Siirry sisältöön

Ali Bongo Ondimba

Wikipediasta
1 muutos tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 13. maaliskuuta 2025.
Ali Bongo Ondimba
Ali Bongo Ondimba vuonna 2022.
Ali Bongo Ondimba vuonna 2022.
Gabonin presidentti
16. lokakuuta 2009 – 30. elokuuta 2023
Pääministeri Paul Biyoghé Mba
Raymond Ndong Sima
Daniel Ona Ondo
Emmanuel Issoze-Ngondet
Julien Nkoghe Bekale
Rose Christiane Raponda
Varapresidentti Pierre-Claver Maganga Moussavou
Edeltäjä Rose Francine Rogombé (vt.)
Omar Bongo
Seuraaja Brice Clotaire Oligui Nguema (sotilasjuntan puhemies)
Gabonin puolustusministeri
1999–2009
Gabonin ulkoministeri
1989–1991
Henkilötiedot
Syntynyt9. helmikuuta 1959 (ikä 66)
Ranska Brazzaville, Ranskan Keski-Afrikka
Puoliso Sylvia Bongo Ondimba
Lapset 4
Tiedot
Puolue PDG
Koulutus Oikeustieteen tohtori
Tutkinnot Sorbonne, Pariisi
Uskonto islam
Aiheesta muualla
www.presidentalibongo.com

Ali-Ben Bongo Ondimba (syntyjään Alain Bernard Bongo, s. 9. helmikuuta 1959) on gabonilainen entinen poliitikko, maan entinen presidentti ja maan edesmenneen presidentin Omar Bongon poika ja entinen Parti Démocratique Gabonais -puolueen varapuheenjohtaja.

Tausta ja yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bongo syntyi Brazzavillessä ja kävi koulua Ranskassa yhdeksänvuotiaasta asti. Hän väitteli oikeustieteestä Sorbonnessa ja alkoi osallistua politiikkaan vuonna 1981. Isänsä valtakaudella hän toimi Gabonin ulkoministerinä 1989–1991 ja puolustusministerinä 1999–2009.[1] Isä ja poika kääntyivät muslimeiksi vuonna 1973 ja muuttivat samalla nimensä.[1]

Bongolla on kolme biologista lasta, ja hän on adoptoinut neljännen lapsen Marokosta.[2]

Ali Bongon tiedetään harrastavan autojen keräilyä. France 24 kertoi, että neljä kuukautta presidentiksi valintansa jälkeen hän tilasi 29 luksusautoa sveitsiläisen yhtiön kautta. Vuonna 2012 Librevillen Cité de la Démocratie -kompleksissa, joka käsittää muun muassa presidentin toimiston ja ministeriöitä, oli parkissa 400 luksusautoa.[3]

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isänsä kuoltua nelikymmenvuotisen presidenttikautensa jälkeen Ali-Ben Bongo asettautui PDG:n presidenttiehdokkaaksi elokuun 2009 vaaleihin. Ali Bongon ilmoitettiin saaneen 42 % äänistä ja tulleen siten valituksi maan presidentiksi. Oppositio kiisti tuloksen ja Librevillessa ja Port-Gentilissa puhkesi levottomuuksia ja hyökkäyksiä ulkomaalaisia vastaan ja Ranskan lähetystö sytytettiin tuleen.[4] Ali Bongo astui virkaansa 16. lokakuuta 2009.

Kesäkuussa 2011 Bongo vieraili Valkoisessa talossa Yhdysvaltain presidentti Barack Obaman vieraana.[5] Bongoa on pidetty Obaman luottomiehenä Afrikassa. Gabon sai vuosiksi 2010–2011 YK:n turvallisuusneuvoston jäsenpaikan ja tuki Yhdysvaltain suunnitelmia muun muassa Libyan johtaja Muammar Qaddafin syrjäyttämisestä ja käytti vaikutusvaltaansa muiden Afrikan johtajien saamisesta sen taakse. Niinpä Bongo oli ensimmäinen Afrikan johtaja, joka yöpyi Yhdysvaltain presidentin yksityisessä vierastalossa Blair Housessa, ja vuonna 2014 hän oli kunniapaikalla Obaman vieressä Afrikan johtajien kokouksessa Washingtonissa.[6]

Bongo valittiin niukasti uudelleen elokuun lopussa 2016. Hän sai vaalilautakunnan tulosten mukaan 49,8 % äänistä, kun opposition Jean Ping sai 48,23 %. Maassa puhkesi tämän jälkeen levottomuuksia ja ryöstelyä. Mellakoitsijat sytyttivät maan parlamenttirakennuksen tuleen, ja turvallisuusjoukot ja poliisi hyökkäsivät oppositiopuolueen päämajaan.[7][8]

