Axestemys

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Axestemys
Axestemys byssinus
Axestemys byssinus
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Kilpikonnat Testudines
Alalahko: Pystytaivuttajat Cryptodira
Heimo: Pehmeäkilpikonnat Trionychidae
Alaheimo: Trionychinae
Suku: Axestemys
Hay, 1899
Synonyymit
  • Axestus Cope, 1872
  • Conchochelys Hay, 1905
  • Eurycephalochelys Moody & Walker, 1970
  • Palaeotrionyx Schmidt, 1945
  • Paleotrionyx Schmidt, 1945
Lajit
  • A. byssinus (Cope, 1872)
  • A. cerevisia Vitek, 2012
  • A. erquelinnensis Pérez-García & Smith, 2020
  • A. infernalis Joyce, Brinkman & Lyson, 2019
  • A. montinsana Vitek, 2012
  • A. quinni (Schmidt, 1945)
  • A. splendidus (Hay, 1908)
  • A. vittata (Pomel, 1847)
Katso myös

  Axestemys Wikispeciesissä
  Axestemys Commonsissa

Axestemys on sukupuuttoon kuollut pehmeäkilpikonnien heimoon kuuluva kilpikonnasuku, joka eli myöhäisliitukauden Campania-vaiheelta varhaiselle tai keskiselle eoseenille.[1] Suvun lajit elivät makeassa vedessä, ja niiden fossiileja on löydetty Pohjois-Amerikan länsiosista (Wyomingista, Coloradosta, Pohjois-Dakotasta, Albertasta ja Montanasta) sekä Euroopasta (Ranskasta, Belgiasta ja Isosta-Britanniasta).[2][3][4][5] Suku on varsin monimuotoinen, ja vuonna 2021 siihen luokiteltiin kuusi pohjoisamerikkalaista ja kaksi eurooppalaista lajia.[1]

Kaikki Axestemys-lajit olivat suurikokoisia, ja ne saavuttivat kokonsa huipun eoseenilla Pohjois-Amerikassa. Tuolloin elänyt Axestemys byssinus saattoi kasvaa kokonaispituudeltaan jopa kaksimetriseksi.[2][3][6] Nykyiset pohjoisamerikkalaiset pehmeäkilpikonnat jäävät kookkaimmillaankin vain puolen metrin pituisiksi, ja A. byssinuksen kaltaisiin mittoihin yltää nykyään vain aasialainen laji Pelochelys cantorii.[6][7]

Axestemys muistutti luultavasti ulkonäöltään nykyisiä pehmeäkilpikonnia, ja niiden tavoin sen kilpeä peitti sarveislevyjen sijaan pehmeä nahka. Kaula oli pitkä ja taipuisa, ja kunkin raajan varpaista vain kolmessa oli kynnet.[4][8] Lisäksi se saattoi muistuttaa nykylajeja elintavoiltaan, ja se oli mahdollisesti niiden tavoin kaikkiruokainen ja käytti terävää nokkaansa vesikasvien leikkaamiseen sekä hyönteisten, nilviäisten, äyriäisten ja pienten kalojen pyydystämiseen.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Pérez-García, Adán & Smith, Thierry: Systematics and diversity of the giant soft-shelled turtles (Cryptodira, Trionychidae) from the earliest Eocene of Belgium. Geobios, heinäkuu 2021, 66–67. vsk, s. 15–34. doi:10.1016/j.geobios.2020.07.006. ISSN 0016-6995. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.2.2022. (englanniksi)
  2. a b Vitek, Natasha S.: Giant fossil soft-shelled turtles of North America. Palaeontologia Electronica, maaliskuu 2012, 15. vsk, nro 1, s. 1–43. doi:10.26879/299. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.5.2019. (englanniksi)
  3. a b Vitek, Natasha S. & Joyce, Walter G.: A Review of the Fossil Record of New World Turtles of the Clade Pan-Trionychidae. Bulletin of the Peabody Museum of Natural History, lokakuu 2015, 56. vsk, nro 2, s. 185–244. Peabody Museum of Natural History, Yale University. doi:10.3374/014.056.0204. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.5.2019. (englanniksi)
  4. a b c Dixon, Dougal & Cox, Barry & Savage, R. J. G. & Gardiner, Brian: The Macmillan Illustrated Encyclopedia of Dinosaurs and Prehistoric Animals, s. 69. New York: Collier Books, Macmillan Publishing Company, 1992. ISBN 0-02-042981-9. (englanniksi)
  5. Georgalis, Georgios L. & Joyce, Walter G.: A Review of the Fossil Record of Old World Turtles of the Clade Pan-Trionychidae. Bulletin of the Peabody Museum of Natural History, 1.4.2017, 58. vsk, nro 1, s. 115–208. Peabody Museum of Natural History, Yale University. doi:10.3374/014.058.0106. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.5.2019. (englanniksi)
  6. a b Grande, Lance: The Lost World of Fossil Lake: Snapshots from Deep Time, s. 200. Chicago & London: The University of Chicago Press, 2013. ISBN 978-0-226-92298-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.5.2019). (englanniksi)
  7. Unidentified member of the Trionychidae family National Park Service. Viitattu 17.5.2019. (englanniksi)
  8. Fossil Reptile Species National Park Service. Viitattu 18.5.2019. (englanniksi)
Tämä matelijoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.