Bölling-interstadiaali

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Grönlannin NGRIP-jääkairausnäytteen metaanin määrä. Bölling-Alleröd-kausi näkyy siinä koholla olevana metaanin määränä.

Bölling-interstadiaali (Bølling-interstadiaali n. 14650-14000 kalenterivuotta sitten) oli lämmin kausi, joka lopetti kylmimmän jääkauden. Lämpötilat nousivat äkkiä, jää vetäytyi nopeasti ja ikirouta suli. Paljon jäätiköiden sulavettä vapautui mereen. Meren pinta nousi. Metsä ja aro valtasivat alaa tundralta. Eläimistöä kuoli sukupuuttoon. Ihminen levittäytyi pohjoiseen.

Vain muutamia kymmeniä vuosia kestänyt lämpeneminen n. 14650 vuotta sitten nosti talvilämpötiloja, ja myös kesälämpötiloja. Mutta Etelämanner kylmeni.

Böllingin lämpenemisen syyksi arvellaan Maan radan muutosta. Tämä lämmitti pohjoista pallonpuoliskoa. Merijää suli. Golf-virta käynnistyi täydelle teholle. Talvilämpötila nousi. Golfvirtahan lämmittää Eurooppaa nimenomaan talvella.

Ajoitus, nimitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bölling-kausi näkyy jääkairausnäytteen tiedoissa korkeimpana huippuna.

Bölling-kautta on koetettu ajoittaa mm Lake Neuchatelin kerrostumista ja Grönlannin jääkairausnäytteistä.

Böllingin ajoitetaan yleensä välille 14700/14600-14100/14000 kalenterivuotta sitten. Böllingin ajoitus noin 14600 kalenterivuotta sitten on radiohiilivuosissa 12700 vuotta sitten[1]. Alkuvaihetta sanotaan monesti Meiendorf-interstadiaaliksi. Bölling aloitti pitkän Bölling-Alleröd-interstadiaalin, jota kutsutaan nimellä B/A-intestadiaali. Böllingiä kutsutaan nimellä "Pollen zone 1b", GI-1e tai Bölling-oskillaatio ja sen alkamiselle on käytetty jopa ajoituksia 14 000 ja 15 000 vuotta sitten. Dramaattisin muutos oli talvilämpötilan, ei kesälämpötilan muutoksessa.

Bölling-kautta seurasi hieman kylmä vanha dryas, mutta lämmin kausi jatkui vielä Böllingiä hieman viileämmällä Alleröd-kaudella. Koko lämpökausi päättyi dryaskauden äkilliseen kylmenemiseen. Bölling-Alleröd-kausiin ja dryaskauteen liittyvät rajut ilmastonmuutokset aiheuttivat osaltaan mammuttien kuoleman.

Syy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lämpimän Bölling-kauden alku noin 14 700 vuotta sitten näkyy monissa jääkairausnäytteissä ja siitepölyanalyyseissä selvästi. Tässä Grönlannista poratun GISP-jääkairausnäytteen ajoitettuja sähkönjohtavuusmittauksia, jossa Bölling-Alleröd on lyhyempi epätasainen käyrän kohta.
Böllingin lämpeneminen johti menner jään nopean sulamiseen. Tämä aiheutti valatmereen sulavesipulssin 1A. Se viilensi Antarktista, samalla kuin lämpötila nousi pohjoisella pallonpuoliskolla.

Maan akselin ja radan muutokset olivat ajaneet maapallon tilaan, jossa mannerjäätikön alueelle noin 60. leveysasteelle tuli runsaasti Auringon säteilyä[2]. Luultavasti tämä tai jokin muu tekijä käynnisti termohaliinikierron ja Golf-virran täydelle teholle.

Jäästä vapautui suuri määrä Pohjoisen ja eteläisen Norjan rannikkoa Keski-Norjan ja eteläisimmän Norjan rannikon jäädessä jään peittoon. Nopea lämpötilan muutos liittyi Atlantin jäärintaman muutokseen[3], jolloin ilmasto muuttui ja Pohjois-Atlantin matalapaineet pääsivät saapumaan Eurooppaan, kun ilmamassojen raja ei enää ollut paikassa, jossa se olisi sulkenut mataloiden vapaan liikkumisen. Tällä ilmamassojen paikan muutoksella selittyy nopea lämpötilan muutos −30 °C:sta nollaan.

Tropiikissa Intian monsuuni voimistui, ja pasaatituulten törämysvyöhyke ITCZ siirtyi äkkiä pohjoiseen[4].

