Lyijymyrkytys

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ihmisen lyijymyrkytys näkyy röntgenkuvassa tunnusomaisena tihentymänä luun metafyseaalisella vyöhykkeellä.

Lyijymyrkytys on elimistön myrkytystila, joka aiheutuu lyijystä kehossa. Lyijy häiritsee useita kehon prosesseja ja on myrkyllistä monissa elimissä ja kudoksissa, kuten sydämessä, luissa, munuaisissa ja hermostossa.

Lyijymyrkytyksen johtava syy on lyijyä sisältävä maali, lyijymaali.[1] Yhdysvalloissa lyijymaalilla on maalattu erityisesti ikkunoita ja ovia, mutta myös kokonaisia asuntoja. 1920-luvulla lyijymaali on ollut kallein ja kestävin maali. Yhdysvalloissa lyijymaalin käyttö kiellettiin vasta vuonna 1978. Lyijymyrkytyksen aiheuttaa irtoavien maalilastujen syöminen. Maalilastujen syömisen lisäksi lapset imevät sormiaan ja hengittävät pölyä.[2]

Myrkytystilan oireisiin kuuluu muun muassa pahoinvointia, kipua ja anemiaa[3]. Lyijymyrkytys saattaa johtaa kuolemaan. Akuutit lyijymyrkytykset ovat paljon harvinaisempia kuin myrkytykseen johtava krooninen altistuminen lyijylle. Akuutti lyijymyrkytys johtuu lähes aina (elimistöön huonoliukoisten) lyijysuolojen nauttimisesta. Oireet ovat paikallisia ruoansulatuskanavan oireita (jano, metallinmaku suussa, vatsakipu, oksentelu, ripuli tai ummetus, lyijysulfidi voi värjätä ulosteen mustaksi), sokki ja munuaisten vaurioitumisen oireita kuten oliguria ja virtsan koostumuksen muutokset, keskushermoston oireet sekä hemolyysi. Mikäli potilas paranee, jatkossa seuraavat usein kroonisen lyijymyrkytyksen oireet.[4][5]

Lyijyn puoliintumisaika veressä on 30–40 päivää. Altistuminen aiheuttaa verenmuodostuksen häiriön. Luustoon siirryttyään lyijyn puoliintumisaika on 20 vuotta.[6]

Lyijymyrkytystä voidaan hoitaa kelatoivilla aineilla, kuten EDTA:lla, jotka sitovat metallia itseensä ja sitten poistuvat elimistöstä virtsan mukana. EDTA:n lisäksi eritoten lapsilla käytetään dimerkaprolia. Myös suun kautta annettu penisillamiini ja DMSA (meso-2,3-dimerkaptomeripihkahappo) toimivat vasta-aineina. Kelatoivalla aineella tapahtuva hoito on aiheellinen, kun veren lyijypitoisuus ylittää 2,5 μmol/l (50 μg/100 ml)[4][5]

Orgaanisilla lyijy-yhdisteillä, jotka rasvaliukoisina ovat todennäköisesti myrkyllisempiä kuin epäorgaaniset, oireet tulevat nopeasti ja keskushermostollisina. Oireita ovat unettomuus, houretila (delirium), puutteet älyllisissä toiminnoissa, vapina, hallusinaatiot ja kouristukset[4]. Tunnetuin ja eniten tuotettu organolyijy-yhdiste on tetraetyylilyijy. Lyijyttömään bensiiniin siirtyminen (tetraetyylilyijyn käyttö moottorin nakutuksen estoaineena lopetettu) on merkittävästi pienentänyt sekä ympäristön että ihmisten veren lyijypitoisuutta.

Puhekielessä lyijymyrkytyksellä voidaan tarkoittaa myös sitä, että joku ammutaan (esim. "sai lyijymyrkytyksen").

Lyijy laskee älykkyysosamäärää 6,9 pisteellä 30 μg/dL veren pitoisuudella, ja suurin osa siitä, 3,9 pisteen lasku, aiheutuu alle 10 μg/dL veren pitoisuudella.[7]

Vuonna 1996 Herbert Needleman julkaisi tutkimuksen, jossa todettiin lyijyn heikentävän sille altistuneen ihmisen kykyä hillitä impulsseja, ja lyijyn olevan yhteydessä antisosiaaliseen ja aggressiiviseen käyttäytymiseen sekä rikollisuuteen.[8] Vuonna 2000 Rick Nevin julkaisi tutkimuksen, jossa todettiin lyijyn alentavan älykkyyosamäärää ja vaikuttavan väkivaltaiseen rikollisuuteen ja avioliiton ulkopuolisiin raskauksiin.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. https://www.webmd.com/children/what-is-lead-poisoning
  2. https://yle.fi/uutiset/3-9232394
  3. Perustelumuistio epäorgaanisen lyijyn biologisen altistumisindikaattorin raja-arvon uusimiselle (PDF) Työterveyslaitos. Viitattu 29.12.2015.
  4. a b c Henry Matthew, A.A.H. Lawson: Treatment of Common Acute Poisonings, s. 123-126. 3. painos. Churchill Livingstone, 1975. ISBN 0 443 01217 2. (englanniksi)
  5. a b Hannu Komulainen ja Jouko Tuomisto: Metallit ja metalloidit: Lyijy (pdf) (s. 1066-1069) Farmakologia ja toksikologia. Kuopio: Kustannus Medicina Oy. Viitattu 31.12.2015.
  6. Eija Riitakorpi: Lyijymyrkytys 26.11.2015. Työterveyslaitos. Viitattu 29.12.2015.
  7. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1257652/
  8. https://www.nytimes.com/1996/02/07/us/aggressiveness-and-delinquency-in-boys-is-linked-to-lead-in-bones.html
  9. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10845777

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.