Alho Alhoniemi

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Alho Esa Vesa Alhoniemi (s. 14. toukokuuta 1933 Suomussalmi) on suomalainen fennougristiikan emeritusprofessori.[1] Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1967.[2] Alhoniemi toimi Turun yliopiston suomen kielen apulaisprofessorina vuosina 1969–1971 ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professorina vuodesta 1971 vuoteen 1996, jolloin hän jäi eläkkeelle. Alhoniemi oli Suomen Kielen Seuran esimies 1971–1979. [3] Alhoniemi on perehtynyt erityisesti suomalais-ugrilaisten kielten syntaksiin sekä mariin ja mordvaan.

Alhoniemi valittiin Suomalaisen Tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1981.[4]

Alho Alhoniemen puoliso on ollut vuodesta 1958 professori Pirkko Alhoniemi.[5]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nykysuomen käsikirja (Osmo Ikola, Alho Alhoniemi, Päivi Rintala & Kaarina Visakanto 1971)
  • Sivistyssanakirja (1981)
  • Marin kielioppi (1985)
  • Marin kielen lukemisto sanastoineen (1986)
  • Suomalais-ersäläinen sanakirja (Alho Alhoniemi, Nina Agafonova & Mihail Mosin 1999)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hämäläinen, Irja (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 1994, s. 48–49. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12833-7.
  2. http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/sgr/tutkimus/opinnaytteet/, viitattu 15.11.2009
  3. http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/suomi/esittely/historia/Osmo_Ikola.html, viitattu 15.11.2009
  4. Suomalaisen Tiedeakatemian varsinaiset jäsenet 2.9.2014. Suomalainen Tiedeakatemia. Viitattu 29.6.2015.
  5. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 55–56. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.