Merenpinnan nousu, Antarktiksen viileneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meren pinta nousi 20-35 m välillä 14700-13500 vuotta, vuositasolla 30-60 mm/v. Tätä sanotaan usein sulavesipulssiksi 1A (MWP 1A). Ehkä suuren sulaveden vapautumisen takia noin 14 500 kalenterivuotta sitten Antarktis viileni 3C niin sanottuun ACR-tapahtumaan. Tällöin Antarktis vapautti suuren määrän jäävuoria noin eniten 14800-14400, jatkuen yhä 13900 kalanterivuotta sitten. Tätä puolestaan sanotaan AID 6-tapahtumaksi.

Nopea lämpötilan nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvilämpötila nousi silloin dramaattisesti muutamassa kymmenessä vuodessa 15–25 astetta. 14 670 vuotta sitten talvilämpötila nousi Pohjois-Saksassa −21:stä −6 °C:een, Irlannissa −25 °C:stä 0 °C:hen, mutta kesälämpötila nousi 55. leveysasteella vain 3–6 °C. Grönlannin keskilämpötila nousi muutamassa kymmenessä vuodessa 9 °C.

Alpeilla oli Böllingin heinäkuun keskilämpötila vain 2 °C nykyistä alempi[5], Alankomaissa 5 °C nykyistä alempi ja Venäjän tasangon luoteisosissa ? °C nykyistä alempi[6].

Noin 13 000 BP Englannin Yorkshiren heinäkuun lämpötila nousi nopeasti 12–14 °C, ja tammikuun keskilämpötila 19–21 °C kesämaksimiin 20 °C ja talven minimiin 5 °C[7].

Metaani, hiilidioksidi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös metaanin määrä nousi huomatatvasti Bölling-kauden alussa. Tämä saattaa viitata ikiroudan sulamiseen ja/tai nopeaan soistumiseen. Hiilidioksidin määrä näytteissä ei ole yhtä selvää, mutta huomattavaa silti. Eräiden mallien mukaan hiilidioksidin piikkimäinen nousu ei näy hyvin näytteissä, vain 10 ppmv nousuna[8]. Typen määrä nousi GISP2-näytteessä hetkellisesti korkealle kauden alussa. Grönlannin keskiosaan kasautuvan lumen määrä nousi äkkiä. Pölyn, kalsiumin ja natriumin määrät putosivat[9].

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Böllingille oli tyypillistä Euroopan laajan arotundran kasvillisuuden korvautuminen lämpimän aron kasvillisuudella koko alaltaan. Kauden alussa suuri osa Eurooppaa muuttui aroksi, jossa saattoi kasvaa laajoilla alueilla puita yksittäin tai laikkuina savannimaisesti[10]. Kauden lopussa metsän raja kulki Pohjois-Saksan tietämillä.[10] Bölling-interstadiaalin kasvillisuus oli Ranskassa tundran sijasta kylmää aroa, jolla kasvoi ruohoa, saraa (Carex), Compositae-kasvillisuutta ja harvassa kylmää sietäviä kuusia ja pajuja. Lauhkean vyöhykkeen metsät siirtyivät 41 astetta pohjoista leveyttä asti, kun jää suli laajoilta alueilta.

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peura tai hevonen oli pääasiallinen laji riippuen alueesta. Kaudella eli vielä mammutteja Englannissa noin 14 000 vuotta sitten. Oli myös biisoneita, saiga-antilooppeja ja napakettuja. Madeleinen kulttuuri oli levinnyt tai levisi pohjoiseen. Pohjois-Ranskaan ilmestyi lämpimän ilmanalan puita, tammea, hasselpähkinää. Kylmän ilmanalan eläinten lisäksi Etelä-Belgiassa oli lämpimähkön ilmaston hirviä.

Eläimistön katoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luolaleijona joko hävisi kokonaan kaudella tai alkoi hävitä. Mammutti hävisi laajalta alueelta Euroopasta 14 000 kalenterivuotta sitten, mikä vastaa 12 000 radiohiilivuotta[11][12][13].

Ihminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihminen vaelsi viimeistään tällä kaudella pohjoiseen Keski-Eurooppaan. Kautta luonnehti Pohjois-Saksan peuranmetsästäjien Hampurin kulttuuri, joka vaihtui myöhemmin Federmesser-kulttuuriksi. Idässä Moldavian-Ukrainan suurriistan metsästäjien kulttuuri muuntui mm. Moldavian kulttuuriksi[10] metsän edetessä Ukrainan yli. Etelä-Belgiassa oli Chaleuxin Madeleinen kulttuurin paikka. Lähi-itään syntyi Bölling-kaudella Natufin kulttuuri, joka edelsi maanviljelyn syntyä.

Jään reuna Skandinaviassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jää suli rajusti, ja merenpinta nousi Böllingin vuosisatoina 100 metriä.

