Alaotranuikku

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alaotranuikku
Piirroskuva alaotranuikusta
Piirroskuva alaotranuikusta
Uhanalaisuusluokitus

Hävinnyt [1]

Hävinnyt

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Uikkulinnut Podicipediformes
Heimo: Uikut Podicipedidae
Suku: Pikku-uikut Tachybaptus
Laji: rufolavatus
Kaksiosainen nimi

Tachybaptus rufolavatus
(Delacour, 1932)[2]

Alaotranuikun levinneisyys
Alaotranuikun levinneisyys
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Alaotranuikku Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Alaotranuikku Commonsissa

Alaotranuikku eli alaotrajärvenuikku,[3] aikaisemmalta nimeltään delacourinpikku-uikku[4] (Tachybaptus rufolavatus) on sukupuuttoon kuollut uikkulintuihin kuuluva lintulaji, joka eli Madagaskarin saarella. Sen levinneisyysaluetta oli lähinnä Alaotrajärvi ympäristöineen.[1]

Lintua on etsitty Alaotrajärvellä vuonna 1989 ja uudestaan 2004 ja 2009, mutta lajista ei löytynyt todisteita. Viimeinen vahvistettu havainto on vuodelta 1982. Lajiin kohdistuvien uhkien sekä sen vähäisen liikkuvuuden ja suppean elinalueen vuoksi se katsotaan hävinneeksi.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alaotranuikun pituus oli 25 senttiä. Se oli pieni uikku, jonka nokka oli melko pitkä ja paksu ja siivet lyhyet. Pesimäaikana höyhenys oli tumma, päälaki kiiltävän musta ja sillä oli juova pitkin niskaa. Kurkku ja korvien päällyshöyhenet olivat vaaleanruskeat, alapuoli täplikkään harmahtava ja selkä tumman ruskea. Silmäterä oli vaaleankeltainen. Mustassa nokassa on valkoinen kärki. Sen erona muihin uikkuihin oli vaalea silmäterä, tummanharmaa alapuoli ja pitempi nokka. Samaan sukuun kuuluva pikku-uikku eroaa siitä siten, että sillä on vaaleanruskea kurkku ja korvien päällyshöyhenten alaosa. Madagaskarinuikulla taas on valkoinen viiva silmän alla. Alaotranuikku söi kasveja sukeltamalla ja usein oli muiden uikkulajien joukossa.[1]

Ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhyiden siipiensä vuoksi alaotranuikku ei kyennyt lentämään pitkiä matkoja, eikä sitä siten tavattu kovin kaukana Alaotrajärvestä. Se liikkui pareittain, toisinaan kääpiöuikun kanssa. Pesimäaika on todennäköisesti ollut vaihteleva, mainintojen mukaan huhti-kesäkuu ja tammi-maaliskuu.[5]

Lajin häviämistä on edistänyt muutama tekijä, kuten järvellä käytetyt nailonverkot, joihin vesilinnut takertuvat. Tosin ne otettiin käyttöön vasta, kun lajin määrä oli jo pieni. Sen sijaan merkittävä tekijä on kahden lihaa syövän kalalajin, isobassin ja raitakäärmeenpään, istuttaminen järveen. Järven vedenlaatua on heikentänyt eroosio hakatuilla rinteillä. Myös salametsästystä on pidetty merkittävänä häviämisen syynä.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d BirdLife International: Tachybaptus rufolavatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2018.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 24.12.2018. (englanniksi)
  2. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Tachybaptus rufolavatus (TSN 563260) itis.gov. Viitattu 12.12.2016. (englanniksi)
  3. Högmander, H., Björklund, H., Hintikka, J., Lokki, J., Södersved, J. & Velmala, W.: Maailman lintulajien suomenkieliset nimet 2018. BirdLife Suomi. Viitattu 24.12.2018.
  4. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1926. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
  5. a b Birdlife.org viitattu 12.12.2016 (englanniksi)
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.