Alfred Lovén
Gustaf Alfred Lovén (22. toukokuuta 1874 Helsinki – 1939 Helsinki)[1] oli suomalainen seppä, joka sisällissodan aikana toimi Helsingin pitäjän punakaartin rykmentinkomentajana.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alfred Lovénin isä oli Porissa syntynyt työmies Gustaf Lovén (s. 1839) ja äiti kotoisin Kokkolasta. Perhe muutti Pietariin Lovénin ollessa nelivuotias. Vuosina 1895–1898 hän suoritti Suomessa asepalveluksen ja palasi Venäjälle vuosisadan vaihduttua. Lovén liittyi työväenliikkeeseen ja oli vangittuna vallankumouksellisen toiminnan vuoksi, kunnes hänet lopulta karkotettiin Suomeen vuonna 1909.[2]
1910-luvulla Lovén työskenteli seppänä Malmilla. Syksyllä 1917 hän littyi Malmin työväen järjestyskaartiin toimien aluksi sen tulkkina hallitessaan äidinkielensä ruotsin ohella hyvin myös venäjän ja suomen.[3] Sisällissodan syttyessä Lovén valittiin järjestyskaartin pohjalta muodostetun Malmin punakaartin päälliköksi.[4] Maaliskuun 1918 lopussa Lovén äänestettiin Helsingin pitäjän punakaartin rykmentinkomentajaksi, jota tehtävää hän oli jo hoitanut väliaikaisesti.[5] Lovén lähetettiin joukkoineen Antrean rintamalle, jossa hän haavoittui Syvälahdessa jo parin päivän kuluttua 25. maaliskuuta.[3]
Viipurin taistelun aikana Lovén jäi valkoisten vangiksi sotasairaalassa.[2] Toukokuussa nimismiehet F. W. Haupt, Ernst Sohlman ja Juho Hagberg ryhtyivät jäljittämään Malmin punakaartilaisia, jonka seurauksena heitä ammuttiin kymmenittäin ilman oikeudenkäyntiä.[6] Viipurin vankileirin sairaalaan siirretty Lovén onnistui kuitenkin välttämään teloituksen. Lokakuussa 1918 Lovén sai valtiorikosoikeudelta kuolemantuomion, mutta niiden toimeenpanon lakkauttamisen jälkeen hänet siirrettiin kärsimään elinkautista kuritushuonerangaistusta Suomenlinnan pakkotyölaitokseen.[2] Sodanaikaisen toimintansa ohella Lovénia epäiltiin osallisuudesta yleislakon aikana tehtyyn poliisikonstaapeli K. A. Packalénin murhaan sekä nimismies Hauptin ja poliisi K. F. Örthénin murhayrityksiin.[3][7]
Lovén armahdettiin Tammisaaren pakkotyölaitoksesta viimeisten punakaartilaisten joukossa toukokuussa 1927.[8] Hän kuoli Helsingissä 65-vuotiaana kesäkuussa 1939.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Seurakunnat ja siviilirekisteri. Sörn. suomal. seurakunta. Ilta-Sanomat, 12.6.1939, nro 132, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.8.2021.
- ↑ a b c Några drag ur en arbetarförkämpes levnad. Nya Folkbladet, 27.5.1927, nro 21, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.8.2021. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Lovén, Gustaf Alfred – Valtiorikosylioikeuden akti 25030 Valtiorikosylioikeuden aktit. 14.11.1918. Kansallisarkisto. Arkistoitu 8.8.2021. Viitattu 9.8.2021.
- ↑ Hakanen, Maija: Pakinkylän Punainen Kaarti, s. 46. Helsinki: TA-Tieto, 2019. ISBN 978-952-68705-3-3. Teoksen verkkoversio (PDF).
- ↑ Parikka, Raimo: ”Helsingin pitäjän punakaarti 1918”, Helsingin pitäjä 1994, s. 26, 42. Vantaa: Vantaan kaupunginmuseo ; Helsingin pitäjän kotiseutuyhdistys, 1993. ISSN 0358-6529.
- ↑ Roselius, Aapo: Teloittajien jäljillä ; valkoisten väkivalta Suomen sisällissodassa, s. 161. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 978-951-31384-1-7.
- ↑ Paavolainen, Juhani: Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa 1918 1. Punainen terrori, s. 72. Helsinki: Tammi, 1966.
- ↑ Toveri Lovén istunut yli yhdeksän vuotta ”rikosta sovittamassa”. Työväenjärjestöjen Tiedonantaja, 18.5.1927, nro 113, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 9.8.2021.