Atyrau
| Atyrau Атырау |
|
|---|---|
_-_panoramio.jpg) Uraljoki Atyraussa. |
|
 vaakuna |
|
  Atyrau |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Kazakstan |
| Alue | Atyraun alue |
| Hallinto | |
| – Hallinnon tyyppi | kaupunki |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 3 500 km² |
| Väkiluku (2026) | 328 616 (kaupunki) 431 254 (kaupunkialue) |
Atyrau (kaz. Атырау) on kaupunki ja Atyraun alueen hallinnollinen keskus Kazakstanissa. Se sijaitsee Kaspian syvängön keskiosassa Uraljoen varrella yli 30 kilometriä Kaspianmeren rannasta pohjoiseen. Kaupunkialueen pinta-ala on 3 500 neliökilometriä.[1] Kaupungissa oli arviolta 328 616 ja kaupunkialueella 431 254 asukasta vuonna 2026[2].
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaupunki on saanut alkunsa kalastusta harjoittaneen Gurjevin kauppiassuvun Uraljoen suuhun vuonna 1640 rakennuttamasta puisesta linnoituksesta. Kalmukit ja turkmeenit hävittivät sen vuonna 1643, ja vuosina 1647–1662 kalapatoihin yksinoikeuden saanut Mihail Gurjev rakennutti uuden kivisen linnoituksen. Kazakit kutsuivat sitä nimellä Üişık ja venäläiset Jaikin tai Ala-Jaikin kaupungiksi (Jaitski, Nižni Jaitski gorodok) erotuksena nykyisen Oralin paikalla sijainneesta Jaitskista (Uraljoen venäjänkielisenä nimenä oli vuoteen 1775 saakka Jaik).[1]
Stepan Razinin joukot valtasivat kaupungin vuosina 1667–1668, ja myöhemmin se koki useita kapinoita ja kasakoiden hyökkäyksiä. Vuonna 1734 se nimettiin virallisesti Gurjevin kaupungiksi. Vuodesta 1752 se kuului Jaikin (Uralin) kasakkajoukoille, ja vuonna 1774 sen valtasivat Jemeljan Pugatšovin johtamat kapinalliset. Linnoitus lakkautettiin vuonna 1810, ja vuodesta 1868 lähtien Gurjev oli Uralskin alueeseen kuuluneen kihlakunnan keskus. 1890-luvulla kaupungin lähellä alettiin tuottaa maaöljyä.[1]
Venäjän sisällissodassa Gurjev oli Vladimir Tolstovin johtamien valkoisten kasakkajoukkojen hallussa vuosina 1918–1920. Se liitettiin elokuussa 1920 Kazakstaniin, jossa se oli aluksi kihlakunnan, vuodesta 1928 piirikunnan ja piirin ja vuodesta 1938 lähtien Gurjevin alueen keskus. Toisessa maailmansodassa kaupunkiin evakuoitiin teollisuuslaitoksia Ukrainasta ja Astrahanista. Sodan aikana siitä tuli myös yksi Neuvostoliiton öljyntuotannon keskuksista.[1]
Toisen maailmansodan jälkeen Gurjeviin rakennettiin muun muassa öljynjalostamo ja kemian tehdas. Entisessä Balyqşyn taajamassa toimi yksi Neuvostoliiton suurimmista kalatehtaista.[3] Kaupunki sai nimen Atyrau (kazakiksi ”suisto”[4]) vuonna 1991[1].
Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Atyraun kaupunkialueeseen kuuluvat kaupungin lisäksi Atyraun, Almalyn, Dambyn, Erkınqalan, Keñözekin ja Qaiyrşaqtyn kyläpiirikunnat[5]. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kaupungin asukasmäärä tosiasiallisesti laski hieman,[6] mutta on sen jälkeen kääntynyt uuteen nousuun.
