Allan Gottleben
Allan Gabriel Gottleben (14. elokuuta 1895 Uusikirkko – 20. elokuuta 1958) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat merikapteeni Knut Filip Gottleben ja Emilia Katarina Palander. Hänet vihittiin ensimmäisen kerran avioliittoon vuonna 1924 Ebba Margareta Elisabet Lagerlöfin kanssa ja toisen kerran ensimmäisen vaimon kuoleman jälkeen (kuoli vuonna 1934) vuonna 1943 Mirjam Regina Sofia Estmanin kanssa, mutta tämä toinen avioliitto kariutui avioeroon joka tuli voimaan vuonna 1945 ja Gottleben avioitui vielä kolmannenkin kerran vuonna 1948 Elvira Maria Laulikin kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gottleben kävi viisi luokkaa Turun suomalaista reaalilyseota ja lukukauden Tampereen teknillistä opistoa sekä jatkoi opintojaan Mittweidan teknillisessä opistossa Saksassa vuonna 1914. Hän suoritti Laivuepäällikkökurssin vuonna 1923 ja lentokoneenohjaaja- ja tähystäjäkurssin vuosina 1921 ja 1925.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gottleben liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 31. tammikuuta 1916, josta hänet siirrettiin 53 muun miehen kera 2. lokakuuta 1917 perustettuun pataljoonan tiedonanto-osastoon.[3] Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Gottleben astui Suomen armeijan palvelukseen 11.2.1918 vänrikiksi ylennettynä ja saapui jääkärien jälkijoukon mukana Vaasaan 3. maaliskuuta 1918 aselaiva S/S Virgon sähköttäjänä. Hän oli sisällissodan aikana päämajan kipinälennätinaseman hoitajana ja otti osaa Tampereen ja Viipurin valloituksiin johtaneisiin sotatoimiin.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gottleben toimi sisällissodan jälkeen Vaasan radioaseman päällikkönä, josta hänet siirrettiin 3. syyskuuta 1918 Radiojoukkojen adjutantiksi sekä 19. toukokuuta 1919 alkaen Santahaminan radioaseman ja 7. tammikuuta 1920 Ilmavoimien telakkakomppanian päälliköksi.
Hän hoiti Ilmailupataljoonan komentajan tehtäviä 28. elokuuta – 8. marraskuuta 1920 välisen ajan, josta hänet määrättiin Maataistelulaivueen päälliköksi 28. joulukuuta 1920 ja Ilmailuosasto 1:n komentajaksi Uttiin 22. maaliskuuta 1922. Hänet komennettiin 19. joulukuuta 1924 ja siirrettiin 26. maaliskuuta 1925 Keski-Suomen rykmenttiin, missä hän toimi 3. konekiväärikomppanian päällikkönä, josta hänet siirrettiin 17. maaliskuuta 1926 alkaen Savon jääkärirykmentin 1. komppanian päälliköksi. Armeijasta hän erosi 18. maaliskuuta 1927 ja siirtyi Saimaan lauttausyhdistyksen apulaisuittopäälliköksi, missä tehtävässä toimi vuoteen 1931 saakka, jonka jälkeen hän siirtyi liikealalle.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gottleben osallistui talvisotaan Ilmavoimien Keskusvarikko 2:n päällikkönä, josta hänet siirrettiin jatkosodan puhjettua Vaasan sotilasläänin esikuntapäälliköksi, josta hänet komennettiin edelleen ulkomaalaisten vapaaehtoisten kokoamispaikan päälliköksi Turkuun, missä tehtävässä oli vuoteen 1943 saakka, jonka jälkeen hänet siirrettiin Jääkärisuojeluskunnan paikallispäälliköksi Helsinkiin. Sotien jälkeen hän siirtyi maanviljelijäksi kotitilalleen Kalantiin. Hänet on haudattu Kalantiin.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Suomalainen, Jaakko, Sundvall, Johannes, Olsoni, Emerik ja Jaatinen, Arno (toim.): Suomen jääkärit: toiminta sanoin ja kuvin II, 2. painos. Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia, 1933.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|