Lyijymyrkytys

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ihmisen lyijymyrkytys näkyy röntgenkuvassa tunnusomaisena tihentymänä luun metafyseaalisella vyöhykkeellä.

Lyijymyrkytys on elimistön myrkytystila, joka aiheutuu lyijystä kehossa. Lyijy häiritsee useita kehon prosesseja ja on myrkyllistä monissa elimissä ja kudoksissa, kuten sydämessä, luissa, munuaisissa ja hermostossa. Lyijyaltistukselle ei ole tunnettua turvallista rajaa, vaan lyijy on ihmiselle aina haitaksi. Orgaaninen lyijy on epäorgaanista lyijyä vaarallisempaa, koska aikuiset absorpoivat epäorgaanisesta lyijystä 20 prosenttia ja lapset 50 prosenttia, kun taas orgaaninen lyijy absorpoituu lähes kokonaan.[1]

Lyijymyrkytyksen lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyijymyrkytyksen tärkein syy on lyijyä sisältävä maali, lyijymaali.[2] Yhdysvalloissa lyijymaalilla on maalattu erityisesti ikkunoita ja ovia, mutta myös kokonaisia asuntoja. 1920-luvulla lyijymaali on ollut kallein ja kestävin maali. Yhdysvalloissa lyijymaalin käyttö kiellettiin vasta vuonna 1978. Lyijymyrkytyksen aiheuttaa irtoavien maalilastujen syöminen. Maalilastujen syömisen lisäksi lapset imevät sormiaan ja hengittävät pölyä.[3] Historiassa lyijyasetaattia on käytetty makeutusaineena, sillä se on maultaan makeaa. Rooman valtakunnassa lyijyasetaattia kutsuttiin sanalla sapa ja sitä lisättiin viiniin sen makeuttamiseksi.[4] Etenkin Yhdysvalloissa on käytetty lyijyvetyarsenaattia hyönteismyrkkynä[5]. Sen käyttö aloitettin torjumalla metsätaloudelle haittaa aiheuttavaa lehtinunnaa Massachusettsin osavaltiossa vuonna 1892[6]. Sitä on käytetty myös omenapuille haittaa aiheuttavaa omenakääriäistä vastaan ja perunalle haitallista koloradokuoriasta vastaan[7].

Nykyään lyijyaltistuksen suurin lähde on hiilivoimaloiden päästämät ilmakehän hiukkaset[8]. Lyijyä on myös vesijohtovedessä. Yhdysvalloissa vesijohtoveden lyijypitoisuuden sallittu raja on 15 ppb, mutta 18 miljoonaa yhdysvaltalaista saa vesijohtovettä jonka lyijypitoisuus on tätä korkeampi.[9] Pienet lapset voivat lisäksi panna suuhunsa maata jossa on lyijyä.[10]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrkytystilan oireisiin kuuluu muun muassa pahoinvointia, kipua ja anemiaa[11]. Lyijymyrkytys saattaa johtaa kuolemaan. Akuutit lyijymyrkytykset ovat paljon harvinaisempia kuin myrkytykseen johtava krooninen altistuminen lyijylle. Akuutti lyijymyrkytys johtuu lähes aina (elimistöön huonoliukoisten) lyijysuolojen nauttimisesta. Oireet ovat paikallisia ruoansulatuskanavan oireita (jano, metallinmaku suussa, vatsakipu, oksentelu, ripuli tai ummetus, lyijysulfidi voi värjätä ulosteen mustaksi), sokki ja munuaisten vaurioitumisen oireita kuten oliguria ja virtsan koostumuksen muutokset, keskushermoston oireet sekä hemolyysi. Mikäli potilas paranee, jatkossa seuraavat usein kroonisen lyijymyrkytyksen oireet.[12][13]

Lyijyn puoliintumisaika veressä on 30–40 päivää. Altistuminen aiheuttaa verenmuodostuksen häiriön. Luustoon siirryttyään lyijyn puoliintumisaika on 20 vuotta.[14]

Lyijymyrkytystä voidaan hoitaa kelatoivilla aineilla, kuten EDTA:lla, jotka sitovat metallia itseensä ja sitten poistuvat elimistöstä virtsan mukana. EDTA:n lisäksi eritoten lapsilla käytetään dimerkaprolia. Myös suun kautta annettu penisillamiini ja DMSA (meso-2,3-dimerkaptomeripihkahappo) toimivat vasta-aineina. Kelatoivalla aineella tapahtuva hoito on aiheellinen, kun veren lyijypitoisuus ylittää 2,5 μmol/l (50 μg/100 ml)[12][13]

Orgaanisilla lyijy-yhdisteillä, jotka rasvaliukoisina ovat todennäköisesti myrkyllisempiä kuin epäorgaaniset, oireet tulevat nopeasti ja keskushermostollisina. Oireita ovat unettomuus, houretila (delirium), puutteet älyllisissä toiminnoissa, vapina, hallusinaatiot ja kouristukset[12]. Tunnetuin ja eniten tuotettu organolyijy-yhdiste on tetraetyylilyijy. Lyijyttömään bensiiniin siirtyminen (tetraetyylilyijyn käyttö moottorin nakutuksen estoaineena lopetettu) on merkittävästi pienentänyt sekä ympäristön että ihmisten veren lyijypitoisuutta.

