Alina Szapocznikow

Alina Szapocznikov :Ystävyys, sosialistista realismia edustava veistos vuosilta 1953–1954.

Alina Szapocznikow (16. toukokuuta 1926 Kalisz, Puola – 2. maaliskuuta 1973 Passy, Ranska) oli puolalainen, juutalaistaustainen kuvanveistäjä. Hän työskenteli pääasiassa pronssin ja kiven parissa ja monet hänen töistään oli provokatiivisia. Tyyliltään ne lähenivät surrealismia , pop-taidetta ja uusrealismia.

Elämänvaiheita

Alina Szapocznikov syntyi keskiluokkaiseen puolanjuutalaiseen perheeseen. Isä oli ammatiltaan hammaslääkäri ja äiti oli lastenlääkäri. Lapsia oli Alinan lisäksi nuorempi veli. Isä kuoli vuonna 1938.

Toinen maailmansota alkoi 1. syyskuuta Saksan hyökättyä Puolaan. Kun Puola oli vallattu, aloittivat saksalaiset siellä juutalaisvainot. Alina Szapocznikov suljettiin äitinsä kanssa ensin Pabianicen ghettoon ja myöhemmin Łódźin ghettoon, missä työskenteli äitinsä kanssa sairaalassa. Vähän myöhemmin perhe kuljetettiin Auschwitziin, sieltä Bergen-Belseniin ja sieltä Theresienstadtiin, missä perheenjäsenet erotettiin toisistaan. Pikkuveli kuoli vuonna 1945.

Sodan jälkeen Szapocznikov jäi asumaan Tšekkoslovakiaan, otti kansalaisuuden ja liittyi maan kommunistiseen puolueeseen. Hän päätti ryhtyä taiteilijaksi, tarkemmin kuvanveistäjäksi ja pääsi opiskelemaan Otokar Velimskyn ateljeeseen taideteollisessa korkeakoulussa. Hän keskittyi tekemään veistoksia pronssista, kipsistä ja kivestä.

Szapocznikov pääsi jatkamaan opintojaan Pariisiin. Siellä hän tapasi tulevan aviomiehensä, taidehistorioitsija Ryzard Stanisławskin. Kahden vuoden Pariisissa oleskelun jälkeen, vuonna 1950, hän huomasi sairastavansa tuberkuloosia. Hän joutui oleskelemaan parantolassa kuukausia, kunnes hänet hoidettiin terveeksi tuolloin koekäytössä olleilla antibiooteilla. Tervehdyttyään hän muutti takaisin Puolaan, missä valtio tilasi häneltä useita sosialistista realismia edustaneita veistoksia.

Stalinin kuoleman jälkeen Puolan ja muiden sosialististen maiden kulttuurielämä vapautui. Myös Szapocznikovin ilmaisu monipuolistui. Hänen töissään ilmeni ensi kertaa kiinnostusta ihmiskehon fragmentaarisuuteen. Hän kiinnostui myös oman kehonsa kuvaamisesta, mikä ei ollut kuitenkaan narsismia. Muodot uusissa veistoksissa muuttuivat erikoisiksi, mutta niissä oli aina perustana biologiset hahmot. Lisäksi hänen töissään alkoi ilmetä huumoria ja ironiaa.

Puolan valtio tilasi Szapocznikovilta ehdotuksen Auschwitzin keskitysleirin muistomerkkiä varten vuonna 1958. Hän erosi miehestään ja tapasi uuden aviomehensä, graafikko Roman Cieślewiczin. Hän pääsi vuonna 1962 Puolan edustajaksi Venetsian biennaaliin, missä hänen töitää kiitteli ranskalainen kriitikko Pierre Restany. Näyttelyluetteloon kirjoitettiin, että Szapocznikovin työt oli betoniin valettua ihoa ja hengitystä. Biennaalin jälkeen hän muutti Pariisiin, missä innostui taiteen uusista tuulista, kuten pop-taiteesta.

Ranska tarjosi taiteilijalle vapaamman ja itsenäisemmän elämän. Sczapocznikov piti yksityisnäyttelyn vuonna 1967. Näyttely kiersi myös Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Varsovassa.Hän alkoi tehdä myös valokuvainstallaatioita. Käydessään Puolassa vuonna 1968 hän joutui todistamaan hallituksen tökeröä juutalaisvastaista kampanjaa, minkä johdosta juutalaiset muuttivat joukoittain pois maasta. Ranskassa hän näkee vuoden 1968 levottomuudet. Seuraavana vuonna hänellä todetaan syöpä, mutta hän jatkaa taiteen tekemistä loppuun asti.