Anders Ångström (fyysikko)
| Anders Jonas Ångström | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 13. elokuuta 1814 Lögdö, Ruotsi |
| Kuollut | 21. kesäkuuta 1874 Uppsala, Ruotsi |
| Kansalaisuus |
 ruotsalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Henrik Falck |
| Instituutti |
Tukholman observatorio Uppsalan yliopisto |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Tunnetut työt | Spektrianalyysi |
| Palkinnot | Ångström-kraatteri |
|
Knut Ångström on Anders Ångströmin poika |
|
Anders Jonas Ångström (13. elokuuta 1814 – 21. kesäkuuta 1874 Uppsala) oli ruotsalainen tähtitieteilijä ja fyysikko sekä yksi spektroskopian perustajista. Vuonna 1862 hän löysi spektroskooppisin menetelmin vetyä Auringosta. Vuonna 1867 Ångströmin julkaisema Recherches sur le spectre solaire on yksi alan perusteoksista. Hän toimi professorina Uppsalassa vuodesta 1858. Ångströmin mukaan on nimetty SI-järjestelmän ulkopuolinen pituuden mittayksikkö ångström.
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ångström valmistui vuonna 1839 Uppsalan yliopistosta ja samana vuonna hänestä tuli yliopiston fysiikan dosentti. Kolme vuotta myöhemmin hän siirtyi työskentelemään Tukholman observatorioon, jossa hän sai käytännön kokemusta tähtitieteellisestä työstä ja jo seuraavana vuonna hän johti Uppsalan tähtitieteellistä observatoriota.
Kiinnostuttuaan maamagnetismista, hän teki useita havaintoja magneettisuuden intensiteettiä ja erantoa koskien eri puolilla Ruotsia. Ångström teki myös tutkimuksia ollessaan vuodet 1851–1853 maailmanympäripurjehduksella ruotsalaisella Eugénie-fregatilla.
Ångström seurasi Adolf Ferdinand Svanbergiä Uppsalan yliopiston fysiikan professorina. Ångström alkoi tutkia vuodesta 1861 eteenpäin spektroskopiaa ja mittasi vedyn neljän tunnetun spektriviivan tarkat aallonpituudet. Kaksi vuotta myöhemmin Ångström löysi ensimmäisenä Auringosta vetyä. Robert Thalénin ja Ångströmin vuonna 1868 laatima Auringon spektriviivojen luettelo, Recherches sur le spectre solaire, on spektroskopian perusteoksia. Luettelo sisältää tiedot yli 1200:sta spektriviivasta. Ångström huomasi metrin olevan liian suuri yksikkö ilmoittamaan spektriviivojen aallonpituuksia, joten hän päätti merkitä pituudet metrin kymmenesmiljardisosilla. Tätä mittayksikköä alettiin kutsua ångströmiksi. Ångström tutki ensimmäisenä myös revontulien spektriä vuonna 1867, ja löysi ominaisen kirkkaan viivan keltavihreällä alueella. Hän erehtyi kuitenkin luulemaan, että sama viiva olisi havaittavissa eläinratavalossa.
Ångström kuoli vuonna 1874. Kompensaatiopyrheliometrin kehittäjä Knut Ångström oli hänen poikansa ja meteorologi Anders Ångström pojanpoikansa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911), hakusana ”Anders Jonas Angstrom”. Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.
- Anders Jonas Ångström Encyclopaedia Britannica. Viitattu 12. elokuuta 2007. (englanniksi)
- Hannu Karttunen: Ångström, Anders Jonas (1814–1874) Ursa. Viitattu 12. elokuuta 2007.
- Reijo Rasinkangas: Modernin tieteen synty (n. 1830 – 1900) cc.oulu.fi. Arkistoitu 4.8.2007. Viitattu 12. elokuuta 2007.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Anders Ångström SMHI. 2011. Viitattu 26.6.2018. (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||||||