Bongo kärsi sairauskohtauksen lokakuussa 2018 vieraillessaan Saudi-Arabiassa. Hän toipui Riadissa ja Marokossa, eikä häntä nähty julkisesti yli vuoteen. Joulukuussa 2019 Bongo piti neliminuuttisen puheen Keski-Afrikan valtioiden talousyhteisön (ECCAS) kokouksessa suuremmitta ongelmitta.[9]

Lokakuussa 2021 Ali Bongon nimi nousi esille Pandoran papereissa jotka kertovat offshore-yritysten käytöstä veroparatiiseissa. Ali Bongolla oli kaksi nyttemmin jo lakkautettua hallintayhtiötä, joiden omistuksia ei tunneta.[10]

Jälkeenpäin anglosaksinen media ylisti Bongoa ja sanoi hänen olevan suosittu. Bongo kävi koulunsa Ranskassa ja opiskeli Sorbonnessa. Ranskalaisen kulttuuriin, kuten ruoan ja elokuvien sanotaan olleen edelleen suosittua Gabonissa, mutta ranskalaisten poliitikkojen ja maan vaikutusvallan olevan erityisen epäsuosittua kansan keskuudessa, rikkainta eliittiä lukuun ottamatta. Iso-Britannia on kuitenkin suosittu, ja vuonna 2022 Gabon liittyi Kansainyhteisöön ja monet koululaiset halusivat oppia englantia ranskan sijaan.[11]

Vallankaappaus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

30. elokuuta 2023 Bongo oli voittamassa kolmannen presidenttikauden. Gabonin päävaalilautakunta ilmoitti hänen saaneen 64,27 % äänistä. Lähimmän kilpailijan, Albert Ondo Ossan ilmoitettiin tulleen toiseksi 30,77 %:lla äänistä. Bongon ryhmittymä kielsi syytökset vaalivilpistä.[12]

Elokuun 2023 lopulla Gabonin tasavaltaiskaartin komentaja Brice Clotaire Oligui Nguema syrjäytti Bongon ja asetti tämän kotiarestiin.[13] Myöhemmin ilmoitettiin että Bongo oli siiretty eläkkeelle.[14]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b President: Ali Ben Bongo BBC News. BBC. Viitattu 26.10.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Ali Bongo: Like father, like son? BBC News. 4.9.2009. BBC. Viitattu 26.10.2014. (englanniksi)
  3. ↑ Life in the fast lane: the luxury cars of Gabon’s presidency France 24. Arkistoitu 30.12.2014. Viitattu 8.1.2015. (englanniksi)
  4. ↑ Unrest as dictator's son declared winner in Gabon 3.9.2009. Associated Press. Viitattu 4.9.2009. (englanniksi)
  5. ↑ Statement by the Press Secretary on the visit of President Ali Bongo Ondimba of Gabon to the White House White House. 4.6.2011. Viitattu 31.8.2023. (englanniksi)
  6. ↑ Meet Ali Bongo Ondimba, Obama’s Man in Africa Foreign Policy. 5.4.2016. Viitattu 31.8.2023. (englanniksi)
  7. ↑ Gabonissa poliisi rynnäköi opposition päämajaan Yle Uutiset. 1.9.2016. Viitattu 31.8.2023.
  8. ↑ Levottomuuksia Gabonissa: Yli 200 pidätetty ryöstelystä Yle Uutiset. 1.9.2016. Viitattu 31.8.2023.
  9. ↑ 14 months after stroke, Gabon's Bongo opens regional summit Al Jazeera. 18.12.2019. Viitattu 1.9.2023. (englanniksi)
  10. ↑ Pandora Papers expose African leaders' offshore secrets Deutsche Welle. 4.10.2021. Viitattu 7.11.2021. (englanniksi)
  11. ↑ Patrick Wintour, Patrick Wintour Diplomatic editor: Ousted Ali Bongo was on track to win Gabon election, polling shows The Guardian. 31.8.2023. Viitattu 2.9.2023. (englanniksi)
  12. ↑ Gabon President Ali Bongo wins third term after disputed election Reuters. 30.8.2023. Viitattu 2.9.2023. (englanniksi)
  13. ↑ Gabon junta names General Brice Oligui Nguema as transition leader Al Arabiya English. 30.8.2023. Viitattu 30.8.2023. (englanniksi)
  14. ↑ Presidentin kaartin päällikkö nimettiin Gabonin väliaikaiseksi presidentiksi Ilta-Sanomat. 30.8.2023. Viitattu 30.8.2023.
  15. ↑ Ali Bongo Ondimba élevé au grade de Commandeur de l’ordre international des palmes académiques du CAMES Bongo Doit Partir. 2011. Arkistoitu 31.8.2023. Viitattu 31.8.2023. (ranskaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ali_Bongo_Ondimba&oldid=23234713”