Aurinkokoira

Aurinkokoira
The Sun Dog
Aurinkokoiran aloitussivun kuva.
Alkuperäisteos
Kirjailija	Stephen King
Kieli	englanti
Genre	kauhu
Julkaistu	Sydänyö (Four Past Midnight, 1990)
Suomennos
Suomentaja	Ilkka Rekiaro
Kustantaja	Tammi
Sivumäärä	182
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta
Infobox OK

Aurinkokoira (engl. The Sun Dog) on yhdysvaltalaisen kirjailija Stephen Kingin pienoisromaani, joka julkaistiin vuonna 1990 kokoelmassa Sydänyö (Four Past Midnight). Se kertoo tarinan pojasta, joka saa syntymäpäivälahjaksi polaroid-kameran, jonka ottamissa valokuvissa hahmottuu vähittelen kuvaajaa kohden uhkaavasti lähestyvä koira.

King on kertonut tarinan Aurinkokoirasta syntyneen jo kesällä 1987 hänen kiinnostuttuaan vaimonsa Tabithan valokuvaamisharrastuksen yhteydessä lahjaksi saadusta polaroid-kamerasta ja sen tekniikasta tuottaa itsekehitettyjä valokuvia. Omien sanojensa mukaan King ei ollut tätä aiemmin ajatellut kameralla otettuja niin tarkkaan, mutta "mitä enemmän niitä ajatteli, sitä oudommilta ne vaikuttivat; ne eivät ole pelkkiä kuvia vaan menneisyyden hetkiä... ja niissä on joitain hyvin omituista."

Josh Rubinsin arvioidessaan Entertainment Weekly -lehdessä Sydänyö -kokoelmaa vuonna 1990 hän mielsi Aurinkokoiran olevan koko kokoelman "yksinkertaisin, edukseen erottuva tarina" ja kehui sitä enimmäkseen "maukkaana mustana komediana".

Juoni

Castle Rockissa asuva Kevin Delevan saa 15-vuotissyntymäpäivänään lahjaksi Sun 660 -mallisen Polaroid -kameran, josta hän löytää pian omituisen vian: sen tuottamissa esiintyy taustalla uhkaava musta koira, joka näyttää kuin liikkuvan aina vain lähemmäs jokaisella kuvalla kuin hyökätäkseen vähitellen valokuvaajan kimppuun. Opettajansa herra Bakerin suosituksesta Kevin käy esittämässä kameraa Reginald "Pop" Merrillille, ​​varakkaalle mutta häikäilemättömälle Emporium Galorium -sekatavarakaupan omistajalle. Aluksi kameran eriskummalliseen ilmiöön yhtä levottomasti suhtautuva Merrill näkee pian mahdollisuuden edistää kameralla omia etujaan, kuten kameran myymiseen eteenpäin paranormaalien ilmiöiden harrastajalle tuntuvalla summalla. Merrill onnistuu vaihtamaan kameran toiseen samanlaiseen malliin, jonka tietämätön Kevin tuhoaa. Suureksi tyrmistyksekseen Merrill ei kykene pääsemään eroon kamerasta, koska hänen asiakkaansa joko pitävät sen mainostettua ilmiötä huijauksena tai kieltäytyvät ostamasta sitä valokuvien katselun myötä tuntemansa epämukavuuden ja levottomuuden vuoksi. Kamera käy, ja koira etenee hitaasti kohden ja muuttuu joksikin raivokkaammaksi ja hirveämmäksi jokaisen otetun kuvan myötä.

Tällä välin Keviniä vaivaavat toistuvat painajaiset koirasta. Hän ymmärtää, että Merrill olikin koko ajan huijannut häntä eikä pelottavaa kameraa ollut koskaan tuhottukaan. Kevin yrittää estää Merrilliä ottamasta enempää kuvia peläten koiran "murtautuvan" siten todelliseen maailmaan, mutta tällä välin kameran vaikutus Merrilliin on saanut hänet menettämään järkensä. Herättyään eräänä yönä pitelevänsä kameraa ja painamalla sen liipaisinta toistuvasti, hän päättää murskata sen aamulla, mutta hallusinaatioiden vallassa hän kuvittelee yhden hänen myymälänsä seinällä roikkuvista käkikelloista kameraksi ja rikkoo sen oikean sijasta. Hänen ryhtyessään korjaamaan käkikelloa työpöydällään Merrill alkaa taas ottamaan lisää kuvia. Pian Kevin ja hänen isänsä saapuvat Merrillin myymälään, mutta pahin ehtii toteutua: koira repii tiensä ulos viimeisestä valokuvasta ja tappaa Merrillin. Painajaistensa innoittamana Kevin oli varmuuden varalta tuonut mukanaan toisen polaroid-kameran, ja juuri kun koira on kokonaan pääsemässä vapauteen, Kevin ottaa siitä kuvan ja vangitsee koiran jälleen "Polaroid-maailmaan".

Seuraavana syntymäpäivänään Kevin saa lahjaksi WordStar 70 -tietokoneen. Testatakseen sen tekstinkäsittely-ohjelmaa Kevin kirjoittaa umpimähkään jotain, mutta kun teksti tulostetaan, sivulla lukee: "Koira on taas irti. Se ei nuku. Se ei laiskottele. Se on tulossa hakemaan sinut, Kevin. Sillä on kova nälkä. Ja se on HYVIN vihainen."