Aroostook-sota

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aroostook-sota
Brittien vaatima raja punaisella, amerikkalaisten sinisellä ja lopulta Websterin ja Ashburtonin sopimuksella vedetty raja keltaisella.
Brittien vaatima raja punaisella, amerikkalaisten sinisellä ja lopulta Websterin ja Ashburtonin sopimuksella vedetty raja keltaisella.
Päivämäärä:

183831. maaliskuuta 1839

Paikka:

Mainen ja New Brunswickin raja.

Lopputulos:

Aselepo
Websterin ja Ashburtonin sopimus

Osapuolet

Flag of the United States (1837–1845).svg Yhdysvallat

Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta

Aroostook -sota oli veretön rajakahakka Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian välillä vuosina 1838–1839. Maat kiistelivät raja-alueesta Yhdysvaltain Mainen ja brittien hallitseman New Brunswickin välillä. Molemmilta puolilta saapuneiden siirtolaisten alkaessa kahakoida keskenään britit ja amerikkalaiset keskittivät alueelle joukkojaan. Tilanne päättyi kuitenkin lopulta aselepoon maaliskuussa 1839 ja rajan sopineeseen Websterin ja Ashburtonin sopimukseen 9. elokuuta 1842.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloilla ja Isolla-Britannialla oli 1800-luvun alussa useita rajakiistoja. Rajaseudut tunnettiin usein huonosti, tehdyt kartat olivat heikkolaatuisia ja halua kattavaan rajasopimuksen tekemiselle ei ollut. Etenkin Yhdysvalloissa rajakiistat ratkaistiin mieluummin yksi kerrallaan.[1]

Vuonna 1798 New Brunswickin ja tuolloisen Massachusettsin raja määriteltiin kulkevan St. Croix -joella. Oli kuitenkin epäselvää, missä alueen pohjoisraja kulki.[1] Kiistellyn alueen rajanvedosta oli neuvoteltu Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen välillä ilman lopputulosta.[2] Tilanne alkoi kärjistyä, kun Maine erosi Massachusettsista omaksi osavaltiokseen vuonna 1820.[1] Alankomaiden kuningas teki vuonna 1831 välitysratkaisun, mutta ratkaisu hylättiin Yhdysvaltain senaatissa mainelaisten vastustuksen takia. Samaan aikaan kiistellylle alueelle muutti siirtolaisia sekä Kanadasta, että Yhdysvalloista.[2]

Sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne kärjistyi vuonna 1838, kun siirtolaiset molemmilta puolilta alkoivat muodostaa omia ryhmittymiään pidättäen vastapuolen siirtolaisia tunkeilijoina.[2] Britit olivat lisäksi suunnitelleet 1830-luvulla rautatien rakentamista kiistellyllä alueella sijanneen Aroostookjoen kautta. Konflikti alueella sai nimensä joen mukaan.[1] Maaliskuussa 1839 Mainen itselleen kuuluvana pitämälle alueelle Madawaskassa saapui brittijoukkoja. Mainessa alettiin kerätä kokoon 10 000:n miehen vapaaehtoisjoukkoa. Presidentti Martin Van Buren ja Yhdysvaltain kongressi päättivät puolestaan lähettää alueelle 50 000 miestä rauhanturvaajiksi kenraali Winfield Scottin johdolla. Lopulta uhkaava tilanne päättyi ilman verenvuodatusta solmittuun aselepoon 31. maaliskuuta 1839. Osapuolten välillä sovittiin kiistellyn alueen yhteishallinnasta, kunnes rajan kulusta löydettäisiin ratkaisu myöhemmin.[2]

Ratkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain uuden presidentin William Henry Harrisonin ulkoministeri Daniel Webster aloitti neuvottelut brittien neuvottelija Ashburtonin paroni Alexander Baringin kanssa vuonna 1841. Seuraavan vuoden puolella 9. elokuuta 1842 saatiin aikaan niin sanottu Websterin ja Ashburtonin sopimus, joka määritteli rajan paitsi Mainessa, mutta myös Suurilla järvillä, sekä Yläjärven ja Metsäjärven välillä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Markku Henriksson: Kanada : Vaahteralehden maa, s. 121-122. Gaudeamus, 2006. ISBN 978-952-495-975-9.
  2. a b c d Aroostook War Encyclopaedia Britannica. Viitattu 4.10.2018. (englanniksi)