An Lộcin taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
An Lộcin taistelu
Osa Vietnamin sotaa
Päivämäärä:

13. huhtikuuta – 20. kesäkuuta 1972

Paikka:

An Lộc, Etelä-Vietnam

Lopputulos:

Etelä-Vietnamin ja Yhdysvaltojen voitto

Osapuolet

 Pohjois-Vietnam

 Etelä-Vietnam
 Yhdysvallat

Vahvuudet

18 000

6 350¹

Tappiot

10 000

5 400

¹Taistelun alussa.

An Lộcin taistelu Vietnamin sodassa 13. huhtikuuta – 20. kesäkuuta 1972 oli taistelu, jossa Etelä-Vietnamin armeija pysäytti Pohjois-Vietnamin joukkojen yrityksen hyökätä kohti Saigonia[1]. Yhdysvaltain ilmavoimien tuki ja Etelä-Vietnamin joukkojen luja taistelutahto pysäyttivät raskaasti aseistautuneen hyökkääjän.

Alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Vietnamin kansanarmeija aloitti huhtikuussa 1972 "pääsiäishyökkäyksen", ja hyökkäsi myös etelämpänä.

Kansanarmeija hyökkäsi Kambodžan puolelta 7. huhtikuuta Loc Ninhiin [2]. Hyökkäävä armeija eteni kohti An Lộcia neljän divisioonan voimin. Kaupunkia puolusti vain yksi Etelä-Vietnamin tasavallan armeijan divisioona ja muita vähäisempiä joukkoja. Etelä-Vietnamin armeija päätti puolustaa An Lộcia viimeiseen mieheen. Kaupungin puolustuksen luhistuminen saattaisi pääkaupungin vaaraan[2]. An Lộcia puolusti alussa 6 350 miestä[2]. Hyökkäävissä divisioonissa oli 18 000 miestä. Vietkongin pääedustaja julisti hyökkäyspäivänä Pariisin rauhanneuvotteluissa, "että An Lộcista tulisi kymmenessä päivässä Etelä-Vietnamin väliaikaisen vallankumoushallituksen pääkaupunki".[3]

Taistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuhoutunut pohjoisvietnamilainen T-54 tai Type 59 -panssarivaunu An Lộcissa.

Pohjois-Vietnamin kansanarmeija hyökkäsi tykistön ja tankkien avulla 13. huhtikuuta An Lociin. Joukot valtasivat kaupungin lentokentän ja ajoivat puolustajat An Lộcin keskustaan[3]. AC-130-maataistelukone ja rynnäkköhelikopterit pysäyttivät pohjoisen joukkojen etenemisen. Kun hyökkäävän Pohjois-Vietnamin armeijan jalkaväki ja panssarit eivät toimineet yhdessä, panssarit etenivät itse kaupunkiin ilman jalkaväen suojaa[3]. Niinpä puolustajat saattoivat tuhota seitsemän panssaria 13. huhtikuuta 15. huhtikuuta kommunistien joukot hyökkäsivät An Lộciin pohjoisesta ja lännestä. Rykmentin vahvuiset jalkaväki-panssarijoukot pääsivät tällä kertaa pohjoisesta syvemmälle An Lộciin.[3]. Läntinen hyökkäysrykmentti joutui ennen hyökkäyksen alkua osin B-52-pommittajien hyökkäyksen alle. Hyökkäys siellä peruutettiin[3]. Kansanarmeja alkoi tulittaa kaupunkia tykein.

Pohjois-Vietnamin kansanarmeijan 5. divisioona hyökkäsi T-54-panssareiden turvin 11. toukokuuta An Lociin pohjoisesta ja koillisesta. 9. divisioona hyökkäsi lännestä ja atelästä.[4]

Yhdysvaltain ilmavoimat pommittivat B 52-koneilla hyökkääjiä tiheästi. Hyökkääjät etenivät tästä ja Etelä-Vietnamin armeijan lujasta vastarinnasta huolimatta päästä puolen kilometrin päähän Etelä-Vietnamin 5. divisioonan päämajasta. Kaupungissa käytiin katutaisteluja. Yhdysvaltain pommituslennot estivät kokonaan lännestä tehdyn hyökkäyksen.[4] Puolustajat torjuivat myös seuraavan päivän hyökkäyksen lännestä ja koillisesta[4] Myöhemmätkin Pohjois-Vietnamin armeijan hyökkäykset epäonnistuivat.

