Anatoli Tšubais

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Anatoli Tšubais (2017)

Anatoli Borisovitš Tšubais (ven. Анато́лий Бори́сович Чуба́йс, s. 19. toukokuuta 1955, Borisov, Valko-Venäjä) on entinen venäläinen liberaalipoliitikko. Hän oli yksi 1990-luvun valtion yritysten yksityistämisen pääsuunnittelijoita. Hän toimi energiayhtiö RAO UES:n pääjohtajana vuodesta 1998 ja vuodesta 2008 Venäjän nanotekniikkakorporaation johdossa.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anatoli Tšubais nimitettiin marraskuussa 1991 Venäjän valtion omaisuuden komitean puhemieheksi, johtamaan valtion omaisuuden yksityistämistä. Hän suosi kuponkiyksityistämistä ja huutokauppoja. Kuponkiyksityistäminen johti omaisuuden epätasaiseen jakautumiseen Venäjällä, kun ihmiset myivät yksityistämiskuponkinsa monesti tehtaiden johdolle. Toiset taas sijoittivat yrityskuponkinsa yksityistämisrahastoihin, joista useimmat romahtivat, ja yksityistämiskupongit päätyivät monesti nuorten liikemiesten käsiin. Arviolta 40 miljoonaa venäläistä menettivät omaisuuksia yksityistämisen yhteydessä.[1] Näin yksityistämisen ensimmäinen vaihe 1992–1994 meni ei-toivotulla tavalla. Ihmiset alkoivat vihata Tšubaisia.

Tšubais erotettiinkin yksityistämistä hoitavan komitean johdosta, ja hänen tilalleen nimitettiin Vladimir Polevanov, joka alkoi vaatia yksityistämisen perumista ja pelkäsi Tšubaisin johdolla tapahtuvan yksityistämisen vievän suuryritysten omistukset venäläisiltä pois. Mutta presidentti Jeltsin tarvitsi silti Tšubaisia, ja Polevanov erotettiin pian tehtävästään. Marraskuusta 1994 tammikuuhun 1996 Tšubais oli varapääministerinä Viktor Tšernomyrdinin hallituksessa vastaten taloudesta. Venäjän oligarkkiluokka muodostui syksyllä 1995 kun valtionyrityksiä yksityistettiin lainoja vastaan. Näissä kaupoissa yrityksiä myytiin usein alihintaan, ja tapahtui muitakin väärinkäytöksiä. Yksityistämiskupongeista ei ollut tällä kertaa puhettakaan. Näissä kaupoissa siirtyi suurin osa Venäjän merkittävimmästä teollisuudesta yksityisiin käsiin.

Tammikuussa 1996 Tšubais sai potkut erilaisten skandaalien jälkeen, ja hänen tilalleen tuli Jeltsinin sisäpiirin jäsen Valentin Jumašev. Tšubais sai kuitenkin pian nimityksen keskeiseen asemaan Venäjän presidentinhallinnon johtajaksi (heinäkuu 1996- maaliskuu 1997). Maaliskuussa 1997 Tšubais nimitettiin uudelleen varapääministeriksi, vastuullaan talous. Maaliskuussa 1998 Jeltsin kuitenkin erotti koko hallituksen.

Vuonna 1997 jopa suurliikemies Boris Berezovski haukkui Tšubaisia Venäjän rosvokapitalismin isäksi.[2]

Anatoli Tšubais pääsi kansanedustajaksi duumaan vuonna 1998 Venäjän valinta -puolueen riveistä. Hän toimi Oikeistovoimien liiton varapuheenjohtajana vuodesta 2000 vuoteen 2004 asti.

Anatoli Tšubais on kannattanut Robert Cooperin ajatusta liberaalista imperialismista:[3]

"Liberaalista imperialismista pitää tulla Venäjän ideologia, liberaalin imperiumin luomisesta pitää tulla Venäjän missio. Ymmärrän että sana "imperiumi" oli kirosana 80-luvulla ja 90-luvulla. Tätä sanaa oli mahdoton käyttää samassa yhteydessä kuin sanoja "sivilisaatio", "demokratia", "markkina" ja "vapaus". Se oli mahdotonta 1900-luvulla. Mutta 1900-luku on päättynyt. Lopullisesti."

Tšubaisia vastaan tehtiin massiivinen murhayritys 2005, kun hänen autonsa lähellä räjähti pommi ja sitä tulitettiin automaattiasein. Murhayrityksen takana oli erikoisjoukkojen eversti Vladimir Kvatškov, joka sai kansallissankarin maineen.[1]

Liike-elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anatoli Tšubais nimitettiin vuonna 1998 Venäjän tuolloin suurimman energiayhtiön RAO UES:n johtajistoon ja myöhemmin samana vuonna pääjohtajaksi. RAO UES joutui luopumaan monopolistaan ja se pilkottiin vuosien 2007–2008 aikana itsenäisiksi yrityksiksi.[4]

Vuonna 2006 talouslehti Kommersant julkaisi VTsIOM:n tutkimuksen oligarkeista. Peräti 77 prosenttia venäläisistä oli sitä mieltä, että Anatoli Tšubais on hankkinut omaisuutensa epärehellisesti. Hän oli listan kärjessä verrattuna seuraavaan henkilöön Boris Berezovskiin (66 prosenttia).[5] Anatoli Tšubaisilla on myös kehno maine Venäjän duumassa.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b http://www.uusisuomi.fi/raha/72403-ihme-etta-tama-mies-elaa
  2. Iivonen jne., Venäjä ja rosvokapitalismin haaksirikko sivu 21
  3. The NIS Observed: An Analytical Review Volume VIII Number 16 (10 lokakuuta 2003), alaotsikko Liberal imperialism, http://www.bu.edu/iscip/digest/vol8/ed0816.html
  4. http://en.rian.ru/russia/20070302/61496418.html
  5. http://www.kommersant.com/p718516/richest_Russians/
  6. http://www.kommersant.com/p712465/Duma_budget_RAO_UES/

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • [1] Öljy ulkopolitiikan aseena, Katri Pyynnöniemi, Ulkopolitiikka-lehti, 1/2005