Axestemys
| Axestemys | |
|---|---|
 Axestemys byssinus |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Kilpikonnat Testudines |
| Alalahko: | Pystytaivuttajat Cryptodira |
| Heimo: | Pehmeäkilpikonnat Trionychidae |
| Alaheimo: | Trionychinae |
| Suku: |
†Axestemys Hay, 1899 |
| Synonyymit | |
|
|
| Lajit | |
|
|
| Katso myös | |
Axestemys on sukupuuttoon kuollut pehmeäkilpikonnien heimoon kuuluva kilpikonnasuku, joka eli myöhäisliitukauden Campania-vaiheelta varhaiselle tai keskiselle eoseenille.[1] Suvun lajit elivät makeassa vedessä, ja niiden fossiileja on löydetty Pohjois-Amerikan länsiosista (Wyomingista, Coloradosta, Pohjois-Dakotasta, Albertasta ja Montanasta) sekä Euroopasta (Ranskasta, Belgiasta ja Isosta-Britanniasta).[2][3][4][5] Suku on varsin monimuotoinen, ja vuonna 2021 siihen luokiteltiin kuusi pohjoisamerikkalaista ja kaksi eurooppalaista lajia.[1]
Kaikki Axestemys-lajit olivat suurikokoisia, ja ne saavuttivat kokonsa huipun eoseenilla Pohjois-Amerikassa. Tuolloin elänyt Axestemys byssinus saattoi kasvaa kokonaispituudeltaan jopa kaksimetriseksi.[2][3][6] Nykyiset pohjoisamerikkalaiset pehmeäkilpikonnat jäävät kookkaimmillaankin vain puolen metrin pituisiksi, ja A. byssinuksen kaltaisiin mittoihin yltää nykyään vain aasialainen laji Pelochelys cantorii.[6][7]
Axestemys muistutti luultavasti ulkonäöltään nykyisiä pehmeäkilpikonnia, ja niiden tavoin sen kilpeä peitti sarveislevyjen sijaan pehmeä nahka. Kaula oli pitkä ja taipuisa, ja kunkin raajan varpaista vain kolmessa oli kynnet.[4][8] Lisäksi se saattoi muistuttaa nykylajeja elintavoiltaan, ja se oli mahdollisesti niiden tavoin kaikkiruokainen ja käytti terävää nokkaansa vesikasvien leikkaamiseen sekä hyönteisten, nilviäisten, äyriäisten ja pienten kalojen pyydystämiseen.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Pérez-García, Adán & Smith, Thierry: Systematics and diversity of the giant soft-shelled turtles (Cryptodira, Trionychidae) from the earliest Eocene of Belgium. Geobios, heinäkuu 2021, 66–67. vsk, s. 15–34. doi:10.1016/j.geobios.2020.07.006. ISSN 0016-6995. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.2.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Vitek, Natasha S.: Giant fossil soft-shelled turtles of North America. Palaeontologia Electronica, maaliskuu 2012, 15. vsk, nro 1, s. 1–43. doi:10.26879/299. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.5.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Vitek, Natasha S. & Joyce, Walter G.: A Review of the Fossil Record of New World Turtles of the Clade Pan-Trionychidae. Bulletin of the Peabody Museum of Natural History, lokakuu 2015, 56. vsk, nro 2, s. 185–244. Peabody Museum of Natural History, Yale University. doi:10.3374/014.056.0204. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.5.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Dixon, Dougal & Cox, Barry & Savage, R. J. G. & Gardiner, Brian: The Macmillan Illustrated Encyclopedia of Dinosaurs and Prehistoric Animals, s. 69. New York: Collier Books, Macmillan Publishing Company, 1992. ISBN 0-02-042981-9. (englanniksi)
- ↑ Georgalis, Georgios L. & Joyce, Walter G.: A Review of the Fossil Record of Old World Turtles of the Clade Pan-Trionychidae. Bulletin of the Peabody Museum of Natural History, 1.4.2017, 58. vsk, nro 1, s. 115–208. Peabody Museum of Natural History, Yale University. doi:10.3374/014.058.0106. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 18.5.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Grande, Lance: The Lost World of Fossil Lake: Snapshots from Deep Time, s. 200. Chicago & London: The University of Chicago Press, 2013. ISBN 978-0-226-92298-0. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.5.2019). (englanniksi)
- ↑ Unidentified member of the Trionychidae family National Park Service. Viitattu 17.5.2019. (englanniksi)
- ↑ Fossil Reptile Species National Park Service. Viitattu 18.5.2019. (englanniksi)
|