Etelä-Vietnamin ja Yhdysvaltain voitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-vietnamilaisilla oli ilmatorjuntakalustoa, joka pystyi häiritsemään matalalla tehtyjä lentoja tehokkaasti. Yhdysvaltain ilmavoimat huolsivat myös saarrettua An Locin kasarmia. Vasta kesäkuun alkupuolella helikopterit kykenivät laskeutumaan itse kaupunkiin[4] Yhdysvallat tuhosi suuren osan hyökkääjien ilmatorjuntakalustosta toukokuun loppuun mennessä.[4]

Etelä-Vietnamin armeija aukaisi 9. kesäkuuta valtatien 13. Etelä-Vietnamin armeijan voitto oli vain osittain Yhdysvaltain ilmatuen ansiota. Pääosassa oli kenraali Creighton Abramsin mukaan etelävietnamilaisten puolustajien taistelutahto[4]. Ranskalainen kenraali Paul Vanuxen sanoi taistelua "Vietnamin Verduniksi".[4]

Taistelujen aikana Pohjois-Vietnam menetti 10 000 miestä kaatuneina ja haavoittuneina, minkä lisäksi hyökkäävät joukot menettivät suurimman osan raskaasta kalustostaan. Etelä-Vietnamin tappiot olivat 5 400 miestä ja heistä 2 300 kaatuneina tai kadonneina.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Andrew Wiest: Vietnamin sota. Suomentanut Simo Liikanen. Jyväskylä: Ajatus Kirjat, 2009. ISBN 978-951-20-7923-0

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Battle Of An Loc www.vnafmamn.com. Arkistoitu 15.5.2007. Viitattu 18.11.2016.
  2. ↑ a b c Wiest 2009, s. 128
  3. ↑ a b c d e Wiest 2009, s. 129
  4. ↑ a b c d e f g Wiest 2009, s. 130
  5. ↑ Spencer C. Tucker: The Encyclopedia of the Vietnam War, s. 50–51. (Toinen painos) ABC-CLIO, 2011. ISBN 978-1-85109-960-3 (englanniksi)

Vietnamin sodan taistelut

Ap Bac – Tonkininlahden välikohtaus – Bình Gia – Vung Be – Đồng Xoài – Operaatio Starlite – Gang Toi – Ia Đrăng – Operaatio Hastings – Operaatio Masher – A Shau – Xa Cam My – Đức Cơ – Long Tần – Operaatio Attleboro – Operaatio Cedar Falls – Tra Binh Dong – Operaatio Bribie – Operaatio Junction City – Operaatio Union – Kukkula 881 – Union II – Ong Thanh – Dak To – Tet-hyökkäys – Khe Sanh – Ensimmäinen Saigonin taistelu – Hue – Lang Vei – Kham Duc – Operaatio Speedy Express – Operaatio Dewey Canyon – Toinen Têt-hyökkäys – Hamburger Hill – Binh Ba – Snuol – Operaatio Tailwind – Operaatio Chenla I – Operaatio Ivory Coast – Operaatio Lam Son 719 – Operation Chenla II – Ban Dong – FSB Mary Ann – Pääsiäishyökkäys 1972 – 1. Quảng Trị – Loc Ninh – An Lộc – Kontum – 2. Quảng Trị – Svay Rieng – Phuoc Long – Buôn Ma Thuột – Operaatio New Life – Xuân Lộc – Truong Sa – Toinen Saigonin taistelu – Operaatio Linebacker I – Operaatio Linebacker II
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=An_Lộcin_taistelu&oldid=22568488”