Joissain harvinaisissa tapauksissa lyijymyrkytys on aiheutunut sairaudesta joka kiihdyttää luun uusiutumista. Lyijy keräytyy luihin, ja kilpirauhaseen liittyvät Gravesin tauti ja toksinen kilpirauhasen laajentuma, voivat vapauttaa lyijyä luukudoksesta.[15] Tällöin on kyse tyreotoksikoosista, jossa luun uusiutumisen kiihtyminen vapauttaa luukudokseen kertynyttä lyijyä.[16]

Ruumiintoimintojen häiriintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aivojen toiminta ja älykkyysosamäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyijy laskee älykkyysosamäärää 6,9 pisteellä 30 μg/dL veren pitoisuudella, ja suurin osa siitä, 3,9 pisteen lasku, aiheutuu alle 10 μg/dL veren pitoisuudella.[17]

Vuonna 1996 Herbert Needleman julkaisi tutkimuksen, jossa todettiin lyijyn heikentävän sille altistuneen ihmisen kykyä hillitä impulsseja, ja lyijyn olevan yhteydessä antisosiaaliseen ja aggressiiviseen käyttäytymiseen sekä rikollisuuteen.[18] Vuonna 2000 Rick Nevin julkaisi tutkimuksen, jossa todettiin lyijyn alentavan älykkyyosamäärää ja vaikuttavan väkivaltaiseen rikollisuuteen ja avioliiton ulkopuolisiin raskauksiin.[19]

Kilpirauhasen fysiologia ja kilpirauhasen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkea veren lyijypitoisuus saattaa vaikuttaa kilpirauhasen fysiologiaan.[20] Eräässä lampailla tehdyssä tutkimuksessa lyijyasetaatin annostelu lampaille matalalla annoksella 5 mg/kg/vuorokausi kahdeksan viikon aikana johti kilpirauhasen vajaatoimintaan, huomattavan mataliin tyreotropiinin (TSH) ja mataliin T3- ja T4-pitoisuuksiin. Tyreotropiinin taso putosi noin kuudesosaan ja T3- ja T4-hormonien tasot putosivat noin puoleen.[21] Alustavien tutkimusten mukaan kilpirauhasen toiminta ja kilpirauhashormonit äidin raskausaikana saattavat olla yhteydessä lapsen homoseksuaalisuuteen.[22][23][24][25]

