Antonio Rosmini-Serbati
| Antonio Rosmini-Serbati | |
|---|---|
_Ritratto_di_Antonio_Rosmini_(1853-1856)_Galleria_d%27Arte_Moderna_di_Milano.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. maaliskuuta 1797 Rovereto, Tiroli, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta |
| Kuollut | 1. heinäkuuta 1855 (58 vuotta) Stresa, Sardinia-Piemonte |
| Koulutus ja ura | |
|
|
|
| Aiheesta muualla | |
| www.rosmini.it/Objects/Home1.asp | |
Antonio Rosmini-Serbati (24. maaliskuuta 1797 Rovereto, Tiroli, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 1. heinäkuuta 1855 Stresa, Sardinia-Piemonte) oli italialainen filosofi ja katolinen pappi. Rosminin kansallismielinen toiminta ja filosofia vaikutti merkittävästi italialaiseen aatemaailmaan, mutta hänellä ei ollut juurikaan vaikutusta Italian ulkopuolella.[1][2][3]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rosmini syntyi varakkaaseen aatelisperheeseen, mutta hän päätti jo varhain ryhtyä papiksi. Opiskeltuaan Paviassa ja Padovassa hän sai vuonna 1821 pappisvihkimyksen. Hän perusti vuonna 1828 uuden uskonnollisen sääntökunnan Istituto della caritán, joka tunnetaan Italiassa yleisesti nimellä rosminilaiset. Jäsenet saattoivat olla pappeja tai maallikoita, ja he omistautuivat saarnaamiselle, nuorten kasvatukselle ja hyväntekeväisyystyölle. Rosmini suhtautui myönteisesti Italian kansallismieliseen liikkeeseen, mutta hän arvosteli voimakkaasti sen kirkonvastaisia suuntauksia. Hänen tavoitteenaan oli saada aikaan Italian eri valtioiden liitto, jonka piti olla paavin valvonnassa. Itävaltalaiset vainosivat häntä hänen italialaisen isänmaallisuutensa vuoksi. Hän vetäytyi vuonna 1840 huvilalleen Stresaan, mutta vuonna 1848 hän lähti Roomaan Sardinian kuninkaan lähettiläänä paavin luo. Hän pääsi läheiseen yhteistyöhön paavi Pius IX:n kanssa, ja Rooman vallankumouksen puhjettua hän saattoi marraskuussa 1848 paavin maanpakoon. Hänen teoksensa herättivät kuitenkin suurta vastustusta erityisesti jesuiittojen keskuudessa, ja vuonna 1849 kaksi hänen kirkollista uudistusta koskevaa teostaan asetettiin kiellettyjen kirjojen luetteloon. Rosmini ilmoitti heti alistuvansa ja vetäytyi yksityiselämään. Kirkko julisti kaikki Rosminin teokset hänen kuolemaansa edeltäneenä vuonna hyväksyttäviksi lukea. Noin 40 vuotta myöhemmin paavi Leo XIII kuitenkin tuomitsi hänen opetuksensa.[1][2][3]
Filosofina hän sai vaikutteita Platonilta, Descartesilta, Schellingiltä ja Hegeliltä ja pyrki säilyttämään keskitien empirismin ja rationalismin välillä. Hän pyrki sovittamaan filosofiassaan yhteen katolisen teologian ja modernin poliittisen ja yhteiskunnallisen ajattelun. Hänen filosofisen järjestelmänsä keskiössä on ideaaliolennon käsite, joka on Jumalan heijastuma ihmisessä. Rosminin pääteos on Nuovo saggio sull' origine delle idee (1830).[1][2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Rosmini-Serbati, Antonio Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 24.10.2023.
- ↑ a b c Rosmini-Serbati, Antonio Nordisk familjebok. 1916. Viitattu 24.10.2023.
- ↑ a b c Antonio Rosmini-Serbati Encyclopedia Britannica. 2023. Viitattu 24.10.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Antonio Rosmini-Serbati Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
