Artur Salomon Pohja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Artur Salomon Pohja (myös muodoissa Arttur ja Artturi,[1] 24. lokakuuta 1891 Tampere15. lokakuuta 1963[2]tarvitaan parempi lähde) oli Tampereen punakaartin I rykmentin II pataljoonan III komppanian päällikkö.

Artturi Salomon oli 12-lapsisen työläisperheen viides lapsi ja vanhin poika (sisaret Ida Josefiina Pohja, Anna Hilja Sofia Pohja, Matilda Ingeborg Korppoo os. Pohja, Saima Maria Maija Lahtinen os. Pohja, Lyyli Vilhelmiina Vesanen os. Pohja, Paavo Pietari Pohja, Yrjö Mikael Pohja, Alli Ester Pohja, Erkki Sakari Pohja, Matti Tapani Pohja ja Sirkka Mirjam Pohja). Hänen vanhempansa olivat Salomon Heikinpoika Pohja ja Maria Vilhelmiina Kallentytär Pohja[3]

Artturi Salomon oli Finlaysonin tehtaan voimistelu- ja urheiluseuran johtokunnassa[4][5] ja työskenteli Finlaysonin tehtaalla kankuriosastolla laitosmiehenä alkaen 1904.[1][6]

Hänet vangittiin sisällissodan jälkeen kotoaan Satakunnankadulta Tampereelta 14.4.1918 ja tuomittiin 9.8.1918[7] 27-vuotiaana neljän vuoden kuritushuonerangaistukseen sekä viiden vuoden kansalaisluottamuksen menetykseen avunnannosta maanpetokseen.[1] Artturia pidettiin tutkinnan aikana Tampereen vankileirillä.[8] Hänet mainitaan Valtionrikosasian tiedusteluosaston 15.10.1918 julkaisemassa luettelo C -nimilistassa jonka kuvataan olevan luettelo "vaarallisemmista, vielä toistaiseksi vapaalla jalalla olevista ja kesän aikana eri vankileireistä karanneista kapinallisista." [9] Ei ole selvää onko Pohjan nimi listalla vahingossa, vaikka hänet on jo saatu kiinni, vai onko hän paennut vankileiriltä.

Kuulusteluissa 20.4.1918[10] Artturi kertoi liittyneensä punakaartiin omasta vapaasta tahdostaan ja tulleensa äänestetyksi komppanianpäälliköksi kun edellinen päällikkö oli saanut ylennyksen. Artturin mukaan hän tuli valituksi äänestyksessä koska oli voimistelija.[11] Hän kertoi osallistuneensa Ruovedellä taisteluun, mutta jättäneensä kiväärinsä 4.4.1918 Yhteiskoululle.[12] Artturin mukaan hän ei osallistunut Tampereen taisteluihin, mutta hän myönsi kulkeneensa yhtenä päivänä kadulla sapelin kanssa. Hän sanoi olleensa menossa valokuvattavaksi.

Artturin tutkintapapereissa Kansallisarkistossa on useita ns. mainekirjeitä, joissa hänet todistetaan kunnolliseksi ja luotettavaksi. Kiinnostavana yksityiskohtana yksi kirjeistä[13] on hänen langoltaan kansakoulunopettaja Pauli Korppoolta Pälkäneeltä. Kirje on allekirjoitettu 5.5.1918. Pälkäneen suojeluskunnan 10.10.1919 vapaussodan muistomitalien myöntämistä varten kootun listan mukaan Pauli Korppoo oli liittynyt suojeluskuntaan 24.3.1918 ja osallistunut sisällissotaan valkoisten riveissä.[14] Artturin sisko, Paulin vaimo, opettajatar Tilda Korppoo os. Pohja oli jo 16.11.1919 mukana perustamassa Pälkäneen suojeluskunnan naisosastoa ja olin sen jäsen ainakin vielä 1921 alussa.[15]

Myös Artturin veli, Yrjö Mikael[16], sekä sisko Lyyli Vilhelmiina[17], tuomittiin rangaistuksiin sisällissodan jälkeen Tampereella, joskin Lyyli Vilhelmiinan rangaistus oli ehdollinen. Artturilla oli kolme lasta.

Artturi kuoli hukkumalla Näsijärveen 15.10.1963. Hänet on haudattu Kangasalle Vatialan hautausmaalle.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Digitaaliarkisto digi.narc.fi. Viitattu 29.12.2020.
  2. a b Artturi Salomon Pohja geni_family_tree. Viitattu 29.12.2020.
  3. Salomon Heikinpoika Pohja geni_family_tree. Viitattu 29.12.2020.
  4. Finlaysonin voimistelu- ja urheiluseuran johtokunta www.finna.fi. Viitattu 29.12.2020.
  5. valokuvaaja N. Rasmussen: Finlaysonin voimistelu- ja urheiluseuran johtokunta www.finna.fi. Viitattu 29.12.2020.
  6. Digitaaliarkisto digi.narc.fi. Viitattu 29.12.2020.
  7. Digitaaliarkisto digi.narc.fi. Viitattu 29.12.2020.
  8. Digitaaliarkisto digi.narc.fi. Viitattu 29.12.2020.
  9. Valtiorikosasiain tiedusteluosaston Luettelo C www.genealogia.fi. Arkistoitu 17.12.2018. Viitattu 29.12.2020.
  10. Digitaaliarkisto digi.narc.fi. Viitattu 29.12.2020.
  11. Digitaaliarkisto digi.narc.fi. Viitattu 29.12.2020.
  12. Digitaaliarkisto digi.narc.fi. Viitattu 29.12.2020.
  13. Digitaaliarkisto digi.narc.fi. Viitattu 29.12.2020.
  14. Satamo, Seppo: Pienistä kivistä mahtava muuri - Pälkäneen suojeluskunnen ja Lotta Svärd paikallisosaston historia, s. 322. Omakustanne, 1997.
  15. Satamo, Seppo: Pienistä kivistä mahtava muuri - Pälkäneen suojeluskunnan ja Lotta Svärd paikallisosaston histori, s. 242-243. Omakustanne, 1997.
  16. Digitaaliarkisto digi.narc.fi. Viitattu 29.12.2020.
  17. Digitaaliarkisto digi.narc.fi. Viitattu 29.12.2020.