Anders Kramer
Anders Kramer (14. lokakuuta 1874 Turku – 13. maaliskuuta 1952) oli suomalainen teollisuusjohtaja. Kramer valmistui insinööriksi Helsingin Polyteknillisestä opistosta 1896 ja jatkoi opintojaan Saksassa Darmstadtin teknillisessä korkeakoulussa 1896–1897. Tämän jälkeen hän työskenteli insinöörinä Ruotsissa vuoteen 1903 saakka, jolloin hän palasi Suomeen ja oli työssä Insinööritoimisto Zitting & Co:ssa 1903–1906. Vuodesta 1906 hän työskenteli Suomen Teollisuudenharjoittajain Keskinäisen Paloapuyhdistyksen tarkastajana.[1]
Karhula Oy oli perustettu 1888. Siihen kuului saha, lasitehdas, konepaja ja puuhiomo. Vuonna 1915 yhtiö myytiin A. Ahlström Osakeyhtiölle, joka antoi sen jatkaa erillisenä yhtiönä. Ahlströmiä kiinnostivat ensisijaisesti puunjalostus, mutta myös konepaja. Näillä aloilla Karhulasta tuli maan johtavia teollisuuslaitoksia, Kramerista tuli vuonna 1916 sen toimitusjohtaja, joka oli keskeisesti mukana toimialojen kehittämisessä. Hän toimi tässä tehtävässä vuoteen 1941. Ensimmäinen maailmansota toi konepajalle paljon tilauksia, mutta muuten sota vaikeutti teollisuuslaitosten toimintaa.[1]
Karhula Oy:ssä aloitettiin 1920-luvulla laaja suunnittelu- ja saneerausohjelma, jonka tavoitteena oli jalostusasteen nostaminen. Erityisesti kehitettiin puunjalostuskoneiden ja paperiteollisuuden koneiden valmistamista. Karhulan saha lopetettiin 1923 osana Ahlströmin saneerausohjelmaa.
Yleismaailmallinen lamakausi 1920- ja 1930-lukujen vaihteessa vaikutti myös Karhulan tehtaiden toimintaan. Samaan aikaan Ahlströmin johdossa tapahtui sukupolven vaihdos, joka näkyi Karhulassakin. Erityisesti kehitettiin kartonkiteollisuutta. Vanha Korkeakosken hiomo oli jo 1920-luvun puolivälissä muutettu kartonkitehtaaksi.
Ahlström oli Karhulan lasitehtaan lisäksi ostanut Iittalan lasitehtaan 1917, mutta lasiteollisuus eli hiljaiseloa 1920-luvulla. Karhulan ja Riihimäen lasitehtaat ryhtyivät yhteistoimintaan ja määräsivät yhteistyön suunnan, johon pienemmät tehtaat joutuivat suostumaan. Kieltolain päättyminen 1932 vireytti lasiteollisuutta. Vuonna 1935 ruvettiin toteuttamaan uudistusta, jonka tavoitteena oli automatisoida Karhulan lasitehdas ja siirtää käsityötuotanto Iittalaan. Toteutus keskeytyi sodan ajaksi ja jatkui vasta 1940-luvun lopulla Kramerin ollessa jo eläkkeellä.
Kramer oli Suomen Ikkunalasikonttorin johtokunnan puheenjohtajana vuodesta 1919, Kemin Lauttausyhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 1918 ja Suomen Puuhiomoyhdistyksen hallituksen puheenjohtajana vuodesta 1926 sekä Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton hallituksen jäsenenä vuodesta 1926.[1]
Kramer toimi vuonna 1907 perustetun Kulosaaren huvilakaupunkiyhtiön sivutoimisena isännöitsijänä ja toimitusjohtajana 1915–1929, jolloin rakennustoiminta oli laajimmillaan Kulosaaressa ja sen itäpuolella. Hänellä oli teknistä asiantuntemusta ja laajat yhteiskuntasuhteet, jotka edistivät huvilakaupungin rakentamista ja rahoitusta. Hän toimi myös pari vuotta Kulosaaren raitiotieyhtiön toimitusjohtajana. Hän ei kuitenkaan koskaan asunut Kulosaaressa.[1]
Kramerille myönnettiin vuorineuvoksen arvonimi 1932.[1] Hänet on haudattu Kulosaaren hautausmaalle.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kaisa Koivisto: Vuorineuvos Anders Kramer (1874–1952). Suomen talouselämän vaikuttajat -verkkojulkaisu (maksullinen). 5.9.2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Laura Kolbe: Kulosaari, unelma paremmasta tulevaisuudesta, sivu 38 ISBN 952-90016-1-4
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Karhu ja tähti. Valokuva, jossa Kramer on vierailulla Berliinissä. Osa suurempaa valokuvasarjaa. Viitattu 10.4.2015.
|
