Anders Ravonius
Anders Ravonius (1680-luvun alkupuolella Kiukainen, Eura – 1719 Rymättylä) oli suomalainen pappi ja runoilija.[1][2]
Ravoniuksen vanhemmat olivat mahdollisesti Euran (sittemmin Kiukaisten) Rahvolan ratsutilallinen Tomas ja hänen vaimonsa Margareta. Hän pääsi ylioppilaaksi Turussa 1698 ja hänet vihittiin papiksi Turun hiippakunnassa 1700.[1]
Ravonius oli Turun katedraalikoulun laulunopettajana vuodesta 1698 ja Hämeenlinnan triviaalikoulussa kollegana vuodesta 1700 sekä apologistana 1701. Hän hoiti isovihan aikana 1713 papin tehtäviä Hämeenlinnassa muiden pappien paettua ja oli vt. pitäjänapulaisena Paimiossa isonvihan aikana 1714. Hänestä tuli Rymättylän vt. kappalainen samana vuonna. Ravonius kirjoitti ja julkaisi latinankielisiä runoja.[1][2]
Ravonius oli naimisissa vuodesta 1701 Anna Biströmin (k. 1747) kanssa.[1]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tirocinium pindicum, qvod dum laudes laetissimae anni partis, aestatis, scilicet iniret, in domo musarum Auraicarum superiori, praesente docta coronâ, cal. sext. 8. a. theogonias MDCXCIX. Publicè deponebat Andr. Ravonius, Sat. Finl. Aboae 1699
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Edwin Flinck : Satakuntalainen latinankielinen runoilija [Antero Ravonius] 1600-luvulta. Satakunta 6. Porvoo 1926