Alice Hamilton
| Alice Hamilton | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. helmikuuta 1869 New York, Yhdysvallat |
| Kuollut | 22. syyskuuta 1970 (101 vuotta) Hadlyme, Connecticut, Yhdysvallat |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Michiganin yliopisto |
| Instituutti | Harvardin yliopisto |
| Tutkimusalue | työlääketiede |
Alice Hamilton (27. helmikuuta 1869 New York, Yhdysvallat – 22. syyskuuta 1970 Hadlyme, Connecticut, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen lääkäri ja lääketieteen tutkija, joka oli Yhdysvalloissa työlääketieteen edelläkävijöitä.
Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alice syntyi 1869 New Yorkissa Montgomery ja Gertrude Hamiltonille. Hän oli toinen perheen viidestä lapsesta. Hänellä oli neljä siskoa ja yksi veli; isosiskosta Edithistä tuli tunnettu antiikintutkija.[1][2][3]
Hamiltonin sisarukset kasvoivat Indianan Fort Waynessä isoisänsä hankkimalla maatilalla. Hamiltonit elivät varsin selkeästi omassa yhteisössään, jossa asui useita lähisukulaisia isoisän testamenttaamalla maa-alueella.[2]
Alice ja hänen siskonsa saivat varhaiskasvatuksensa kotiopetuksessa, ja he opeiskelivat aineita, joita heidän vanhempansa pitivät tärkeinä eli kieli, kirjallisuutta ja historiaa.[3] Hamiltonien sukutapojen mukaisesti Alice lähetettiin 17-vuotiaana Sarah Porterin kouluun Farmingtoniin Connecticutiin. Koulussa oppilaat saivat itse valita aineensa, ja Hamiltonin omaelämäkerran mukaan opetus oli ”maailman huonointa”.[2]
Hamilton päätti jatkaa palattuaan Indianaan opiskeluja ja halusi opiskella lääketiedettä. Hän onnistui saamaan isältään luvan opiskella Michiganin yliopiston lääketieteellisessä. Lääkäriksi hän valmistui 1893.[3] Yhdysvalloissa oli 1890-luvulla noin 4 500 naislääkäriä, mutta heistä suurin osa opiskeli naisille suunnatuissa korkeakouluissa. Hamiltonin valinta opiskella Michiganin yliopistossa oli ajalleen poikkeuksellinen.[2]
Hamilton suoritti harjoittelujakson Minneapolisin sekä Uuden-Englannin naisten ja lasten sairaaloissa. Monet yhdysvaltalaiset lähtivät 1800-luvun lopulla suorittamaan jatko-opintoja Eurooppaan. Hamiltonkin suoritti vuosina 1895–1897 bakteriologian ja patologian opintoja Münchenin ja Leipzigin yliopistoissa.[1]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.
Hamiltonista muutti 1897 Chicagoon saatuaan paikan Northwestern-yliopiston naisten lääketieteellisen koulun patologian professorina. Hän asettui pian asumaan Jane Addamsin perustamaan setlementtitalo Hull Houseen. Siellä hän näki läheltä köyhien työläisten ongelmia ja alkoi kiinnostua erityisesti työhon liittyvistä vammoista ja sairauksista. Teollisuuslääketiede oli vielä Yhdysvalloissa varsin tuntematon erikoisala, vaikka Euroopassa asiasta oltiinkin jon tehty tutkimuksia. Hamilton tutustui niihin ja julkaisi 1908 ensimmäisen artikkelinsa aiheesta.[1]
Hamilton valittiin 1910 Illinoisin ammattitautien komissioon, joka oli alansa ensimmäinen Yhdysvalloissa.[1] Hamilton sai tehtäväkseen tutkia teollisuuden sairauksia ja kuolleisuutta, ja hän keskittyi erityisesti lyijymyrkytyksiin tehtaissa, jotka valmistivat emaleita, maaleja ja kumia.[3]
Hamilton vieraili tehtaissa ja työntekijöiden kotona sekä tutki sairaaloiden arkistoja ja päätteli, että monet sairaudet ja kuolemat johtuivat työolosuhteista. Hän havaitsi, että yli 70 erilaista tuotantomenetelmää saattoi aiheuttaa lyijymyrkytyksiä. Hän pystyi vuodesta 1913 tekemään tutkimuksia koko Yhdysvalloissa saatuaan paikan Yhdysvaltain työministeriöstä.[3]
Harvardin yliopisto perusti 1919 teollisuuslääketieteen osaston ja palkkasi Hamiltonin apulaisprofessoriksi.[1] Hän oli Harvardin historian ensimmäinen nainen opetushenkilökunnassa. Yliopisto hyväksyi vielä tuolloin vain miesopiskelijoita, eikä Hamiltonkaan saanut muun muassa osallistua henkilökunnan kerholle.[3]
Hamilton jatkoi Harvardin-aikanaan myös ahkeraa kenttätutkimusta, ja vuosina 1924–1930 hän oli Kansainliiton terveyskomissiossa. Hänet kutsuttiin 1924 Neuvostoliittoon tarkastamaan siellä tehtyä teollisuuslääketieteen tutkimusta. Hamilton jatkoi tutkimusuraansa 1930-luvulle saakka, ja hän kirjoitti Harvardissa kaksi merkittävää teosta, Industrial Poisons in the United States ja Industrial Toxins'.[3]
Hamilton jäi eläkkeelle 65-vuotiaana, joka oli Harvardissa pakollinen eläkeikä.[3] Hän toimi eläköitymisen jälkeen muun muassa liittovaltion työstandardien osaston lääketieteellisenä neuvonantajana.[1] Hän kirjoitti myös omaelämäkerran Exploring the Dangerous Trades, joka julkaistiin 1943.[3]
Hamilton eli viimeiset vuosikymmenensä Hadlymessä Connecticutissa, johon hän oli muutanut 1920. Hän kuoli siellä syyskuussa 1970, ja hänet haudattiin Coven hautausmaalle.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Dr. Alice Hamilton Changing the Face of the Medicine. 3.6.2015. U.S. National Library of Medicine. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d Alice Hamilton and the Development of Occupational Medicine Chemical Landmarks. American Chemical Society. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Alex Gerrish: Alice Hamilton: The Nation’s Leading Expert on Industrial Diseases Connecticuthistory.org. Viitattu 28.4.2024. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Alice Hamilton Wikimedia Commonsissa