Böllingin alettua jään raja kulki Oslon ja Göteborgin väliltä n. 1/3 Göteborgiin päin. Vätternin etelälaidalta Ruotsissa Öölannin pohjoispuolelle ja keskiseen Gotlantiin. Oslo oli jään alla, mutta Keski- ja Pohjois-Norjan rannikkoa oli jäättömänä pieni kaistale 60. leveysasteen pohjoispuolelta Finnmarkin leveyksille ja Kuolan niemimaalle asti. Jään raja kulki Etelä-Latviasta Äänisen eteläpuolelle. Skotlannissa oli jäätä pieni alue ja tundraa. Islanti oli vielä kokonaan jäässä. Alppeja peitti jää.

Bölling-kaudella jää vetäytyi Pohjois-Skånesta Götanmaan pohjoisosiin Vänernin ja Vätternin etelärannoille ja noin 300 km Etelä-Latviasta Riian läheltä Pohjois-Viroon. Idempänä jää vetäytyi vähemmän, noin 100 km suunnilleen Äänisen etelärannoilta järven pohjoisosiin.[14] Itämeren paikalla oli Baltian jääjärvi.

Bölling-interstadiaalin jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bölling-interstadiaalin voidaan katsoa alkavan jo Meiendorf-interstadiaalista.


Kausi Milloin oli

kalenterivuotta sitten

Radiohiilivuotta sitten Muuta
Pre-Bölling-interstadiaali 15 750–14 850
"Lista-stadiaali" (LI) 14 850–14 500
Bölling/Meiendorf-interstadiaali 14 500/14 700–13 860
"Vanhin tundrakausi" 13 860–13 730
Bölling-interstadiaali BÖ, BO 13 730–13 480
Vanha tundrakausi OD 13 480–13 350 Dryas II
Alleröd-interstadiaali AL 13 350–12 700
Nuorempi dryas YD 12 700–11 560 Dryas III
Preboreaalin lämpeneminen PB 11 560–11 300 10 000–9 700

Lämpötilan kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lämpötilan kehitys Tanskassa Bälling-Alleröd-interstadiaalin aikana. Ajat ovat radiohiilivuosia.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wilson, R. C. L. & Drury, S. A. & Chapman, J. L.: The Great Ice Age: Climate Change and Life. Routledge, 2000. ISBN 0415198410.
  • Rutter & Velichko 1997: Quaternary of Northern Eurasia: Late pleistocene and holocene landscapes, stratigraphy and environments, Nat W. Rutter, editor-in-chief, Guest editors A. A. Velichko et al, Vols 41/42 July/August 1997, ISSN 1040-6182

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Zicheng YU, Ulrich EICHER: THREE AMPHI-ATLANTIC CENTURY - SCALE COLD EVENTS DURING THE BØLLING - ALLERØD WARM PERIOD (PDF) Géographie physique et Quaternaire. 2001. Viitattu 30.11.2015.
  2. Wilson, Chapman & Drury 2000, s. 121, 157
  3. Wilson, Chapman & Drury 2000, s. 23
  4. Tapio Schneider, Tobias Bischoff: Migrations and dynamics of the intertropical convergence zone (doi:10.1038/nature13636) Nature. September 2014. Nature. Viitattu 2.12.2015. englanti
  5. Rutter & Velichko 1997, s. 142
  6. Rutter & Velichko 1997, s. 142, alkup. klimanov 1984, ja Zagwijn & Papapepe 1968, Kolstrup 1979, Kral 1979, Vigdorchik et al. 1970
  7. Wilson Chapman Drury 2000, s 174
  8. P. Köhler, G. Knor, D. Buiron, A. Lourantou, and J. Chappellaz3: Abrupt rise in atmospheric CO2 at the onset of the Bølling/Allerød: in-situ ice core data versus true atmospheric signals. Climate of the Past, 04 May 2011, 2011. vsk, nro 7, s. 473-486. doi:10.5194/cp-7-473-2011.
  9. Ice-core evidence of abrupt climate changes Viitattu 30.11.2015.
  10. a b c Mauri Rastas: "Suomalaisten alkuperä"
  11. [http://www.senckenberg.de/fis/doc/abstracts/108_Stuart.pdf Late Quaternary megafaunal extinctions in Europe and Northern Asia: new radiocarbon evidence] Anthony J. Stuart Stuart 2004
  12. Pleistocene to Holocene extinction dynamics in giant deer and woolly mammoth A. J. Stuart, P. A. Kosintsev, T. F. G. Higham & A. M. Lister, Nature 431, 684–689 (7 October 2004) | doi:10.1038/nature02890;
  13. The CalPal Online Radiocarbon Calibration
  14. Kalevi Wiik, Suomalaisten juuret, kartta 27, sivu 47, ja sivu 47 b)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]