Arno Kölblin
| Arno Kölblin | |
|---|---|
.jpg) Arno Kölblin (1955). |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Arno Kölblin |
| Syntynyt | 9. lokakuuta 1911 Berliini |
| Kuollut | 19. joulukuuta 1998 (87 vuotta) |
| Kansalaisuus | Saksa |
| Nyrkkeilijä | |
| Pituus | 191 cm |
| Painoluokka | raskassarja |
| Kätisyys | oikeakätinen |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 79 |
| Voitot | 48 |
| – tyrmäysvoitot | 21 |
| Tappiot | 22 |
| Ratkaisemattomat | 9 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
0 |
Arno Kölblin (9. lokakuuta 1911 Berliini – 19. joulukuuta 1998) oli saksalainen nyrkkeilijä, jonka ammattilaisura ajoittui 1930-luvulta vuoteen 1950.
Ura ammattinyrkkeilijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arno Kölblin aloitti ammattilaisuransa jo 20-vuotiaana maaliskuussa 1931. Hän saavutti raskaansarjan ammattilaisten Saksan mestaruuden elokuussa 1936 voittamalla maanmiehensä Vincenz Howerin tyrmäyksellä 10. erässä. Kölblin oli yrittänyt mestaruutta jo lokakuussa Howeria vastaan, mutta koki silloin pistetappion. Maaliskuussa 1937 hän saavutti Euroopan mestaruuden voittamalla belgialaisen Pierre Charlesin pisteillä. Kölblinin menetti Euroopan mestaruutensa maaliskuussa 1938 itävaltalaiselle Heinz Lazekille keskeytyksellä toisessa erässä. Saksan mestaruuden hän menetti myös marraskuussa 1938 Walter Neuselille pistein. Marraskuussa 1939 Kölblin voitti Lazekin pistein, mutta siinä vaiheessa Euroopan mestari oli jo Max Schmeling. Kesäkuussa 1940 hän yritti saada Saksan mestaruustittelin Neuselilta, mutta koki jälleen pistetappion. Sen jälkeen käynnissä olleen maailmansodan aikaan Kölblin otteli aina marraskuuhun 1942 saavuttaen voittoja ja tappioita. Hän kohtasi mm. Neuselin vielä kolmannen kerran huhtikuussa 1941 ja koki jälleen pistetappion. Helmikuussa 1942 hän otteli Ruotsin nousevaa tähteä Olle Tandbergia vastaan Stuttgartissa 10-eräisen ottelun päättyessä ratkaisemattomana.
Suomalaisille 1930-luvulla nyrkkeilyä seuranneille Kölblin tuli tutuksi otteluistaan sen aikaista suomalaistähteä Gunnar Bärlundia vastaan. Kölblin otteli lokakuussa 1934 Göteborgissa Bärlundin toisessa ammattilaisottelussa ja voitti suomalaisen keskeytyksellä 6. erässä. Seuraava kohtaaminen Helsingissä Messuhallissa 7 000 katsojan läsnäollessa toukokuussa 1935 ensimmäisessä Suomessa järjestetyssä ammattilaisillassa päättyi suomalaisen voittoon hänen tyrmätessään Kölblinin 8. erässä.
Sodan päättymisen jälkeen Kölblin jatkoi uraansa vasta elokuussa 1946. Hän otteli kaikkiaan kymmenen ottelua aina toukokuuhun 1950 asti. Toukokuussa 1948 hän oli vielä Saksan mestaruusottelussa Hein ten Hoffia vastaan, mutta koki tyrmäystappion 5. erässä.[1]
Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ammattilaisuransa jälkeen keväällä 1951 jakautumassa olevassa miehitetyssä Saksassa ja Berliinissä Kölbin päätyi itäisen Saksan amatöörinyrkkeilijöiden valmentajaksi. Tätä kautta kesti aina vuoteen 1956, jolloin hän siirtyi takaisin liittotasavaltaan.[2]
Länteen siirryttyään Kölblin toimi saksalaisen ammattilaisnyrkkeilyn parissa koko loppuelämänsä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BoxRec / Arno Kölblin boxrec.com. Viitattu 19.7.2015 (englanniksi).
- ↑ SPORT Boxen: West-östlicher Diwan 16/1952. DER SPIEGEL. Viitattu 19.7.2015 (saksaksi).
- ↑ Deutsche Schwergewichtseuropameister Teil 1: Die Titelträger bis 1945 6.6.2012. Boxen.de. Arkistoitu 22.7.2015. Viitattu 19.7.2015 (saksaksi).
| ||||||||||
