Amaldus Nielsen
| Amaldus Clarin Nielsen | |
|---|---|
 Olaf Isaachsen, Amaldus Nielsen (1863). |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. toukokuuta 1838 Mandal, Norja |
| Kuollut | 10. joulukuuta 1932 (94 vuotta) Oslo, Norja |
| Kansalaisuus |
 norjalainen |
| Taiteilija | |
| Ala | taidemaalari |
| Taidesuuntaus | romantiikka, naturalismi, maisemat |
| Kuuluisimpia töitä | Morgen ved Ny-Hellesund (1885) |
Amaldus Clarin Nielsen oli norjalainen taidemaalari. Häntä pidetään nykyisin eräänä maansa suurimmista maisemamaalauksen taitajista.[1]
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amaldus Nielsen syntyi Norjan etelärannikolla Mandalissa. Isä oli laivan kapteeni, mutta kuoli pojan ollessa 7-vuotias. Marie-äiti tuki Amalduksen taiteilijasuuntautumista ja hän pääsikin opiskelemaan Kööpenhaminan taideakatemiaan 16-vuotiaana 1854–1857. Vuosina 1857–1859 Nielsen opiskeli Düsseldorfin taideakatemiassa Hans Guden oppilaana.[1] Hän opiskeli Guden oppilaana myös kymmenen vuotta myöhemmin, tällä kertaa Karlsruhessa.[2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nielsenin esikoisteos on nimeltään St. Petri Kirke (1856).[1] Hän teki useita opintomatkoja, muun muassa Espanjaan. Cadizia kuvaavat vedokset tunnetaan vapaasta kynänjäljestä ja voimakkaista väreistä. Vaikka Nielsen tunnetaan Norjan osalta erityisesti Sørlandetia kuvaavista teoksistaan, hän kuvasi myös paljon Vestlandetin ja Østlandetin maisemia, kuten Hardangeria, Sognia ja Hvaleria. Nielsenin tuotannon suurena innoittajana oli luonto, jota hän pyrki kuvaamaan asiallisesti ja tarkasti. Hän käytti paljon aikaa luonnossa tutkien luontoa, valoa ja ilmakehän vaikutusta maisemaan.[2]
Nielsen avioitui vuonna 1868 Johanne Nicoline Augusta Vangenstenin kanssa.[1] Vuonna 1869 pariskunta muutti Kristianiaan (nyk. Oslo), Majorstuveien 8:aan, jossa hän asui loppuelämänsä. Hän jatkoi matkustelua ja 1870-luvulla hän haki useimmat aiheensa Mandalista, Vestlandetin vuonoilta ja Hvalerin saaristosta. Hän kuvaa usein rauhallisia ja aurinkoisia päiviä vastakohtana rannikon usein myrskyisellekin ja ankaralle ilmastolle. Auringon, aaltojen ja valon leikki vedenpinnalla on eräs hänen pääteemojaan.[2]
Nielsenin uran huippukohtana pidetään taulua Morgen ved Ny-Hellesund (suom. Aamu Ny-Hellesundissa, 1885), joka on nykyisin Oslon kansallisgalleriassa. Taulusta on myös useampia vedoksia.[2]
Nielsen menetti vaimonsa ja kolme yhdestätoista lapsestaan kurkkumätäepidemiassa 1886, minkä jälkeen hänen taiteellinen innoituksensa jonkin verran laantui. Hän avioitui uudelleen kaksi vuotta myöhemmin Ambor Laura Møller Tandbergin kanssa,[1] mutta vanhuusaika teki matkustamisen hankalaksi. Hän maalasi kuitenkin yhä vielä 1920-luvullakin, muun muassa Sørlandet-pohjaisia aiheita, perustuen omiin muistikuviinsa ja aikaisempiin töihinsä.[2] Hänen viimeinen työnsä on keskeneräiseksi jäänyt Snæfok, Majorstuveien 8, joka kuvaa lumista kotitaloa tiiviissä lumisateessa.[1]
-
Aften ved kysten -
Aftenstemning, 1878 -
Morgen ved Ny-Hellesund (1885) -
Ænes ved Hardangerfjord (1886) -
Fjordparti (1890) -
Morgen (1900). Maalaus Nielsenin kotitalosta, Majorstuveien 8, Oslo. -
Aften ved Frederiksstad (1909) -
Ved Cadiz (1925).
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nielsenin maalauksia on pidetty hänen myöhempien aikalaistensa, kuten Erik Werenskioldin, taholta ensimmäisinä norjalaisina maisemamaalauksina, joiden asiallinen realismi muodosti kontrastin ajan romanttisemmille maisemakuvaustyyleille, kuten Düsseldorfin koulukunnalle.[2] 1880-luvun naturalismi ja sen edustajat Werenskiold ja Christian Skredsvig saivat paljon vaikutteita Nielsenilta ja häntä pidetään nykyisin eräänä Norjan tärkeimmistä maisemamaalauksen mestareista[1].
Oslon Frognerin kaupunginosassa on taiteilijan mukaan nimetty Amaldus Nielsens plass -niminen aukio.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g Lærerveiledning. Amaldus Nielsen og Olaf Isaachsen. Fra naturalisme til impresjonisme. 2007. Sørlandets Kunstmuseum. Arkistoitu 24.10.2007. Viitattu 11.6.2009. (norjaksi)
- ↑ a b c d e f Amaldus Nielsens malerisamling www.stenersen.museum.no. Stenersenmuseet. Arkistoitu 1.8.2008. Viitattu 11.6.2009. (norjaksi)
| ||||||||||||||||||
