Argoksen talo

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Argoksen talon julkisivu. Kuva vuodelta 2012.
Argoksen talon esikuvana toiminut Bünsowin talo Tukholman Strandvägenillä.

Argoksen talo oli Helsingissä Pohjoisesplanadin ja Manner­heimin­tien (alk. Itäinen Henrikin­katu) kulmassa sijainnut viisikerroksinen rakennus, joka valmistui vuonna 1897. Siitä on nykyisin jäljellä vain julkisivut; sisä­tilat purettiin vuosina 1986–1987 Stock­mannin tavara­talon laajennuksen tieltä.[1]

Talo rakennettiin alun perin asuintaloksi.[2] Julkisivun suunnitteli Grahnin, Hedmanin ja Wasastjernan arkkitehtitoimistossa työskennellyt John Settergren.[3] Rakennuksen tieltä purettiin paikalla aiemmin sijainnut, vuonna 1843 rakennettu kaksikerroksinen Staudingerin talo.[4]

Argoksen talon runsaasti koristeltu, tiilestä ja ruotsalaisesta hiekka­kivestä rakennettu julki­sivu oli Helsingin ensimmäisiä jugendtyylisiä julki­sivuja[5], ja se on lähes tarkka kopio Tukholmassa Strandvägenin varrella sijaisevasta, Isak Gustaf Clasonin suunnittelemasta Bünsowin talosta.[3]

Jo talon valmistumis­vuonna sen ala­kertaan perustettiin Wulffin paperi­kauppa. Se toimi paikalla vuoteen 1965 saakka, jolloin valmistui yhtiön uusi toimi­talo Manner­heimin­tien toisella puolella.[6] Tämän vuoksi tämä keskeisellä paikalla Helsingin keskustassa sijainnut rakennus tuli yleisesti tunnetuksi ”Wulffin kulman” nimellä.[5]

Stockmann osti Argoksen talon vuonna 1919.[1] Tämän jälkeen rakennus oli vuosi­kymme­nestä toiseen purku-uhan alainen, sillä samaan kortteliin rakennettua Stock­mannin tavara­taloa oli tarkoitus myöhemmin laajentaa koko korttelin suuruiseksi. Sigurd Frosteruksen suunnitelmaa tavaratalon laajentamiseksi ei kuitenkaan koskaan toteutettu.[7] Tavara­taloa ryhdyttiin laajentamaan vasta 1980-luvulla, ja tällöin järjestetyn arkkitehti­kilpailun voittaneen, Kristian Gullichsenin, Erkki Kairamon ja Timo Vormalan laatiman suunnitelman mukaisesti Argoksen talon julki­sivut jätettiin pystyyn, mutta sisä­tilat purettiin ja rakennettiin kokonaan uudestaan. Uudisrakennus valmistui vuonna 1989.[1] Samalla julkisivu, josta välillä oli poistettu parvekkeet ja muut koristeet[5], palautettiin alkuperäiseen asuunsa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Osa 42, Gaselli, Tavaratalo täytti koko Gasellin korttelin Helsingin Sanomat. Viitattu 23.5.2013.
  2. Juha Ilonen: Kolmas Helsinki: kerroksia arjen arkkitehtuurissa, s. 96–97. AtlasArt, 2013. ISBN 978-952-5671-51-3.
  3. a b John Settergren Arkkitehtuurimuseo. Viitattu 23.5.2013.
  4. Asmo Alho: Helsinki ennen meitä, s. 86–87. Otava, 1962.
  5. a b c Matti ja Sari Vesikansa: Kantakaupunkimme – ajatuksia Helsingin keskusta-alueen kehittämisestä, s. 148–149. Helsinki-Seura, 1978. 951-9418-01-6.
  6. Kaisa Ollila, Kirsi Toppari: Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 86–87, 129. Helsingin Sanomat, 1998. ISBN 951-9134-69-7.
  7. Sigurd Frosterus Arkkitehtuurimuseo. Viitattu 23.5.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]