Andreas Rogert
Andreas Rogert (10. marraskuuta tai 18. marraskuuta 1754 Trondheim, Norja – 10. kesäkuuta 1833 Trondheim) oli norjalainen juristi, oikeuden esimies ja Eidsvollin kansalliskokousedustaja.[1]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Andreas syntyi poliisimestari Poul Rogertin (1725–1771) ja Anna Eline Hornemannin virkamiesperheeseen. Äidin suku oli Trondheimin merkkisukuja. Rogert suoritti latinalais-juridisen lakitutkinnon, ninkä jälkeen hän sai viran Vardøhusista 1779. Vuonna 1793 hän tuli Søndfjordiin, Bergenin piiriin, tuomariksi.
Rogert avioitui 1797 Bergeniläisen opettajantyttären Birgitte Brøndumin (1773–1851) kanssa. Samana vuonna hänet nimitettiin asessoriksi ja 1805 oikeuden esimieheksi Trondheimin hovioikeuteen. Hän sai Etatsråd-arvonimen 1812.[1]
Tultuaan valituksi kansalliskokousedustajaksi Rogert oli jo 60-vuotias ja eräs vanhimpia osanottajia. Hänet valittiin kokouksen varapuheenjohtajaksi ensimmäisellä viikolla ja perustuslakikomitean jäseneksi. Rogertin ajamia asioita olivat kansalliset symbolit, joista hän ajoi läpi norjalaisen kruununperimyslain ja yhdessä Georg Sverdrupin kanssa protokollan kuninkaan kruunaamisesta Trondheimissa. Hän oli itsenäisyyspuolueen riveissä, mutta herätti vähemmän vastakkainasettelua opposition kanssa kuin monet puoluetoverinsa.[2]
Kansalliskokouksen jälkeen Rogert vetäytyi politiikasta[2] ja jäi eläkkeelle virastaan vuonna 1826. Rogertilta jäi suuri kokoelma kirjoja, käsikirjoituksia ja arkistomateriaalia, mikä jaettiin eri tahoille hänen kuolemansa jälkeen 1833.[1].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Carl Frederick Bricka: Rogert, Andreas, 1754-1833, Justitiarius Dansk biografisk lexikon. 1905. Projekt Runeberg. Viitattu 27. tammikuuta 2008. (tanskaksi)
- ↑ a b Andreas Rogert www.eidsvoll1814.no. Viitattu 27. tammikuuta 2008. (norjaksi)
| ||||||||||
