Georg Sverdrup
Georg Sverdrup (Jørgen Sverdrup, 25. huhtikuuta 1770 Namdalen, Norja – 1850 Kristiania, Norja) oli norjalainen filologi, professori ja Eidsvollin kansalliskokousedustaja. Hän perusti Norjan ensimmäisen yliopistokirjaston nykyiseen Oslon yliopistoon.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jørgen Sverdrup syntyi maatilallinen Peter Jacob Sverdrupin ja Hilleborg Margrethe Schultzin poikana. Hänen sanotaan jo varhain osoittaneen poikkeuksellisia taitoja, ja hänet lähetettiin pappi Jens Herslebin oppiin Brønnøyhin, missä hän asui kymmenvuotiaasta aina 17-vuotiaaksi saakka. Pari viimeistä vuotta häntä opetti kappalainen E. A. Colban, ja 17-vuotiaana hän kävi myös Trondheimin katedraalikoulua. Sieltä hänet lähetettiin Kööpenhaminan yliopistoon, jossa hän suoritti ylioppilaskokeen laudatur-arvosanoin 1789. Hän jatkoi filologisten aineiden opiskelua pääaineinaan latina ja kreikka.[1]
Yliopistoura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suoritettuaan filologisen tutkinnon erinomaisin arvosanoin 1798 hän työskenteli joitakin vuosia Kristianian katedraalikoulussa. Hän osallistui myös vilkkaasti yhdistystoimintaan. Palattuaan Kööpenhaminaan hänet nimitettiin 1805 kreikankielen professoriksi. Hänellä oli loistavan opettajan maine, ja hän oli suosittu opiskelijoiden keskuudessa. Hänet luettiin Tanska-Norjan aikansa suurimpien intellektuellien joukkoon, yhdessä Adam Gottlob Oehlenschlägerin ja Nikolai Grundtvigin kanssa.[1]
Kun Norjaan alettiin perustaa omaa yliopistoa, oli Sverdrup luonnollinen valinta sen ensimmäiseen henkilökuntaan. Hän oli itsekin ajanut isänmaallisena henkilönä asiaa. 16. tammikuuta 1813 Sverdrup nimitettiin Norjan yliopiston professoriksi kreikankielessä ja kirjallisuudessa, mukana velvollisuus opettaa latinaa. Hänestä tuli myös uuden yliopiston kirjaston johtaja.[1]
Eidsvollin kansalliskokousedustaja 1814[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sverdrup oli luonnollinen valinta prinssi Kristian Frederikille osanottajaksi helmikuussa 1814 pidettyyn Norjan itsenäisyyttä suunnittelevaan "suurmieskokoukseen", missä hän ylipuhui prinssin luopumaan suunnitelmastaan julistautua itse Norjan kuninkaaksi. Sen sijaan kansan tulisi tehdä valinta.[2]
Itse Eidsvollin kansalliskokouksessa Sverdrup oli itsenäisyyspuolueen johtohahmoja yhdessä Christian Magnus Falsenin kanssa. Hän kommentoi erityisen ironisesti vastapuolella olleen Nicolai Wergelandin puheita ja osallistui aktiivisesti oma perustuslakiehdotuksensa mukanaan perustuslakikomitean ja muidenkin komiteoiden työhön. 16. toukokuuta hänet valittiin kokouksen viimeiseksi puheenjohtajaksi, joka vei läpi kuninkaan valinnan. Hän sai myös olla uuden perustuslain ensimmäinen allekirjoittaja.[2]
Paluu yliopistomieheksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka Sverdrup valittiin Stortingiin sekä 1818 että 1824, hänen päähuomionsa jatkossa keskittyi uuden yliopiston kehittämiseen[1]. Hän oli myös pettynyt Ruotsi-Norja-unionin syntyyn[2]. Hän vei läpi useita kehittämishankkeita ja alkoi myös luennoida filosofiaa tullen nimitetyksi filosofian professoriksi 1831. Hän kuitenkin säilytti asemansa myös filologisen seminaarin johtajana. Muiden toimiensa ohella hän toimi yliopiston kirjaston johtajana, mikä oli maan ensimmäinen julkinen kirjastonhoitajan virka. Kirjaston johtajan virasta hän luopui 1845, professorin virasta hän eläköityi jo 1841. Hän sai ansioistaan erityistunnustuksen kuninkaalta, ja Stortinget nosti hänen eläkkeensä 1842 täyden palkan tasolle.[1]
Norwegian Air Shuttle on maalauttanut Sverdrupin kuvan yhden Boeing 737-800 -koneensa pyrstöön.[3]
,_LN-NGN,_Boeing_737-8JP_(15836560433).jpg)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Bredo Berntsen: Georg Sverdrup - akademiker, patriot og bibliotekpioner www.ub.uio.no. 30. elokuuta 1999. Oslon yliopisto. Arkistoitu 7.6.2007. Viitattu 25. tammikuuta 2008. (norjaksi)
- ↑ a b c Georg Sverdrup www.eidsvoll1814.no. Viitattu 25. tammikuuta 2008. (norjaksi)
- ↑ LN-NGN Norwegian Air Shuttle Boeing 737-8JP(WL) Planespotters.net. Viitattu 18.2.2018. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
