Anton Elving

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Anton Elving (4. heinäkuuta 1855 Loviisa7. maaliskuuta 1928 Helsinki) oli suomalainen tilanomistaja ja puunjalostusteollisuuden alalla toiminut liikemies ja toimitusjohtaja.[1][2][3]

Elvingin vanhemmat olivat kirurgian maisteri, piirilääkäri Anton Elving (1811–1899) ja Jakobina Ulrika Matilda af Forselles. Hän pääsi ylioppilaaksi 1874 Porvoon alkeisoppilaitoksesta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1881, filosofian maisteriksi 1882 sekä agronomiksi Mustialasta 1883.[1][4]

Elving oli aluksi Siuntion meijerikoulun opettajana mutta hän ryhtyi sitten maanviljelijäksi ja omisti useita maatiloja. Hän asui vuodesta 1887 alkaen Tampereella. Elving osti vuonna 1889 yhdessä veljensä Rudolf Elvingin kanssa Tampereen kattohuopatehtaan ja oli tehtaan johtajana. Vuonna 1904 Elving perusti Suoniemellä omistamansa Kuljun kartanon yhteyteen Siuron puuhiomon ja Kuljun höyrysahan toiminimellä Anton Elving ja johti molempia yrityksiä. Hän oli myös Ab Walkiakoski-yhtiön johtokunnan puheenjohtajana ja toimi aktiivisesti puunjalostusteollisuuden järjestöissä. Elving oli lisäksi Tampereen kaupunginvaltuuston jäsenenä. Elving muutti 1913 Tampereelta Helsinkiin. Hän oli Suomen paperiyhdistyksen toimitusjohtajana 1914–1916.[1][2][5][6][7][3]

Elving oli porvarissäädyssä Tampereen edustaja valtiopäivillä 1905–1906.[8]

Anton Elving oli naimisissa vuodesta 1889 Maria Procopén kanssa. Anton Elvingin veli oli vuorineuvos Rudolf Elving.[1][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]