Andrejeva Zemlja
_p1.038_THE_EASTERN_PART_OF_SIBERIA.jpg)
Andrejeva Zemlja oli saari, joka mahdollisesti sijaitsi Itä-Siperian merellä noin 580 kilometriä Medvežeisaarista koilliseen. Suureksi kuvailtu saari mainitaan Stepan Andrejevin tutkimusretkikunnan selvityksessä vuonna 1764, mutta sittemmät saarta etsineet eivät ole pystyneet paikallistamaan sitä. Myöhemmin esitetyn teorian mukaan saari on mahdollisesti vajonnut mereen ikiroudan sulamisen takia.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Andrejeva Zemlja sijaitsi oletettavasti noin 580 kilometriä Medvežeisaarista koilliseen. Medvežeisaaret mainitsi historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran Mihailo Nasedkin vuonna 1702 ja Afanasijem Šestakov-nimisen jakuutti-kasakan tekemään karttaan vuodelta 1726 niiden pohjoispuolelle piirrettiin suuri maa-alue.[1]
22. huhtikuuta 1763 Medvežeisaarille saapui Stepan Andrejevin johtama tutkimuskunta. Andrejev palasi 5. toukokuuta kierreltyään saarilla ja teki matkastaan selvityksen. Selvityksessään Andrejev mainitsee epämääräisesti nähneensä jotakin Medvežeisaarilta käsin. Hän palasi toisen tutkimusretkikunnan johdossa 10. huhtikuuta 1764 ja 16. huhtikuuta hän lähti koirareellä Tšetyrëhstolbovojin saarelta koilliseen. Noin 580 kilometrin matkan jälkeen 22. huhtikuuta havaittiin suuri, noin 100 kilometrin levyisen saari. Saarta lähestyttäessä havaittiin myös tuoreiksi arvioituja reen jälkiä. Yhden tutkimuskunnan jäsenen sairastuttua tutkimusretkikunta kääntyi takaisin nousematta saarelle 8. toukokuuta. Andrejev esitti selvityksen matkasta ja päiväkirjansa Ohotskin ja Kamtšatkan alueiden komentajalle eversti Fedor Plenisnerille. Selvitystä ja päiväkirjaa toisesta matkasta ei julkaistu.[1]
Andrejeva Zemljan eli Andrejevinmaan olemassaolosta syntyi Andrejevin retkien perusteella legenda. Saarta yritettiin löytää sittemmin usempaan otteeseen. I. Leontjev, I. Lysov ja A. Puškarjov tekivät oman tutkimusmatkansa vuosina 1769–1771, mutta he eivät nähneet Andrejeva Zemljaa. M. M. Hedenströmin matkan esti suuri aukko merijäässä noin 170 kilometrin matkan jälkeen. Ferdinand von Wrangel purjehti alueella vuonna 1820 ja mainitsi tšuktšien kertoneen maasta Mys Šelagskijsta pohjoiseen. Wrangel purjehti Medvežeisaarista noin 150 kilometriä pohjoiseen ja 270 kilometriä kaakkoon. Wrangelkaan ei havainnut maata ja kyseenalaisti Andrejevin havainnot. Tutkimusmatkat eivät olleet edenneet yhtä pitkälle, kuin Andrejev toisella matkallaan, koska Wrangel ja muut suunnistivat Andrejevin ensimmäisen tutkimusmatkan tietojen perusteella.[1]
Andrejeva Zemljaa yritettiin löytää vielä Neuvostoliiton aikana. Useat tieteilijät tekivät epäonnistuneita yrityksiä löytää saari. Lopulta syntyi teoria, jonka mukaan Andrejeva Zemlja oli ollut tosiaan olemassa, mutta se oli sittemmin vajonnut mereen ikirouden sulaessa. Esimerkiksi jotkin Uuden-Siperian saariston saaret Laptevinmerellä ovat vajonneet tai kadonneet samaan tapaan.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Igor S. Zonn, Andrey G. Kostianoy ja Aleksandr V. Semenov: The Eastern Arctic Seas Encyclopedia, s. 12-13. Springer, 2016. ISBN 978-3-319-24237-8. (englanniksi)