Alif

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alif ilman tarkemerkkiä.

Alif (arab. ألف‎, ’alif, pers. ‏الف‎, alef) on arabialaisen kirjaimiston ensimmäinen kirjain. Se vastaa heprealaisen kirjaimiston kirjainta alef (א). Yksinään esiintyvä alif kirjoitetaan erillisenä pystyviivana (ا), ja toisen kirjaimen jälkeen se liitetään edeltävään kirjaimeen (esim. سا ). Lām-kirjaimen ja alifin yhdistelmällä on poikkeuksellinen ligatuurimuoto, joka yksinään esiintyvänä kirjoitetaan لا ja toisen kirjaimen jälkeen ‍لا (esim. سلا slā). Alifia tai -ligatuuria ei koskaan liitetä seuraavaan kirjaimeen.[1][2]

Historiallisesti alifilla on merkitty konsonanttiäännettä [ʔ]. Nykyarabiassa alifia käytetään ennen kaikkea pitkän vokaalin ā [aː] ilmaisemiseen.[1] Sillä voidaan merkitä myös glottaaliklusiilin jälkeistä lyhyttä vokaalia sanan alussa, jolloin konsonantti ilmaistaan alifin ylä- tai alapuolelle kirjoitettuna hamza-tarkkeena (أ tai إ).[1][2] Tarkkeellista muotoa آ (’alif madda) käytetään ilmaisemaan yhdistelmää ’ā [ʔaː], esimerkiksi sanassa ”Koraani” (arab. القرآن‎, al-Qur’ān).[1]

Persiassa alif äännetään sanan keskellä vokaalina â [ɒː] ja sanan alussa joko vokaalina a [æ], e [e] tai o [o] sanasta riippuen. Sanan alussa â kirjoitetaan madda-tarkkeellisella alifilla (آ).[3][4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Daniels, Peter T.: The World’s Writing Systems. Oxford University Press, 1996. ISBN 978-0-19-507993-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Bauer, Thomas: ”Arabic Writing”. Daniels 1996. Teoksen verkkoversio (viitattu 31.10.2014)
  2. a b Ager, Simon: Arabic Omniglot. Viitattu 31.10.2014. (englanniksi)
  3. Kaye, Alan S.: ”Adaptations of Arabic Script – Persian”. Daniels 1996. Teoksen verkkoversio (viitattu 31.10.2014)
  4. Ager, Simon: Persian Omniglot. Viitattu 31.10.2014. (englanniksi)