Alipogeenitiparvoveekki

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alipogeenitiparvoveekki
Systemaattinen (IUPAC) nimi
?
Tunnisteet
CAS-numero 929881-05-0
ATC-koodi C10AX10
PubChem ?
Kemialliset tiedot
Kaava ?
Moolimassa ?
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia ?
Puoliintumisaika ?
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Lupatiedot

EU 

Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus

Reseptivalmiste (FI)

Antotapa Intramuskulaarinen injektio

Alipogeenitiparvoveekki (kauppanimeltään Glybera) on geeniterapialääke lipoproteiinilipaasin (LPL) puutteen hoitoon. LPL:n puute on harvinainen sairaus, jossa geenivirheen vuoksi lipaasientsyymin aktiivisuus on madaltunut, mikä aiheuttaa triglyseridien määrän suurentumista verenkierrossa ja haimatulehduksia. Alipogeenitiparvoveekki-lääkeaineessa LPL:n geeni on yhdistetty AA-virukseen, joka toimii virusvektorina.[1]

Lääkemuoto ja antotapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Glybera on injektioneste, vahvuudeltaan 3 × 1012 genomikopiota/ml,[2] joka annetaan lihaksensisäisesti yhdellä kertaa useina pistoksina reisien ja säärten eri lihaksiin. Pistosten suuren määrän takia EMA:n yhteenvedossa suositellaan selkäydin- tai paikallispuudutusta. Lääke on hyväksytty käytettäväksi vain yhdellä hoitokerralla, koska sen toistuvasta antamisesta ei ole tietoja. Jotta ruumiin immuunijärjestelmä ei reagoisi voimakkaasti alipogeenitiparvoveekkiä vastaan, ennen hoidon antoa aloitetaan hylkimisenestolääkitys, jota jatketaan 12 viikon ajan hoidon jälkeen.[3][4]

Hyväksymisprosessi ja sääntely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alipogeenitiparvoveekin valmistajayritys Amsterdam Molecular Therapeutics haki lääkkeelle Euroopan lääkevirastolta (EMA) myyntilupaa vuodenvaihteen 2009–2010 tienoilla.[3][5] EMA:n pitkälle kehitettyjen terapioiden komitea (CAT) ei puoltanut myyntilupahakemusta, ja lääkevalmistekomitea (CHMP) suositti hakemuksen hylkäämistä. Hakija valitti päätöksestä, ja uudessa käsittelyssä CAT puolsi hakemusta mutta CHMP esitti jälleen sen hylkäämistä.[5]

Amsterdam Molecular Therapeutics ajautui hakuprosessissa taloudellisiin vaikeuksiin, ja uusi yritys UniQure Biopharma hankki Glyberan oikeudet ja jatkoi hakuprosessia. Euroopan komissio pyysi CHMP:ltä alipogeenitiparvoveekin uudelleenarviointia, missä taustalla oli lobbausta ja poliittista painetta. CHMP ei edelleenkään puoltanut myyntilupaa, mutta uudessa käsittelyssä 19. heinäkuuta 2012 se lopulta puolsi hakemusta.[5]

25. lokakuuta 2012 Euroopan komissio myönsi Glyberalle myyntiluvan ”poikkeusolosuhteissa”, mikä tarkoittaa, että lääkkeen markkinoijan on tutkittava lääkettä vielä sen markkinoille tulon jälkeen ja toimitettava potilaiden seurantatietoja rekisteritutkimuksesta. Myyntilupa myönnettiin haettua rajatumpaan käyttötarkoitukseen:[3] niille LPL:n puutosta sairastaville, joilla on ruokavaliohoidosta huolimatta vaikeita tai useita haimatulehduksia.[4] Glyberasta tuli ensimmäinen Euroopassa ja länsimaissa markkinoille hyväksytty geeniterapia-aine. Lääkkeelle oli tarkoitus hakea myyntilupaa myös Yhdysvalloista vuoden 2013 aikana.[5] Yhdysvaltalaisviranomaiset olisivat kuitenkin edellyttäneet uusia kalliita tutkimuksia, ja UniQure luopui aikomuksesta.[6]

Hyväksymisprosessin monimutkaisuus johtui siitä, että alipogeenitiparvoveekkiä oli tutkittu niin pienillä potilasmäärillä: kliiniset tutkimukset perustuivat vain 27 potilaan aineistoon, ja myöhemmissä käsittelyissä lääketieteellinen näyttö perustui enää 12 potilaaseen. Alipogeenitiparvoveekillä ei edes voitaisi tehdä satoja potilaita käsittäviä kolmannen vaiheen lääketutkimuksia, koska LPL:n puutos on niin harvinainen sairaus.[5]

Maailman kallein lääke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhden Glybera-hoidon hinta oli potilaan painosta riippuen noin miljoona Yhdysvaltain dollaria, mikä teki siitä maailman kalleimman lääkkeen. Vuoteen 2016 mennessä Glyberaa oli ostettu markkinoilta vain kerran, saksalaispotilaalle.[6] UniQure on tiedottanut, että erittäin vähäinen kysyntä huomioiden se ei aio hakea jatkoa Glyberan määräaikaiselle 25. lokakuuta 2017 päättyvälle myyntiluvalle.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Burnett, JR ja Hooper, AJ: Alipogene tiparvovec, an adeno-associated virus encoding the Ser(447)X variant of the human lipoprotein lipase gene for the treatment of patients with lipoprotein lipase deficiency. Current opinion in molecular therapeutics, 2009, 11. vsk, nro 6, s. 681–691. Tiivistelmä PubMedissä Viitattu 15.8.2013. (englanniksi)
  2. Assessment Report. Glybera, s. 12. Lontoo: Euroopan lääkevirasto, 2012. EMA/882900/2011. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 31.8.2013). (englanniksi)
  3. a b c Salmikangas, Paula: Alipogeenitiparvoveekki. Sic!, 2013, nro 1. Fimea. ISSN 1799-3911. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.8.2013.
  4. a b Glybera. Julkinen EPAR-yhteenveto (PDF) (EMA/506772/2012, EMEA/H/C/002145) 10/2012. Euroopan lääkevirasto. Viitattu 15.8.2013.
  5. a b c d e Ylä-Herttuala, Seppo: Geeniterapialääkkeet tekevät tuloaan. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim, 2013, 129. vsk, nro 8, s. 788–789. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. ISSN 0012-7183. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.8.2013.
  6. a b Regalado, Antonio: The World’s Most Expensive Medicine Is a Bust MIT Technology Review. 4.5.2016. Viitattu 30.4.2017. (englanniksi)
  7. uniQure Announces It Will Not Seek Marketing Authorization Renewal for Glybera in Europe 20.4.2017. Lexington ja Amsterdam: UniQure N.V. Viitattu 30.4.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]