Ashin Jinarakkhita
| Ashin Jinarakkhita | |
|---|---|
| Tee Boan-an | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. tammikuuta 1923 Bogor, Länsi-Jaava Alankomaiden Itä-Intia |
| Kuollut | 8. huhtikuuta 2002 (79 vuotta) Jakarta, Indonesia |
| Kansalaisuus | indonesialainen |
| Ammatti | buddhalainen munkki |
| Titteli | mahabikkhu |
| Muut tiedot | |
| Uskonto | buddhalaisuus |
| Etnisyys | indonesiankiinalainen |
Ashin Jinarakkhita (23. tammikuuta 1923 – 18. huhtikuuta 2002[1]) oli indonesialainen buddhalainen munkki, joka elvytti buddhalaisuuden Indonesiassa 1900-luvulla.
Varhainen elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jinarakkhita syntyi vuonna 1923 indonesiankiinalaiseen perheeseen ja sai alkujaan nimeksi Tee Boan-an (kiin.: 戴滿安).[2] Lukioaikana Tee tutustui hollantilaiseen Reighin, joka puolestaan kuului teosofiseen seuraan ja esitteli sen toimintaa Teelle. Valmistuttuaan Tee aikoi jatkaa opintojaan Bandungissa, mitä ei tosin kestänyt kuin vain vuosi, kun Japani hyökkäsi Indonesiaan. Japanilaiset sulkivat koulut ja lähettivät oppilaat kotiin. Tee alkoi tämän jälkeen toimia vapaaehtoisena soppakeittiössä. Hän myös pyrki syventymään teosofiaan parhaansa mukaan vieraillessaan muun muassa Yogyakartassa.[1]
Sodan jälkeen Tee hakeutui opiskelemaan matematiikkaa ja kemiaa Alankomaihin Groningenin yliopistoon, jossa hän opiskelujen ohella pääsi teosofisiin piireihin. Lisäksi hän opiskeli sanskritia ja paalia Gerardus van der Leeuwinin avulla. Hän myös alkoi luennoida teosofian piireissä ja suoritti uskonnonopettajille suunnattuja opintoja. Nämä saivat Teen kiinnostumaan buddhalaisuudesta, ja hän päätti lopettaa luonnontieteiden opintonsa ja syventyä buddhalaisuuteen. Hän palasi Indonesiaan vuonna 1951 vietettyään Alankomaissa viisi vuotta.[1]
Toiminta munkkina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teen vihki munkiksi vuonna 1953 kiinalainen mahayanamunkki Benqing, jolta Tee sai dharmanimen Tizheng. Kiina ei kuitenkaan ollut turvallinen paikka lähteä munkkioppilaaksi, joten Tee päätti lähteä sen sijaan vuonna 1954 Myanmariin, jossa hänet vihittiin uudelleen, mutta tällä kertaa theravadamunkiksi, ja hän sai dharmanimekseen Ashin Jinarakkhita.[2]
Jinarakkhita katsoi, että kaikki buddhalaisuuden suuntaukset (theravada, mahayana ja vajrayana, joita kaikkia esiintyi Indonesiassa) olivat loppujen lopuksi yhteensopivia, minkä pohjalta hän loi buddhayana-nimisen suuntauksen. Hän myös luonnosteli pohjan Kaikkivoipaisen ja alkuperäisen Buddhan (indonesiaksi Sang Hyang Adi-Buddha) konseptista, joka määrittelee Siddhartha Gautaman jumalaksi. Tämä puolestaan varmisti, että buddhalaisuus ei ole ristiriidassa Indonesian virallisen filosofian pancasilan kanssa.[3] Jinarakkhita alkoi levittää aatetta teistisestä buddhalaisuudesta 1950- ja 1960-luvuilla ympäri Indonesiaa.[4]
Munkkina toimiessaan Jinarakkhita pyrki myös ulkoisella olemuksellaan ilmentämään sitä, että buddhalaisuuden eri suuntaukset voivat elää harmoniassa keskenään: hän pukeutui theravadabuddhalaiseen sahraminkeltaiseen kasayaan, mutta antoi kuitenkin partansa kasvaa, kuten kiinalaisessa mahayana-perinteessä oli tapana.[3]
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jinarakkhita kuoli jakartalaisessa sairaalassa vuonna 2002.[1]
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jinarakkhitan katsotaan "indonesialaistaneen" buddhalaisuuden samalla kun hän elvytti sitä. Perinteisesti ei-teistisestä buddhalaisuudesta tuli Jinarakkhitan myötävaikutuksesta teistinen, jotta se soveltuisi paremmin indonesialaiseen yhteiskuntaan.[4] Hänen katsotaan myös olevan ensimmäinen indonesialaissyntyinen buddhalainen munkki (indonesiaksi biksu pertama putra Indonesia).[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Jack Meng-Tat Chia: Ashin Jinarakkhita: Neither Mahāyāna nor Theravāda. Oxford Scholarship Online, 2020. doi:10.1093/oso/9780190090975.003.0005 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Mahabhikksu Ashin Jinarakkhita: The Father of Modern Indonesian Buddhism Buddhistdoor. 14.5.2021. Viitattu 23.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Bhikkhu Ashin Jinarakkhita’s Interpreting and Translating Buddhism in Indonesian Cultural and Political Contexts (pdf) 2022. University of California, Berkeley. Viitattu 23.4.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Indonesian Esoteric Buddhism Medium. 26.12.2019. Viitattu 23.4.2022. (englanniksi)
| ||||||||||||||
