Alda-1

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alda-1
Alda-1
Systemaattinen (IUPAC) nimi
N-(1,3-Bentsodioksol-5-yylimetyyli)-2,6-diklooribentsamidi
Tunnisteet
CAS-numero 349438-38-6
ATC-koodi ?
PubChem CID 831629
Kemialliset tiedot
Kaava C15H11NCl2O3 
Moolimassa 324.2 g/mol
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus ?
Metabolia ?
Puoliintumisaika ?
Ekskreetio ?
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa ?

Alda-1 on ihmisen mitokondrioiden aldehydidehydrogenaasin eli ALDH2:n entsyymitoimintaa spesifisesti tehostava aine.[1]

Alda-1 on tutkimuskemikaali. Sitä on ehdotettu muun muassa hoidoksi antabusreaktioon, joka ilmenee geneettisesti heikon ALDH2-toiminnan omaavilla ihmisillä heidän juodessa etanolia.[2]

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisissä on monia ALDH2-alleeleita. Näistä alleeleista ALDH2*1 ja ALDH2*2 ovat tärkeimmät. Pääosa maailman väestöstä omaa kaksi ALDH2*1 alleelia, mutta Itä-Aasiasta peräisin olevista ihmisistä jopa 40%:lla näiden tilalla on ainakin yksi ALDH2*2.[2] ALDH2*2 heikentää etanolista kehossa muodostuneen asetaldehydin hapetusta etikkahapoksi. Siksi niillä, joilla yksi tai kaksi ALDH2*2-alleelia, etanolin juonnin yhteydessä muodostuu normaalia enemmän asetaldehydiä, jonka kertyminen kehoon aiheuttaa antabusreaktion.[3]

Alda-1 toimii in vitro ja in vivo. Se tehostaa ihmisten ALDH2*1-alleelin toiminnan noin 2.1-kertaiseksi ja ALDH2*2:n jopa 11-kertaiseksi.[2] Neljä Alda-1:tä sitoutuu allosteerisesti ALDH2-homotetrameeriin, joka saa ALDH2:n muun muassa sitomaan helpommin entsyymitoimintaansa vaaditun NAD+:n.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alda-1:n kehittivät Chen ja kollegat vuonna 2008.[2][1] Alda-1 on ensimmäinen aine, jonka tiedetään aktivoivan jotakin aldehydidehydrogenaasia.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b X Ma et al: Aldehyde dehydrogenase 2 activation ameliorates CCl4‐induced chronic liver fibrosis in mice by up‐regulating Nrf2/HO‐1 antioxidant pathway. Journal of Cellular and Molecular Medicine, 2018, 22. vsk, nro 8, s. 3965–3978. PubMed:29799157. doi:10.1111/jcmm.13677. ISSN 1582-1838. Artikkelin verkkoversio.
  2. a b c d C Chen et al: An activator of mutant and wildtype aldehyde dehydrogenase reduces ischemic damage to the heart. Science, 2008, 321. vsk, nro 5895, s. 1493–1495. PubMed:18787169. doi:10.1126/science.1158554. ISSN 0036-8075. Artikkelin verkkoversio.
  3. a b M Mittal et al: A critical assessment of the potential of pharmacological modulation of aldehyde dehydrogenases to treat the diseases of bone loss. European Journal of Pharmacology, 2020, 886. vsk, nro 173541. PubMed:32896553. doi:10.1016/j.ejphar.2020.173541. ISSN 1879-0712. Artikkelin verkkoversio.
  4. C Chen et al: Targeting aldehyde dehydrogenase 2: new therapeutic opportunities. Physiological Reviews, 2014, 94. vsk, nro 1, s. 1–34. PubMed:24382882. doi:10.1152/physrev.00017.2013. ISSN 0031-9333. Artikkelin verkkoversio.