Alien 3
| Alien 3 | |
|---|---|
 Alien 3:n juliste. |
|
| Ohjaaja | David Fincher |
| Käsikirjoittaja |
David Giler Walter Hill Larry Ferguson |
| Tarina | Vincent Ward |
| Tuottaja |
Gordon Carroll David Giler Walter Hill |
| Säveltäjä | Elliot Goldenthal |
| Kuvaaja | Alex Thompson |
| Leikkaaja | Terry Rawlings |
| Pääosat |
Sigourney Weaver Charles S. Dutton Charles Dance Paul McGann Brian Glover Ralph Brown Danny Webb Christopher John Fields Holt McCallany Lance Henriksen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Brandywine Productions |
| Levittäjä | 20th Century Fox |
| Ensi-ilta |
 22. toukokuuta 1992 28. elokuuta 1992 |
| Kesto |
114 minuuttia (teatteriversio) 145 minuuttia (erikoisversio) |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 50–55 miljoonaa $ |
| Tuotto | 159 773 545 $ |
| Edeltäjä | Aliens – paluu |
| Seuraaja | Alien – ylösnousemus |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Alien 3 (tyyliteltynä Alien³) on vuonna 1992 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen tieteiselokuva, jonka ohjasi David Fincher. Se on jatkoa vuoden 1986 elokuvalle Aliens – paluu. Aiempien elokuvien tavoin pääosassa näytteli Sigourney Weaver.
Elokuva julkaistiin 22. toukokuuta 1992. Vaikka se tuotti vähemmän Yhdysvaltain lipputuloissa, se ansaitsi yli 100 miljoonaa dollaria Pohjois-Amerikan ulkopuolella.[1] Elokuva sai osakseen ristiriitaisia arvosteluja ja sitä miellettiin heikommaksi osaksi edeltäjiinsä nähden. Elokuvan ohjauksesta vastannut Fincher on sittemmin suhtautunut elokuvaan välttelevästi,[2] syyttäen elokuvan huonosta laadusta studiota.[3][4][5]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 2179, vain muutama tunti Aliens – paluun tapahtumien jälkeen. U.S.S. Sulaco -aluksella syttyy tulipalo, minkä seurauksena se laukaisee pakoaluksen avaruuteen. Alus pakkolaskeutuu Fiorina ”Fury” 161:lle, entiselle vankilaplaneetalle, jonne sen entiset vangit ovat halunneet jäädä asumaan vankilan lakkauttamisen jälkeen. Ellen Ripley (Sigourney Weaver) selviytyy pakkolaskusta, mutta aluksessa olleet noin kymmenenvuotias tyttölapsi Newt ja alikersantti Hicks ovat kuolleita sekä synteettinen androidi Bishop (Lance Henriksen) on toimintakyvytön. Ripley joutuu uhatuksi olemalla ainoa nainen murhaajien ja seksuaalirikollisten keskellä. Uskonnolliset vangit pysyvät kuitenkin vankilajohtaja Andrews’n (Brian Glover) ja hengellisen johtajan, Dillonin (Charles S. Dutton), komennuksessa.
Ripley pelkää Newtin saaneen Alien-alkion sisäänsä ja pyytää Clemens-nimistä lääkäriä (Charles Dance) suorittamaan tytön ruumiinavauksen. Vaikka jälkiä eliöstä ei löydy, Ripleyn pyynnöstä Newt ja Hicks polttohaudataan. Pakoaluksessa salamatkustanut facehugger on kuitenkin asettanut alkionsa erään vangin koiraan, josta syntyy uusi Alien. Andrews kertoo Ripleylle vankilan olevan täysin vapaa tuliaseista. Vangit odottavat pelastuksekseen Ripleyta tavoittelevaa Weyland-Yutanin alusta.
Aseettomat vangit joutuvat epätoivoiseen taisteluun Alienia vastaan. Poikkeuksellisesti Alien säästää Ripleyn hengen, jolloin tämä tajuaa kantavansa sisällään Alien-kuningattaren alkiota. Ripley käskee Dillonia tappamaan hänet ja tuhoamaan alkion, mutta taistelutahtoinen Dillon pitää Ripleyta hyvänä apuna Alienin tuhoamiseen.
Alienia vastaan käytyjen yhteenottojen jälkeen ainoat henkiin jääneet Ripley ja Morse (Danny Webb) tuhoavat Alienin käyttämällä tulikuumaa lyijyä. Weyland-Yutanin miehet, mukanaan Bishop-androidille identtinen Michael Bishop, ovat saapuneet paikalle ja yrittävät vakuuttaa Ripleyn suunnitelmistaan tuhota Alien. Ripley tietää yhtiön aikovan käyttää rotua taistelutarkoituksiin ja haluaa estää Alienin leviämisen. Ripley tuhoaa kuningataralkion ja itsensä hyppäämällä laavaa sisältävään masuuniin.
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
|
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan tekemisessä ilmeni vaikeuksia alusta alkaen, kun Fox-yhtiöiden johtaja Joe Roth hylkäsi vuonna 1987 alkuperäisen William Gibsonin kirjoittaman käsikirjoituksen kaksiosaiseen tarinaan, jossa Maa olisi jakautunut kylmän sodan vastapuolien mukaisesti kahtia ja Weyland-Yutani joutuisi kamppailemaan asemastaan. Syy hylkäykseen oli, että elokuvan pääosaan oli alun perin kaavailtu Michael Biehniä, joka näytteli alikersantti Hicksia Aliens – paluussa, ja Sigourney Weaverin esittämä Ellen Ripley olisi ollut ainoastaan sivuosassa. Vaikka Ripleyn piti olla taas pääosassa elokuvan jälkimmäisessä osassa, Roth katsoi Ripleyn olevan niin oleellinen osa Alien-sarjaa, ettei häntä voinut sivuuttaa.
Elokuvan ohjaaja vaihtui myös useita kertoja projektin aikana; muun muassa Renny Harlinin piti ohjata elokuva, jolloin sen ilmestymisajankohdaksi oli vielä suunniteltu vuoden 1990 alkupuoliskoa.[6] Hän kuitenkin jätti projektin. Myös ensimmäisen Alien-elokuvan ohjaajaa Ridley Scottia lähestyttiin asiassa. Lopulta ohjaajaksi valittiin aiemmin musiikkivideoita ohjannut David Fincher, joka on myöhemmin sanonut, että hän joutui vain myötäilemään tuottajien päätöksiä ja tekemään elokuvasta mahdollisimman kaupallisen.
Vuonna 2003 elokuvasta julkaistiin DVD:llä teatteriversion rinnalla uusi versio, ns. assembly cut, joka on noin 30 minuuttia pidempi kuin vuoden 1992 teatteriversio, ja jossa juonta on muutettu huomattavasti ja uusia erikoistehosteita lisätty. David Fincher ei osallistunut uuden version tekoon. Kun Alien 3 julkaistiin Blu-raylla vuonna 2010, uutta versiota korjailtiin vielä hiukan ja Sigourney Weaver, Charles Dance sekä Lance Henriksen äänittivät dialogia uudelleen.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ David Hochman: Beauties and the Beast. Entertainment Weekly, 1997.
- ↑ Transcript of the Guardian interview with David Fincher at BFI Southbank
- ↑ Stephan Littger: Director's Cut: Picturing Hollywood in the 21st Century, 2006. ISBN 082641902X.
- ↑ Alien 3 is far from the worst Alien movie. In fact, it's pretty great.
- ↑ Embracing the Grime and Grandeur of ALIEN 3 on its 25th Anniversary (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Mitä Missä Milloin 1990 (Otava), s. 384.
|