Asukasluvun kehitys
| 1897 | 1959 | 1989 | 1999 | 2009 | 2021 |
| 9 322[7] | 78 143[8] | 149 261[9] | 166 284[6] | 214 129[10] | 306 548[10] |
Kaupunkialueen asukkaista on vuoden 2026 arvion mukaan 89,4 prosenttia kazakkeja ja 6,3 prosenttia venäläisiä. Yli tuhannen hengen vähemmistöjä ovat korealaiset, tataarit, karakalpakit, ukrainalaiset ja uzbekit.[11] Vallitseva uskonto on sunnalainen islam. Lisäksi on ortodokseja, katolisia, baptisteja, adventisteja ja Jehovan todistajia.[1]
Liikenne ja talous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Atyrausta on maantieyhteydet Oraliin, Aqtöbeen ja Astrahaniin. Rautatiet johtavat Astrahaniin sekä Maqatin kautta Qandyağaşiin, Beineuhun ja Jañaözeniin sekä edelleen Uzbekistaniin ja Turkmenistaniin. Atyraun jokisatamasta johtaa kanava Kaspianmerelle. Kaupungissa on myös kansainvälinen lentoasema. Atyraun kautta kulkee Mañğystaun öljykentiltä tuleva suuri putkijohto, jota pitkin viedään öljyä Novorossijskin ja Laukaansuun satamiin.[1]
Atyrau on yksi Kazakstanin tärkeimmistä teollisuuskeskuksista, ja sitä pidetään epävirallisesti maan ”öljypääkaupunkina”. Tärkeimmät teollisuuden alat ovat öljyn ja maakaasun tuotanto ja jalostus sekä rakennustarvike-, metalli- ja elintarviketeollisuus. Suurimmat yritykset ovat öljy-yhtiö Teñızşevroil, Atyraun öljynjalostamo sekä öljy- ja kaasuteollisuuden laitteita valmistava AtyrauNefteMaş. Kaupungissa toimii petrokemiallisen teollisuuden erikoistalousalue, kalateollisuutta ja suuri maakaasua käyttävä voimalaitos.[1]
Koulutus ja kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaupungissa toimii vuonna 1994 perustettu Atyraun yliopisto, öljy- ja kaasuyliopisto sekä muita korkeakouluja ja ammattioppilaitoksia. Siellä on myös öljy- ja kaasuteollisuuden tutkimus- ja suunnittelulaitoksia kuten vuonna 1940 perustettu Kaspiimūnaigaz. Kulttuurilaitoksia ovat aluekirjasto, teatteri, filharmonia, kotiseutumuseo ja taidemuseo.[1]
Kaupunkikuva ja nähtävyydet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Atyrau on maantieteellisen Euroopan ja Aasian rajapaikkakunta. Uraljoen oikeanpuoleisella rannalla sijaitsevan vanhankaupungin nähtävyyksiä ovat vuonna 1888 rakennettu Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen katedraali, vanhat kauppiastalot ja poliklinikkarakennus. Joen vasemmalla rannalla sijaitsee teollisuuslaitoksia sekä vankien ja pakkotyöläisten vuosina 1944–1948 rakentama, yksi- ja kaksikerroksisista asuintaloista koostuva öljynjalostamon asuinalue, jonka suunnittelijat saivat aikanaan Stalin-palkinnon. Suuri osa kaupungin rakennuskannasta on peräisin 1960–1980-luvuilta. 2000-luvulla on pystytetty yhä enemmän korkeita rakennuksia. Uraljoen yli johtaa kuusi maantiesiltaa ja yksi kävelysilta.[1]
Kaupungin alueella sijaitsee Aqjaiyqin luonnonsuojelualue, joka hyväksyttiin Unescon biosfäärialueeksi vuonna 2014. Atyraun itäreunalla on keskiaikainen Aqtöben muinaislinna. Viisikymmentä kilometriä kaupungista pohjoiseen ovat Saraişyqin kaupungin rauniot.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Atyrau Bolšaja rossijskaja entsiklopedija. Viitattu 23.5.2026.
- ↑ Tšislennost naselenija po polu i po tipu mestnosti na natšalo 2026 goda Qazstat. Viitattu 23.5.2026.
- ↑ Kazahskaja SSR: Kratkaja entsiklopedija, tom 2, s. 154–157. Alma-Ata: Glavnaja redaktsija Kazahskoi sovetskoi entsiklopedii, 1988. ISBN 5-89800-002-X
- ↑ Bektaev, Qaldybai: Ülken qazaqşa-orysşa, orysşa-qazaqşa sözdık, s. 63. Almaty: Altyn qazyna, 2007. ISBN 9965-21-442-5
- ↑ Klassifikator administrativno-territorialnyh objektov Qazstat. 16.3.2026. Viitattu 23.5.2026.
- 1 2 Kratkije itogi perepisi naselenija 1999 goda Qazstat. Viitattu 23.5.2026.
- ↑ Pervaja vseobštšaja perepis naselenija Rossijskoi imperii 1897 goda Demoskop Weekly. Viitattu 23.5.2026.
- ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Demoskop Weekly. Viitattu 23.5.2026.
- ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Demoskop Weekly. Viitattu 23.5.2026.
- 1 2 Naselenije Respubliki Kazahstan, tom 1 Qazstat. Viitattu 23.5.2026.
- ↑ Tšislennost naselenija po otdelnym etnosam Respubliki Kazahstan na natšalo 2026 goda Qazstat. Viitattu 23.5.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Atyrau Wikimedia Commonsissa
