Amesin testi
Amesin testi eli Ames-testi on menetelmä kemikaalien mutageenisuuden selvittämiseksi. Menetelmän kehitti Bruce Ames tutkimusryhmineen nopeaksi, helpoksi ja halvaksi tavaksi määrittää, onko jokin yhdiste mahdollisesti mutageeninen tai karsinogeeninen ja menetelmä julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1973. Tämän jälkeen siitä on tullut tärkeä testausmenetelmä tutkittaessa aineiden myrkyllisyyttä.[1][2][3][4]
Testin periaate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amesin testissä malliorganismina käytetään Salmonella typhimurium -bakteerin kantaa TA100 tai TA 1535, jotka eivät itsessään kykene syntetisoimaan histidiiniä vaan ne joutuvat hankkimaan tarvitsemansa histidiinin ravintoliuoksesta. Amesin testissä S. typhimurium -bakteereja kasvatetaan alustalla, joka sisältää histidiiniä vain sen verran, että bakteerikanta pääsee kasvun alkuun, mutta jotta kanta säilyisi elinkykyisenä pidemmän aikaa, täytyy sen geeneissä tapahtua mutaatio, joka mahdollistaa histidiinin biosynteesin. Kasvatusalustaan lisätään myös tutkittava yhdiste ja rotan tai ihmisen maksan homolysaattia, joka sisältää entsyymejä. Amesin testillä tutkitaan yhdisteitä, jotka näiden entsyymien vaikutuksesta aktivoituvat riittävän elektrofiilisiksi yhdisteiksi, jotka kykenevät reagoimaan bakteerin DNA:n kanssa aiheuttaen mutaatioita. Amesin testi kestää 48 tuntia ja mikäli bakteerikanta on tämän jälkeen elinvoimainen ja tuottaa D-histidiiniä, on tutkittava yhdiste mutageeninen.[1][2][3][4]
Amesin testin etuja ovat, että se on nopea ja halpa, luotettava silloin kuin tutkitaan tunnettuja karsinogeeneja tai ei-karsinogeenejaselvennä, hyvin herkkä, voidaan käyttää useita komponentteja sisältävien seoksien tutkimiseen ja mutaatioiden mekanismeja voidaan tutkia vertaamalla eri kantojen välisten tulosten eroja. Testin haittapuolia ovat biologisen aktivoitumisen vaatimus ja testi voi tuottaa negatiivisia tuloksia yhdisteille, jotka eivät vaadi entsyymien aiheuttamaa aktivoitumista, näytteen täytyy olla steriili ja lisäksi bakterisidiset yhdisteet aiheuttavat ongelmia testin luotettavuudelle. Lisäksi kemikaalien aineenvaihdunnassa on eroja ihmisen ja rotan välillä, mikä tulee ottaa huomioon tehtäessä Amesin testiä rotan maksasta peräisin olevan homolysaatin avulla.[1][3][4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Wolfgang Dekant & Spiridon Vamvakas: Toxicology, 2. Assessment Methods, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 19.11.2015
- ↑ a b Bruce N. Ames, William E. Durston, Edith Yamasaki & Frank D. Lee: Carcinogens are Mutagens: A Simple Test System Combining Liver Homogenates for Activation and Bacteria for Detection. PNAS, 1973, 70. vsk, nro 8, s. 2281-2285. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.11.2015. (englanniksi)
- ↑ a b c Donald J. Ecobichon: The Basis of Toxicity Testing, s. 160. CRC Press, 1997. ISBN 9780849385544. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.11.2015). (englanniksi)
- ↑ a b c P. David Josephy, Bengt Mannervik: Molecular toxicology, s. 132-134. Oxford University Press, 2006. ISBN 9780195176209. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.11.2015). (englanniksi)