluskuntain yliesikuntaan, jossa hänet määrättiin suojeluskuntain päällikön adjutantiksi. Suojeluskunnista hänet siirrettiin 17. joulukuuta 1924 alkaen Ilmavoimien esikuntaan, missä hän toimi muun muassa yleisesikuntaupseerina. Ilmavoimista hän sai siirron 27. syyskuuta 1926 Yleisesikuntaan tasavallan presidentin nuoremmaksi adjutantiksi. Hän palveli ensin presidentti Lauri Kristian Relanderin ja myöhemmin presidentti Pehr Evind Svinhufvudin alaisuudessa, jonka virkakauden jälkeen hän erosi armeijasta 6. maaliskuuta 1937 alkaen. Myöhemmin hän työskenteli Waldhof oy:n palveluksessa, kunnes talvisota kutsui hänet takaisin aktiivipalvelukseen.[1][2]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Majuri Börje Söderström oli mukana marsalkka Mannerheimin ja Saksan johtajan Adolf Hitlerin tapaamisessa Immolan kentällä 4. kesäkuuta 1942. Söderström kuvassa vasemmalla.

Söderström osallistui talvisotaan Kannaksen Armeijan esikunnassa, jossa hän oli kenraaliluutnantti Hugo Östermanin käytössä. Jatkosodan puhjettua hänet lähetettiin Rovaniemelle, jossa hän oli Yhteysesikunta Roi:ssa eversti Oiva Willamon käytössä vuoteen 1941 saakka. Lapista hän matkusti takaisin Helsinkiin, jossa hän vastaan otti tasavallan presidentin Risto Rytin 1. adjutantin tehtävät.[2] Kyseisessä tehtävässä hän oli muun muassa vastaanottamassa marsalkka Mannerheimin 75-vuotis syntymäpäiville Immolaan saapunutta Adolf Hitleriä ja oli yksi harvoista, joka pääsi kättelemään kyseistä henkilöä tuolla käynnillä.[3] Tehtäviä hän hoiti sodan loppuun saakka. Adjutantin tehtävien lisäksi Söderström toimi myös Oy Waldhof Ab:n toimitusjohtajana vuosina 1942–1944. Sotien jälkeen Söderström erosi armeijasta ja työskenteli apulaistoimitusjohtajana Karl Fazerin konditoria Oy:n palveluksessa vuosina 1948–1953.[2]

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskan Kongens Livjaegerkorpsin overjaeger honoris causa vuonna 1923. Hän toimi johtokunnan jäsenenä Tehdaspuu Oy:ssä vuosina 1945–1958, Oy Mirka Ab:ssa vuosina 1953–1962 ja Wood Chartering Oy:ssä vuosina 1949–1959.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Tuompo, W. E.: Päiväkirjani päämajasta 1941–1944, WSOY: Porvoo 1968.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938.
  2. a b c d e f g h Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975.
  3. Tuompo1968: 137–138.