Skitsofrenia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2004 on löydetty että sikiöaikainen lyijyaltistus ja skitsofrenia myöhemmin elämässä saattavat liittyä toisiinsa.[26][27][28] Vuonna 2009 teoriaa on kehitetty pidemmälle[29]. Vuonna 2013 on julkaistu tutkimus jonka mukaan sikiöaikainen lyijyaltistus altistaa skitsofrenialle myöhemmin elämässä. Lyijyaltistus ei ole itsessään riittävä, vaan lyijyn on estettävä N-metyyli-D-aspartaattireseptori (NMDAR), joka vaikuttaa aivojen kehitykseen, oppimiseen ja muistiin.[30][31][32]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. https://www.atsdr.cdc.gov/csem/csem.asp?csem=34&po=9
  2. What Is Lead Poisoning?
  3. Lyijymyrkytykset nousivat demokraattien vaaliteemaksi
  4. Sugar of Lead: A Deadly Sweetener
  5. https://echa.europa.eu/documents/10162/13640/lead_hydrogen_arsenate_en.pdf
  6. lead arsenate
  7. https://www.ct.gov/caes/lib/caes/documents/publications/bulletins/b208.pdf
  8. "Lead in Children’s Blood Is Mainly Caused by Coal-Fired Ash after Phasing out of Leaded Gasoline in Shanghai" (15 June 2010). Environmental Science & Technology 44 (12): 4760–4765. doi:10.1021/es9039665. 
  9. https://www.nrdc.org/resources/whats-your-water-flint-and-beyond
  10. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9760473
  11. Perustelumuistio epäorgaanisen lyijyn biologisen altistumisindikaattorin raja-arvon uusimiselle (PDF) Työterveyslaitos. Viitattu 29.12.2015.
  12. a b c Henry Matthew, A.A.H. Lawson: Treatment of Common Acute Poisonings, s. 123-126. 3. painos. Churchill Livingstone, 1975. ISBN 0 443 01217 2. (englanniksi)
  13. a b Hannu Komulainen ja Jouko Tuomisto: Metallit ja metalloidit: Lyijy (pdf) (s. 1066-1069) Farmakologia ja toksikologia. Kuopio: Kustannus Medicina Oy. Viitattu 31.12.2015.
  14. Eija Riitakorpi: Lyijymyrkytys 26.11.2015. Työterveyslaitos. Viitattu 29.12.2015.
  15. "Lead poisoning secondary to hyperthyroidism: report of two cases" (1 February 1998). European Journal of Endocrinology 138 (2): 185–188. PMID 9506864. 
  16. "Lead poisoning from mobilization of bone stores during thyrotoxicosis" (1 March 1994). American Journal of Industrial Medicine 25 (3): 417–424. PMID 8160659. 
  17. "Low-Level Environmental Lead Exposure and Children’s Intellectual Function: An International Pooled Analysis" (1 July 2005). Environmental Health Perspectives 113 (7): 894–899. doi:10.1289/ehp.7688. PMID 16002379. PMC:PMC1257652. 
  18. Aggressiveness and Delinquency In Boys Is Linked to Lead in Bones
  19. Nevin, R. (1 May 2000). "How lead exposure relates to temporal changes in IQ, violent crime, and unwed pregnancy". Environmental Research 83 (1): 1–22. doi:10.1006/enrs.1999.4045. PMID 10845777. 
  20. "Effects of lead on thyroid functions in lead-exposed workers" (1 January 2010). Open Medicine 5 (2). doi:10.2478/s11536-009-0092-8. 
  21. Badiei, K.; Nikghadam, P.; Mostaghni, K. and Zarifi, M. Effect of lead on thyroid function in sheep. Iranian Journal of Veterinary Research, Shiraz University, Vol. 10, No. 3, Ser. No. 28, 2009 http://ijvr.shirazu.ac.ir/article_1696_0d0c3ff42cbc25c34d9b1a61611839f5.pdf
  22. "Genome-Wide Association Study of Male Sexual Orientation" (1 December 2017). Scientific Reports 7 (1). doi:10.1038/s41598-017-15736-4. 
  23. Sabuncuoglu, Osman (30 September 2015). "High Rates of Same-Sex Attraction/Gender Nonconformity in the Offspring of Mothers with Thyroid Dysfunction During Pregnancy: Proposal of Prenatal Thyroid Model". Mental Illness 7 (2). doi:10.4081/mi.2015.5810. PMID 26605033. PMC:PMC4620281. 
  24. Mullen, Jeffrey (23 June 2016). "A Link Between Maternal Thyroid Hormone and Sexual Orientation?". Mental Illness 8 (1). doi:10.4081/mi.2016.6591. PMID 27403279. PMC:PMC4926038. 
  25. Sabuncuoglu, Osman (23 October 2017). "Towards a further understanding of prenatal thyroid theory of homosexuality: Autoimmune thyroiditis, polycystic ovary syndrome, autism and low birth weight". Mental Illness 9 (2). doi:10.4081/mi.2017.7325. PMID 29142667. PMC:PMC5661141. 
  26. Prenatal lead exposure linked to schizophrenia
  27. "Prenatal lead exposure, delta-aminolevulinic acid, and schizophrenia" (1 April 2004). Environmental Health Perspectives 112 (5): 548–552. doi:10.1289/ehp.6777. PMID 15064159. PMC:PMC1241919. 
  28. Guilarte, Tomás R. (1 September 2004). "Prenatal Lead Exposure and Schizophrenia: A Plausible Neurobiologic Connection". Environmental Health Perspectives 112 (13): A724. PMID 15345353. PMC:PMC1247541. 
  29. Guilarte, Tomás R. (1 May 2009). "Prenatal Lead Exposure and Schizophrenia: Further Evidence and More Neurobiological Connections". Environmental Health Perspectives 117 (5): A190–A191. doi:10.1289/ehp.0800484. PMID 19478978. PMC:PMC2685858. 
  30. Lead Acts to Trigger Schizophrenia - Columbia University Mailman School of Public Health
  31. Toxic Metals: Lead Exposure Can Incite Schizophrenia 31 May 2013.
  32. "Chronic Exposure of Mutant DISC1 Mice to Lead Produces Sex-Dependent Abnormalities Consistent With Schizophrenia and Related Mental Disorders: A Gene-Environment Interaction Study" (28 May 2013). Schizophrenia Bulletin 40 (3): 575–584. doi:10.1093/schbul/sbt071. 

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]